Torkutan ja pelaan aikaa, kuuntelen puheensorinaa ja konttauslätkytystä. Kuulen kahvinkeittimen porisevan ja mikron piippaavan. Saan vihdoin kammettua itseni ylös sängystä, kun kuulen, että ovi käy. Ei kai se nyt vielä lähtenyt? En ehtinyt heippoja huikata. Lapsetkin alakerrassa yksin? Hipsin alakertaan ja tunnen lämpimän ilmamassan tulevan vastaan keittiön katon kohdalla. Huomaan lieden poksuvan lempeästi ja huikkaan olohuoneeseen huomenet isommalle, joka tuijottaa aamuohjelmia nauliintuneena. Ei kuule, ei näe. Suikkaan poskelle suukon, jonka pyyhkäisee heti pois. Ällöttävää. Huomaan, että takassakin palaa tuli, ihana lämpö hohkaa kyljistä.
Aa - toi takkapuita, tajuan. Miten ilahduttavaa! Kahvia pannussa, puuro valmiina jäähtymässä. Konttaaja kiihdyttää tahtiaan kuullessaan ääneni, laittaa nelivetoon vauhtia entisestään ja kiipeää syliin. Ehtisinkö hörpätä yhden kupillisen ennen pienen puuronnälkää? Mielelläni heräisin kahvikupposen äärellä ennen kuin täytyy alkaa siihen puurohärdelliin. Puuroa siellä, puuroa täällä. Hiuksissa, lattialla, seinissä, syöttötuolissa. Olisipa koira.
"Hei homekorva! Ootko jo noussut?" Lehti lentää keittiön lattialle. Naurattaa. Käydään halaamassa heipat, pieni vilkuttaa koko kädellä, posket ratkeamaisillaan hymystä. Jaaha, kai sitä täytyy ruveta aamuhommiin. Sytytän kynttilöitä. On niin mukavaa, kun aamut ovat vielä hämäriä. Istun jakkaralle puulieden viereen kahville. Vielä kun muuttaisivat Turkkarinkin tabloidiksi, niin olisi helpompi lukea. Lähetän tekstarin perään ja kerron taas miten mukava on herätä puolivalmiiseen aamuun. Onneksi toinen meistä on aamuvirkku, ajattelen. Tästä tulee hyvä päivä, psyykkaan itseäni ennen sitä kuuluisaa puurohärdelliä.
Näinä aamuina, kun toista ei ole, huomaa erityisen hyvin, mikä merkitys niillä pienillä arjen teoilla on. Rauhallista viikonloppuaamua toverit, vaikka tämä kuvaus onkin torstaiaamulta! <3
Katri
Ihana postaus <3 Tuollaiset arjen pienet teot on just niitä parhaita!
VastaaPoistaKiitos Marru, mukavaa, että tämä on tuottanut iloa ja hyvää mieltä myös teille lukijoille! <3
PoistaIhanasti kirjoitettu, lukija pääsi mukaan aamutunnelmiin :) Ja niinhän se on, että pienet, itsestäänselvätkin jutut on niitä tärkeimpiä. Näillä sanoin taidan mennä itse herättelemään meidän unikekopoikia :)
VastaaPoistaKiva kuulla, Oili! Joskus on mukava kirjoittaa vähän eri tavalla, pukea sanoiksi niitä omia ajatuksia, joita päähän pomppii.. Sen kun muistaisi, että nuo pienet teot kertovat paljon. Minä kun joskus tapaan mutista, että olisipa kiva saada joskus kukkia jne., ihan jonninjoutavaa lämmityspuiden rinnalla! :D
PoistaIhana postaus - niin kivasti kerrottu, että tuntui kuin itse olisi elänyt keskellä teidän aamuanne. Melkein itku tuli - tuli niin ikävä niitä aikoja, kun lapset vielä kotona olivat. Nauti täysin rinnoin noista hetkistä - ne ovat kultaakin kalliimpia <3
VastaaPoistaVoi Lady, minullekin tuli pala kurkkuun tästä kommentistasi! Siis ihan hyvällä, nimittäin olet ihan oikeassa siinä, että nämä ajat ovat niin ohikiitäviä.. Olen monesti miettinyt, miten ristiriitaista tämä elämä on, kun toisaalta tämä elämänvaihe on varmaan yksi raskaimmista ja toisaalta taas varmasti ehkä ihanin elämänvaihe.. Pienissä lapsissa on oma taikansa.. <3 Olen viime aikoina paljon miettinyt sitä, millaista olisi olla tyhjässä kodissa.. Se on varmasti aivan järisyttävän iso muutos, menee monta asiaa ja ajatusta ihan uusiksi.. Kiitos kauniista kommentistasi!
PoistaIhana postaus, arjen pienet jutut ovat niitä kaikkein tärkeimpiä, sen kun jaksaisi itse aina muistaa..<3
VastaaPoistaNo niinpä, nämä ovat juuri niitä omia kompastuskiviä.. Joskus sitä mutisee, että miksi en koskaan saa mitään kivoja yllätyksiä niin kuin toisten puolisot (tai jotain muuta yhtä typerää jupinaa vaikka pyykkikasoista jne.), eikä tajua, että toisen rakkauden teot ovat sitä arkipäivän huomioimista.. Auton putsaaminen valmiiksi, lumityöt ennen töihin lähtöä, talon lämmitys jotta meillä on mukava olla.. <3
PoistaIhanan, niin täydellisen, kuuloinen aamu! <3 Voi kun meilläkin olisi edes toinen vanhemmista aamuvirkku - ihan kumpi vain(!), mutta ei...
VastaaPoistaJa mitä koiraan tulee: niin meillä ei ainakaan puurot kelpaa - eikä salaatit/kasvikset tms. Itse on siivottava ;).
Suloista sunnuntaita teille! <3
Joo onhan niissä aamuissa aina jotain ihanaakin! :) Vaikka yleensä olen siis itse niin ryyteessä, että pienetkin asiat alkavat helposti väsyttämään ja ärsyttämään.. Esimerkiksi joku ulos lähtö aamulla varhain, kaikille vaatteet päälle ja ulos ovesta, on usein sellainen rupeama, että siitä on feng shuit ja hyvät mielet kaukana.. Mutta tuolloin ei ollut kiire minnekään! :) Ja höh, mä luulin, että koira olisi ratkaisu kaikkeen syömisharjoittelusiivoamiseen!
PoistaOih, sun aamu hipoo täydellisyyttä. ♥ Oikein sydäntä lämmitti lukea tätä ihanaa postausta, täynnä rakkautta ja välittämistä. Elämän tärkeimpiä juttuja. Mulla olisi Katri sulle haaste blogissani.. Ihanaa viikonalkua teille, ja lisää tällaisia aamuja!! ♥
VastaaPoistaVoi kun kiva kuulla Kaisa! Ja siis täytyy nyt kyllä muistuttaa, että kyllähän hoihin aamuihin mahtuu paljon muutakin kuin tuo 15 minuuttia, eihän se aina ole yhtä onnea ja auvoa. Esim. ulos lähtö pukemisineen ja kaikkineen, kiireessä, ei juuri koskaan suju mukavasti.. Mutta pienet asiat voivat ilahduttaa paljon, varsinkin kun tajuaa, että toinen on ajatellut parastasi! Kiitos Kaisa haasteesta, laitoinkin sen heti eteenpäin! :)
PoistaIhanan tunnelmallinen aamu! Tuollaiseen aamuun olisi ihana herätä!
VastaaPoistaNo niin oli, rauhallista ja lämpöistä.. Onneksi silloin ei tarvinnut lähteä minnekään, nimittäin kyllä viimeistään se uloslähtötouhu olisi saanut pinnan kiristymään! :)
PoistaHienoa, kun on yhdessä jaettu arki, toinen toistaan tukien ja huomioiden ♥
VastaaPoistaAito postaus, sellainen kun arki on iloineen ja pikkuhaasteineen :) Ihana!
Lämpöä ja kahvintuoksua aamuihisi!
Niin just, pikkuhaaste on oikea sana näille puurosotkuille ja muille, jotka joskus ottavat niin paljon päähän, että muka koko aamu olisi vastenmielinen ja ärsyttävä.. Kiitos ihanasta kommentista Kati!
PoistaIhana aamu <3 Minä hipsein tänä aamuna ihan hiljaa tietokoneelle, jotta kerkiää rauhassa kirjoitella =) Tuntuu ettei iltaisin ole aikaa ja rauhaa. Ihanaa alkavaa viikkoa Sinulle ja blogissani on sinulle haaste!
VastaaPoistaOi miten ihana aamuhetki sinullakin! Minä aina haaveilen siitä, että voisi heräillä rauhassa kahvia juoden ja lehtiä/blogeja lukien.. Mutta meille ei ikinä tule sellaista päivää, että lapset eivät heräisi meidän heräämiseen.. Tai sitten pitäisi herätä viideltä.. Ja hei kiitos tosi paljon haasteesta, laitoinkin sen heti mietintämyssyyn! :)
Poista<3 Ihanaa!!
VastaaPoistaItsekkin nautin niistä aamuista kun voin ojentaa vauvan miehelle, ja itse voin vain kääntää kylkeä ja jatkaa unia!
Voi vitsi niinpä, se on maailman ihaninta! Sitä pikku torkuttelua kaipaa niin paljon kun on yöllä valvonut!!
Poista