keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Life is goooood...

Tänään töistä tullessani pysähdyin taas miettimään, miten ihanaa onkaan, kun ei ole stressiä gradusta tai muista opinnoista. Istahdin nojatuoliin ja aloin neuloa ylipolvenvillasukkia tytön leikittäessä koirapehmoa. Mielen täytti niin suuri onnellisuus tästä rauhasta ja tavallisuudesta, kun ei tarvitse tehdä mitään... Vielä kuukausi sitten ajattelin, että tekisipä mieli opiskella taas jotain, kuten ottaa muutama avoimen yliopiston kurssi äitiyslomalle. Mutta kyllä tähän deadlineista vapaaseen elämäänkin näköjään tottuu!

E ehdotti, että viikattaisiin pyykit telineeltä, ja minä ihmettelin mielessäni, että miten se muka viikata osaa... Niin hienosti hän taitteli vaatteet ja kantoi laatikkoon (toki viikkaukset olivat tiessään kun hän sulloin ne laatikkoon), ja oikein rinta rottingilla halusi viikata myös isin t-paidat. Minusta ei olisi kyllä kotiäidiksi ollenkaan (pidemmäksi aikaa), koska aina välillä havahdun siihen, että en ole itse tullut ajatelleeksi lapsen osaavan jo tehdä jotain. Esimerkiksi joskus aikoja sitten päiväkodin aikuiset kertoivat, että veitsen kanssa syöminen onnistuu jo hienosti, ja minä tajusin, että emme olleet lainkaan huomanneet antaa E:lle veistä käteen ruokapöydässä! Jotenkin sitä urautuu samoihin tapoihin, eikä huomaa noin itsestäänselviä asioita.


Ulkona on jo viileä, ja huomaan, että tarvitsisin jo takin, joka menee kiinni, sekä lämpimämmän huivin ja käsineet. Inhoan palelemista, ja aamut ovatkin tällä viikolla olleet oikein kunnon kirpsakoita. Arkisin en jaksa, ehdi enkä halua käydä ostoksilla, koska koen vain tarvetta rauhoittua työ- ja päiväkotipäivän jälkeen. Viikonloppuisin taas en haluaisi käyttää aikaa ostoksilla, koska E ja mies eivät viihdy kaupoilla. Lisäksi päiväunien vuoksi se aika, jolloin voisi yhdessä käydä ostoksilla, on melko rajallinen, ja toisaalta viikonlopun haluaisi käyttää yhdessäoloon, minkä vuoksi en haluaisi yksinkään lähteä haahuilemaan kaupoille. Ilmankos meillä ollaan aina viime tingassa ulkoiluvaatteiden ym. pakollisten varusteiden hankinnassa. Pitäisi varmaan enemmän siirtyä verkkokaupoille? Mutta kun en yhtään tykkää siitä vertailusta, eri paikoista tilailusta, palauttelusta ym... Dilemma, noidankehä, ja miksi näitä nyt kutsutaan.


Jos minä tykkään mutjuilusta ja tunnelmoinnista, niin lapsi vasta mestari onkin... E oli kyhännyt takan viereen itselleen kunnon pesän - kantanut huoneestaan lampun, tehnyt varatyynyistä ja peitoista pehmoisen pedin ja linnoittautui kirjakorinsa viereen lueskelemaan Aku Ankkaa! Itsellä ensimmäinen ajatus oli, että "voi kun tulee tyynyt likaisiksi", mutta onneksi nuo olivat eilen imuroineet, vaikkakin takan edustalla on aina vähän roskaa. Noo, mitä pienistä. Välillä konkretisoituu niin ihanasti se, miten yksinkertaisista asioista lapset nauttivat, ja niin meidän aikuistenkin pitäisi...

Lämmintä ja leppoisaa loppuviikkoa!
SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig