Tällaisia sunnuntaipäiviä lisää, kiitos

Täydellinen syyssunnuntai, hehkutettiin otsikoissakin. Yli 20 astetta lämmintä, silti ihana syksyinen tuoksu ilmassa. Aamun pyörälenkki kesti taas lähes tunnin (kilometrin matka), kun piti pysähtyä tutkimaan jos jonkinlaista ihmettä... Oli koppakuoriaisia, tyhjiä, liiskaantuneita ja eläviä kotiloita, hämähäkin seittejä ja niissä saaliita jne. Miten lapsi voikin noteerata niin paljon pieniä asioita ympärillään ja nähdä ne polkiessaan?

Kiukku alkoi yltyä ja sisukkuutta tarvittiin, kun alkoi nälkä tulla. Vähän ristiriitaista, kun toinen haluaa koko ajan pysähtyä ihmettelemään, ja samassa hetkessä rutisee, kun jo niin kovasti vatsa kurnii. Hyvin ainakin maistuivat päiväunet. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja kotolaisten käydessä päiväunille hilpaisin kaupungille itsekseni. Kyllä oli Turku taas kaunis! Ihmiset olivat iloisia, terassit täynnä sunnuntailounastajia ja Aurajoen varsi keräsi fiilistelijöitä. Jokivarsi, jos mikä meillä on kaunis. Samoin sitä reunustavat vanhat rakennukset.

Ajattelin käydä ajan kanssa kiertelemässä keskustassa, kun siihen on niin harvoin mahdollisuus, mutta loppujen lopuksi kului puolitoista tuntia Stockmannin pukukopeissa sovitellen raskausvatsan kanssa sopivia vaatteita. Ei siinä sitten enempää ehtinyt eikä jaksanut. Tulipahan taas todettua, että ei ole helppoa löytää keskihintaisia, siistejä vaatteita raskausvatsalle.

Päiväunien jälkeen ihana ilma houkutteli taas ulos, ja lähdimme leikkipuistoon lähelle Kaarinan Hovirinnan rantaa. Siellä on myös lasten liikennekaupunki, jossa voi harjoitella liikennesääntöjä lasten mittakaavassa. Tässä vaiheessa kyllä ihan surutta ajeltiin liikenneympyrää ja yksisuuntaista väärään suuntaan, tärkeintä oli saada itseluottamusta pyörän selässä. Oli ihanaa huomata, että E on ihan viimeisen kuukauden aikana rohkaistunut polkupyörän kanssa todella paljon. Hän on oppinut vasta jarruttamaan, ja on tähän asti halunnut, että aikuinen pitää koko ajan työntöaisasta kiinni. Tänä viikonloppuna E on myös kaatunut monta kertaa, mutta noussut itse ylös ja rinta rottingilla tullut kertomaan, että pääsi itse heti ylös ja liikkeelle. Tähän asti hän on joka kerta mutissut, että ei halua nousta pyörän selkään eikä pois, jos joku ei pidä kiinni.

Vaikka E on melko arka, on hän kuitenkin herkästi kiihtyvää sorttia (en tiedä yhtään, mistä on mahtanut periä...) ja kärsivällisyyden kanssa onkin taas ollut harjoittelemista. Kierrokset lähtevät nollasta sataan sekunnissa, jos joku asia ei heti onnistu. Vanhempana on mielettömän hienoa huomata, miten lapsi ihan silmissä rohkaistuu, saa itseluottamusta ja huomaa onnistuvansa. Kiipeilyverkossa tuli pari kertaa orastava epätoivo, mutta onneksi sain hänet luottamaan itseensä ja rauhoittumaan. Ihanaa nähdä ja kuulla, miten hän itsekin kehui itseään rohkeaksi selviydyttyään verkosta, vaikka jännitti.

Terassitunnelmia päivällä ihastellessani sain päähänpiston, että terassipizzalle täytyy meidänkin tällaisenä kauniina syyspäivänä päästä ja lähdimmekin vielä iltaruoalle Turkuun. Kummallista, että koen rentoutuneeni viikonloppuna totaalisesti, vaikka nyt tuntuu, että tänään on ollut paljon kaikenlaista. Toisaalta onhan esimerkiksi 2 tuntia puistossa istuskelua suhteellisen rentoutttavaa. On pakko vain olla läsnä (älypuhelimen autoon jättäminen tekee hyvää).

Kyllä nyt on virtaa alkavaan viikkoon! Koen olevani niin onnellinen! <3 Toivottavasti sinäkin ruudun toisella puolen! :)