sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Ja taas juhlittiin!


pientä suolaista juhliin mozzarella rullat


Huh, olipa taas kemut! Tupa täynnä ihmisiä ja puheensorinaa. Omalla tavallaan juhlat ovat aika raskaitakin, mutta kyllä minä niin niistä tykkään! Meille on muodostunut hyvä työnjako äitini kanssa - hän aina huolehtii kahvinkeitosta ja minä saan keskittyä ihmisiin! Parasta! :) Olisipa tylsää, jos ei ehtisi kenenkään kanssa kunnolla pysähtyä, kun koko ajan pitäisi kaadella kahvia ja ladata jo uutta pannullista. Tällä kertaa myös ulkoistin melkein kaikki herkut. Mies oli opintoreissulla lauantai-iltaan asti ja lauantaita vietimme ystävien kanssa, joten en oikein olisi missään välissä ehtinyt paljoa leipoakaan. Yleensä kaikki kysyvät, mitä voisivat tehdä ja tuoda, mutta tällä kertaa jostain syystä kukaan ei kysynyt. Niinpä otin itse ohjat käsiini ja kysyin haluaisiko anoppi tuoda taas juustokakun ja äiti britakakun. :) Suolaiset piirakat olin tehnyt lauantain päiväuniaikaan, sunnuntaiaamuna käärin vain tortillarullat. Perinteiset karjalanpiirakat uuniin ja munavoi tekeille, silti meinasi tulla kiire. Pöytäliinan silittämistä, eteisen raivaamista, pihan hiekoitusta, pöydän kattamista, tiskien laittoa jne., on sitä silti kaikkea, mitä ei tule ennakoitua. Ja oma kuontalokin pitäisi saada kuntoon! 




Tänään meille kotiutui myös uusi mööpeli, jolle mallailin heti illalla paikkaa. Sain mammaltani tupaantuliaislahjaksi hänen 17-vuotiaana ensimmäiseen kotiinsa hankkimansa lipaston. Sovitin sitä tietysti jo joka seinälle, mutta vielä hakee paikkaansa. Mamma ei meinannut käsittää, miten haluaisin vanhan ja kolhiintunen, hänestä ruman ja kulahtaneen kaapin kotiini. Mutta se on juuri sitä, mitä olen ruokailutilaan kaivannut. Lämpöä, kontrastia ja elämää. Paljon olisi siitä kirjoitettavaa, mutta jätetään ensi viikkoon jotakin.. Yhtä täpinöissäni olen tästä vanhasta radiosta, oi mikä kaunotar! Ihmettelivät, mitä sillä teen, kun ei siitä mitään kuulukaan. Sanoin, että ei tätä olekaan tarkoitus kuunnella vaan katsella. ;)

Katselimme vieraiden kanssa pienen remppakoosteenkin, jotta pystyimme selvittämään, mitä täällä oikein on tapahtunut. Mikä on vanhaa osaa, mikä uutta, ja mitä seiniä me vielä kaadoimme. Oli aikamoista katsoa remppakuvia parin kuukauden takaa, vaikea kuvitellakaan sitä todellisuutta, mikä täällä vallitsi vain pari-kolme viikkoa ennen muuttoa. Täytyykin laittaa teille jossain vaiheessa remppakuvia. 

Mutta nyt, pitkän päivän päätteeksi saunaan ja rentoutumaan uuden viikon alkuun! 
SHARE:

10 kommenttia

  1. Ihanan ja hyvin onnistuneen kuuloiset juhlat teillä takana! <3
    Ja on se kumma homma kun aina tulee kiirus!!! Se on niin rasittavaa. Ja vaikka joskus oikeasti olisi yrittänyt ajoissa monia asioita tehdäkin pois alta niin yllättäen monia pikkujuttuja aina tulee eteen vielä itse juhlapäivänäkin... (Harmittaa väliin kuin ei oikein meikkejä, kampauksia yms. voi tehdä päivää-kahta aiemmin...Niistä turhamaisuuksistahan sitä aina joutuu sitten lopulta aikaa nipistämään.)

    Kaappi näyttää just kivalta! Hauskaa kun tosiaan nuo vanhemmat ihmiset puistelevat päätään ja pyörittelevät silmiään meille vanhan kuluneen tavaran ystäville. Hih! Onhan se toki ymmärrettävää ;). Niihin aikoihin kun ei tainnut uusi huonekalu olla niin "itsestäänselvyys" kuin nyt meidän aikanamme.
    Meilläkin on samantapainen vanha radio - kylläkin tällä hetkellä kellarin uumenissa. Odotan, että sillekin löytyy sitten vintiltä oma paikkansa.

    Ihanaa alkavaa viikkoa! Ajatella, että nyt ollaan jo yli helmikuun puolenvälin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että muillakin on aina viime hetken hässäkät! Mutta kai sitä on myös tehokkaimmillaan kiireessä. Ja oikeasti monia juttuja tajuaa vasta sitten h-hetkellä.

      Juu mamma ihasteli tuota yhden makkarin laminaattia, että onpa nätti ja hyväkuntoinen.. Se oli siis se makkari, jota emme vielä olleet rempanneet, ja muista huoneista revimme samaiset laminaatit pois. Hieman meni ihastelut ristiin, me taas halusimme sen alkuperäisen puulattian näkyviin. :)

      Poista
  2. Ihania juhlakuvia! Mitäs nuo herkulliset pikkurullat ovat? Näyttivät toooosi hyviltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! Hyvä valo ja juhlatunnelma > hyvät kuvat melkein varmoja. :) Ne oli sellaisia tortillarullia, voisinkin laittaa niistä oman pikkujuttunsa. Olivat tosi käteviä ja hyviä!

      Poista
  3. Ymmärrän hyvin rakkautesi vanhoihin kaappeihin. Ne tuovat sopivasti lämpöä ja kotoisuutta. Pidän valkoisesta, mutta siihen lisään mustaa ja puuta sopivassa määrin. Meille muutti juuri vanha musta keinutuoli, eli täällä siis virkataan keinutuolissa - vähän mummoo, sanois joku ;)
    Ihanat pikkujuhlijat ja mikä herkkupöytä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Minäkin tykkään, että niistä tulee sellaista kerroksellisuutta, jotain särmää ja historiaa kotiin. Valkoinen on aina hyvä pohja, sitten väritkin näyttävät väreiltä! Oi, keinutuolille minäkin olen miettinyt paikkaa.. Olisi kuulemma kaksikin tarjolla, mutta en ole vielä ihan sijoittanut sitä tänne mielikuvissani.. ;) Kyllä keinutuoli mukava olisi. Ja hei mummoiluhan on trendikästä! :)

      Poista
  4. Onnea sankarille! Mahtavaa, että onnistuit ulkoistamaan tarjoilut ja vielä kahvin kaatamisenkin. Juhlissa tosiaan on urakkaa. Minä hölmö aina suoritan koko touhun miehen avittamana omin pikku kätösin. Ei kannata, jos ei ole pakko :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Niissä on aikamoinen homma kyllä, ja muistan kun jo esikoisen ensimmäisissä juhlissa muutama vuosi sitten ihmettelin, että miten näistä juhlista pitäisi vielä nauttia samalla kun yrittää hoitaa keittiöpuolta - keittää kahvia ja varmistaa, että puhtaita kuppeja ja ruokaa riittää. Se oli ärsyttävää ja tuntui, ettei ehtinyt kenellekään kunnolla vastata. Mietin, että tämäkö juhlien pointti muka on.. Mutta äiti kun kuulemma viihtyy keittiössä jopa paremmin kuin turisemassa, ottaa luontevasti vetovastuun siellä. Hyvä win-win -tilanne! :) Ei todellakaan kannata, kun ei ole pakko. Apua otetaan vastaan silloin kun sitä on saatavilla.

      Poista
  5. Viime hetken kiire on kyllä niin perinteistä! Mulla on aina suunnitelmissa tehdä ties mitä ja toki kuvata kaikki sitten, kun on valmista, mutta lopulta tosiaan kiskaisen ite päälle mitä sattuu eikä kameraan jää kuvan kuvaa ;) Mutta voi että, ihanan näköiset tarjoilut teillä! Ja delegointi on aina hyvä idea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta! Mä olin taas yövaatteissa kun ensimmäiset tulivat (onneksi ihan "vaan" sisarukset, mutta silti..)! Hei mutta olen oppinut, first things first, eli valokuvat. :D

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig