Alkusyksyn iloja

Parasta kesän kääntymisessä syksyyn ovat omenat ja vaihtelevat säät. Aamulla oli niin viileä, että oli pakko heittää automatkalle takki päälle, mutta sisällä ja iltapäivällä on niin lämmin, että tekee mieli olla ilman päällyspaitaa. Ehkä raskaus on saanut aikaan myös sen, että en palele niin herkästi kuin ennen. Bongasin eilen hyvän videon rennon nutturan tekemiseen, ja kokeilin heti aamulla. Aika epäsopusuhtainen siitä tuli, mutta kehtasin kuitenkin lähteä töihin. Ensi kerralla voisi myös nostaa aloitusponnaria korkeammalle. Ihanaa, että jotkut viitsivät tehdä tuollaisia ohjevideoita meille tumpelommille.

Tämmöte! Taustalla torstai-siivousta odottava olohuone... Sikäli kun tuon junaradan saa purkaa.

Aiemmin tällä viikolla tein omenapiirakan. Etsin pikaisesti ohjeita, ja halusin sellaisen, johon tulee murotaikina. Katsoin ohjeen alun ja aloin vaan tehdä. Kun pohjataikina oli tehty, luin ohjeen loppuun ja tuskastuin, että ei se sitten ollutkaan ihan helppo ja perinteinen piirakka. Hermojen kanssa oli pitelemistä, kun taikinan kaulitsemisesta ei oikein tullut mitään, ja lopulta taikina repesi kokonaan, kun nostin sitä vuokaan ja täytteen päälle. Piirakasta tuli niin ruma, että ajattelin jättää sen kokonaan blogista pois, kun ei siitä voisi saada hyvää kuvaa! :)

Ulkokuori petti tälläkin kertaa. Piirakasta tuli niin mielettömän hyvä, että päätin kirjata reseptin tänne ylös, jotta muutkin voivat päästä osalliseksi tästä makunautinnosta! Oikeastaan piiras oli ihan helppo tehdä, mutta tuo tapa tehdä piirakka taikinakuoren sisään oli minulle ihan vieras ja epäilin, mahtaako se miltään maistua. Siltä varalta, että linkki katoaa bittiavaruuteen, kirjoitan tämän täydellisen reseptin kokonaisuudessaan ylös. Resepti on Maku-lehden sivuilta.

Taikina:

300 g vehnäjauhoja

200 g voita

200 g sokeria

4 kpl keltuaisia

Täyte:

1 kg omenoita

2 dl fariinisokeria

3/4 dl vehnäjauhoja

1 dl appelsiinitäysmehua

(1 rkl sitruunamehua)

1 tl kanelia

Voiteluun:

1 valkuainen

Laita jauhot, huoneenlämpöinen voi ja sokeri kulhoon, nypi seos murumaiseksi. Lisää joukkoon keltuaiset ja sekoita tasaiseksi. Laita seos muovipussiin ja siirrä jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Kuori omenat ja poista siemenkodat, pilko lohkoiksi. Sekoita kattilassa fariinisokeri ja vehnäjauhot, lisää omenat, appelsiini- ja sitruunamehu sekä kaneli. Sekoita ja kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes seos kiehahtaa. Kääntele muutaman minuutin ajan ja siirrä kattila pois liedeltä.

Edit: Fariinisokeri ja jauhot kannattaa todella laittaa yhtäaikaa kattilaan, eikä sulatella ensin sokeria. Kun tein tätä piirasta uudelleen, sain kaksi erää fariinisokeri-jauhoseosta palamaan pipariksi (ja kattilat lähes pilalle), kun ajattelin, että olisi kätevämpi sulattaa sokeri ensin..

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat rypsiöljyllä. Jaa pohjataikina kahteen osaan, toinen osa saa olla hiukan isompi (pohjapala). Kauli isompi taikinapala piirakkavuoan pohjaa hieman suuremmaksi levyksi. Nosta levy vuokaan ja painele paikoilleen. Jos taikina repeilee, niin painele reiät umpeen. Kaada täyte pohjalle ja tasoita. Kauli loput taikinasta levyksi ja nosta omenoiden päälle. Työntele ylimääräiset taikinareunat veitsen avulla vuoan reunojen sisäpuolelle. Paista omenapaita noin 1 t 10 min.

Ylimääräiset valkuaiset käytin marenkiin, joka sopikin täydellisesti piirakan kanssa. Olin ostanut kokeeksi myös Alpron soijavispi"kermaa", joka kumosi kaikki ennakkoluuloni! Pelkäsin sen maistuvan kummalliselle, mutta tämä tulikin korvaamaan meillä vispikermojen käytön täysin. Alpron Airy & Creamy vispautuu todella helposti, ja purkista tulee paljon enemmän vaahtoa kuin vispikermasta. Kaikkein parasta on, että tästä "kermasta" ei tule maha lainkaan turvonneeksi, ei kipeäksi, eikä edes ähky olo. Maustoin kerman sokerilla ja aidolla vaniljalla.

Marenki:

3 valkuaista

2,5 dl sokeria

Hei kohta se on taas viikonloppu, ihanaa! Viikko on hurahtanut ohi ihan hujauksessa, vaikka kyllähän sen vauhdin on saanut työpuolella tuntea luissaan. Viikonloppuna mutjuillaan oikein olan takaa. Rentouttavaa viikonloppua! (Näin kun orientoituu viikonloppuun jo torstaina, se tuntuu ovelasti pidemmältä!)