Syystorin sadosta parsakaalikeittoa

Syksy on keittojen aikaa. Silti vähän mietityttää, että laitetaanko meillä lainkaan muuta ruokaa kuin keittoa (ja viikonloppuisin pizzaa!)? Muu ruoka on viimeaikoina ollut sitä-sun-tätä -kasvispaistoksia, joihin ei ole mitään ohjeita, eivätkä ne myöskään houkuttele kuvaamaan. Mies laittoi viikonloppuna teertä ja kanttarellipaistosta, joka maistui ihan hyvältä kasviksiin tottuneen suuhunkin. Riistalihan koostumus on jotain aivan erilaista, kuin tehotuotettujen broilerien tai läskisen/vuoroin sitkeän lihan. Toki makukin on huomattavasti voimakkaampi, mutta kiinnostava. Itse en riistasta enkä sienistä niin kovin välitä, mutta muille onneksi maistuu. E vaati oikein ponnekkaasti, että "Mä haluan ainakin lisää lihaa ja sienii!".

Syystori tarjosi parastaan viikonloppuna. Nyt siellä näytti siltä, kuin torilla minusta kuuluukin näyttää > paljon pienten tuottajien pöytiä notkumassa oman tilan satoa, ja isot tukkureiden kojut olivat vähentyneet. Torilla pitäisi minusta lähtökohtaisesti myydä kotimaista tavaraa, eikä kasoittain yleensä huonolaatuisia, auringonpaahteessa päivän seisoneita ulkolaisia hedelmiä ja vihanneksia. Niitä samoja ulkomaisia hedelmiä nyt joka tapauksessa saa kaupasta, mutta pienviljelijöiden (lähtökohtaisesti puhtaampia) tuotteita harvemmin.

Parsakaalit olivat niin mielettömän hyvän näköisiä, että en voinut vastustaa. Samoin punasipulit huusivat luokseen. Onneksi muistin päiväkodin luomupiirin tilauksen tulevan nyt alkuviikosta, enkä hamstrannut jääkaappia ihan täyteen torilta. Pitkästä aikaa oli kunnon valo, joten oli pakko tallentaa kasvisten ihanan intensiivinen väri kameralle. Näistä täytyy tulla ammentamaan väriterapiaa talvella.

Tein parsakaalikeiton ihan mututuntumalla, mutta jos joku ei ole koskaan kokeillut tehdä parsakaalikeittoa, niin näin helppoa se on:

Ainekset:

2 sipulia

2 perunaa

nokare voita

3 parsakaalia (ehkä 800g?)

1 l vettä

merisuolaa keitinveteen

kermaa/turkkilaista jogurttia/smetanaa/ranskankermaa

yrttisuolaa

pippuria

Valmistus:

Kuullota sipulia ja kääntele perunalohkojakin hetki voissa. Lisää vesi, merisuola ja parsakaalin kantaosat. Keitä, kunnes perunat ovat melkein kypsiä, ja lisää parsakaalin kukinnot poreilemaan. Lisää tarvittaessa vettä niin, että kaikki kukinnot eivät peity veteen. Kun kukinnot ovat pehmenneet, soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää mausteita ja kermaa/ranskankermaa/smetanaa tai turkkilaista jogurttia. Aloin vahingossa soseuttaa keittoa kaatamatta ylimääräistä vettä pois, joten keitosta tuli melko löysää. Siksi laitoin turkkilaista jogurttia muutaman ison ruokalusikallisen mieluummin kuin kermaa.

Parsakaalikeitosta ei oikein voi saada hyvää kuvaa... Mutta oli taas niin hyvää, että hajusta ei uskoisi! :) Tuoksu on aika voimakas keitettäessä... E kommentoi lemua nenä nyrpistyneenä, mutta söi kuitenkin hyvällä halulla.

Kauniista syyspäivistä saadaan kuulemma nauttia vielä. Kummasti tsemppaa loppuviikkoon!