maanantai 16. helmikuuta 2015

Perintökaapin paikka

isoäidin senkki tupaantuliaislahja

vanha senkki modernissa sisustuksessa
Tanssasin eilen illalla senkin kanssa ruokailutilassa tovin jos toisenkin. Olisin mielelläni katsellut sitä ihan joka seinällä, mutta ongelmaksi tuli ruokailutilan muu kalustus. Senkki näytti ehkä parhaimmalta tuota pehmeän harmaata seinää vasten, mutta ruokapöydän sijoittelu tuli vähän hankalaksi, jos senkki olisi sillä seinällä. Silloin ruokapöytä tulisi paljon keskemmälle ruokailutilaa tehden sen ahtaamman ja sekavamman oloiseksi.

phrena valomaailma design valaisin vanha kaappi



Toinen vaihtoehto oli vastakkainen seinä ruokailutilan toisella puolella nojatuolien vieressä. Siellä se jäi kuitenkin vähän pimentoon ja sen paikalla olleelle valkoiselle tasolle ei löytynyt ainakaan vielä paikkaa. Niinpä päädyin lopulta sijoittamaan senkin keskelle ruokailutilaa. Siinä se yhdistää erilliset tilat mukavasti, mutta toisaalta jakaa ne selkeämmin eri puoliksi. Vähän mietin tuota kirjavuutta harmahtavien nojatuolien ja kovin kellertävän lipaston kanssa, mutta ei se nyt niin paljoa silmään pistäkään kuin olisin luullut. Senkki on sikälikin loistavalla paikalla, että tuossa se osuu silmään melkein joka paikasta, ja sitähän tekee mieli katsella. 

vanhan ja uuden yhdistäminen sisustuksessa vanha hirsi parru näkyvillä

vanhan ja modernin liitto valomaailma senkki 1950-luvulta uudessa kodissa


valomaailma vanha ja moderni sisustus yhdessä


Saimme siis mammaltani tupaantuliaislahjaksi senkin, jonka hän on hankkinut ensimmäiseen omaan kotiinsa yli 60 vuotta sitten. Voitte uskoa, että olin siitä kovin tohkeissani! Vetimet voisin siihen vaihtaa, mutta en ainakaan vielä lähde hiomaan enkä lakkaamaan uudelleen. Mielenkiintoinen juttu on kaapin oven sisäpuolen merkinnät, joita mamma on laittanut ylös. Suuria ja pieniä virstanpylväitä, kuten päivä, jolloin hän on tullut kaapin kanssa miehensä kotiin ja päivän, jolloin pojaltaan lähti ensimmäinen hammas, tai kun tyttärelle ostettiin takki. Tarinoita, arvostan... Pyysinkin, että hän vielä kirjoittaisi sen, kun antoi kaapin meille. 



Kaunis ja arvokas, kiitos kiitos kiitos!
SHARE:

6 kommenttia

  1. Kyllä on kaunis perintökaappi. Tuollaiset muistoja herättävä huonekalut on kyllä parhaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en edes muistanut, että se oli noin symppis! Tekisi mieli heti heivata Ikean tylsä laatikkomainen pöytä johonkin pois näkyvistä. :)

      Poista
  2. Todella kaunis kaappi! Ja mitä ihania muistoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni, se on kyllä kuin tehty meille!

      Poista
  3. Oi, onpa kaunis senkki! Kauniisti patinoitunut pinta sopii yhteen tarinan kanssa eli en hioisi ja lakkaisi uudelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hyvä pointti! Ei minullekaan tullut hiominen ja lakkaaminen mieleenkään, ennen kuin joku mainitsi, että "täytyyhän se sitten hioa ja lakata". Ei tainnut tietää, että juuri se, että on nähnyt elämää, on se pointti näissä vanhoissa kalusteissa! :)

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig