Ai eikö teillä näytäkään siltä kuin sisustusblogeissa?

Näin tokaisi eräs tuttu tullessaan meille kylään keskellä viikkoa, suoraan töistä tullessamme. En pahastunut, en todellakaan. Lähinnä minua huvitti se oletus, että sisustusblogeissa, tai blogikodeissa kaikki olisi aina kaunista, ihanaa ja valoisaa. Lapsiperheen pieni eteinen harvoin on kutsuvassa kunnossa, joten jo eteisessä tulee varmaan selväksi, että jalkoja saa nostella ellei halua viedä mennessään ja tuoda tullessaan (jota yritän epätoivoisesti opettaa muillekin tässä taloudessa asuville).

Viikonloppuna tartuin hämärästä huolimatta reippaammin kameraan, ja päätin napsia kuvia huolimatta hirveästä sotkusta. Tajusin, että kamera lepää herkemmin, jos paikat ovat hujanhajan. Lapsia toki tulee kuvattua muutenkin, mutta silloinkin omaa silmääni sattuu, kun taustalla on vaikka mitä sälää. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ei pidä antaa niiden häiritä - kotialbumeiden muistoissa kuuluukin näkyä elämän jäljet. Tässä teillekin hieman todistusaineistoa tämän blogikodin realitystä.

Matot rytyssä, sohvatyynyt kasassa, ei-hillitynvärisiä-lehtiä vinossa pinossa, ml. lasten lahjakuvasto

Nukkeleikit meneillään, keskeneräinen palapeli ja erinäistä muuta rojua pitkin poikin.

Pari vilttiä lattialla, takan edusta ihan puunroskainen, sohvannojalla tulevan viikonlopun naamiasasu prinsessamekko - toki siinä on keimailtava joka päivä eskarin jälkeen.

Legomeri. Lohdullista on se, että nämä on suht nopea kerätä kasaan (toisin kuin yläkerran pikkulegot). Ja taas näyttää blogikodilta. 

Ja se lohduttomampi näky, yläkerran pikkulegomeri.. Niitä sitten illalla lykittiin sivuun sen verran, ettei kenenkään tarvitse kimpaantua yöllisillä kävelyillään. Ja miksi vaatteet on niin helppo heittää yläkerran pyykkikorin viereen? Miksi pöydällä on niin hirveä kirjapino? Koska ne toimivat painona, kun pöydän ja tuolin selkänojan varaan ripustetaan viltti majaksi. Voi elämä.. 

Eteisessä naulakko täynnä, kaapista tursuaa huivi, kengät levällään ja hoitolaukku, läppärilaukku ja muut veskat odottavat kantajaansa. Ylimmäinen laatikko rivahti uriltaan ja sekin odottelee rennosti korjaajaansa.

Tytöillä maalaussessio (tästä realitystä puuttuu kuvasarja kultamaalisista kädenjäljistä portaikossa). Keittiöntasot perusasussaan. 

Ja edelleen. On piuhoja, murusia, kännyköitä, likaisia astioita ja tyhjennystä odottava tiskikone. Miten tuo noitahattu tuntuu vainoavan minua? 

Senkillä tytön askartelutarvikkeita kai kolmessa eri laatikossa.. Mutta tämä tila on selkeästi helpoin ja nopein saada kuntoon vähällä vaivalla! 

Sellaista realityä! Hmm, miksiköhän en kovin usein kuvaile yläkerran lastenhuonetta? Ja miksiköhän ruokailutilasta tulee otettua eniten kuvia? Siellä pyörii selkeästi vähiten ylimääräistä tavaraa. Mitäs tykkäätte realitystä? Eikö vaan ole ilahduttavampaa selailla sellaisia vähän rauhallisempia kuvia? :)

Lohdullista on toisaalta se, että se on vaan tavaraa, joka on helppo säännöllisesti kerätä paikoilleen. Haaste on se, että pitää ruveta karsimaan. Miksi kulutan aikaa tavaroiden järjestelyyn, kun sitä voisi karsia vähemmäksi? Tuollaista ihme lelusälää on aivan liikaa, vaikka mielestäni meillä ei edes hirveästi ole leluja.

Ja hei puolustukseksi täytyy nyt sanoa, että tällä hetkellä ei ole ihan noin pahan näköistä - alakerran legomeri on taas hetkeksi kerätty laatikoihin, ja keittiön tasoillakin mahtuu taas työskentelemään. Ai niin, unohdin tehdä huomisen ruoan valmiiksi.. 

Hmm, näissä tunnelmissa toivottelen hyvät arkiviikonjatkot! :)

FB | IG

Katri

Tie miehen sydämeen...

Miehen toiveiden mukaisesti isänpäivää on vietetty ihan kotosalla. Tavallinen päivä ilman menemisiä, pitkät köllöttelyt, hyvää ruokaa, päivälepo, sauna ja (lasten) kotidisko illalla olkkarissa. Tähtihetkiä. Hän ei halua mitään lahjoja sen paremmin jouluna kuin muinakaan päivinä, joten näinä juhlapäivinä homma on tavallaan helppo, mutta joka kerta silti mietin, mitä ilahduttavaa voisin hankkia. Yleensä toistan vain samaa kaavaa, ja päädyn järjestämään paljon ruokaa, aikaa ja yhdessäoloa. 

Lauantai-iltana nukkumaan mennessämme sujautin salaa kasslerköntin uuniin. Enpä ole sellaista ennen ostanut, arvasin miehenkin yllättyvän aamulla tuoksuihin. Eilen poikkesin väsyneiden lasten kanssa vielä ruokakauppaan Kuninkojan K-supermarketille, ja harmittelin palvelutiskillä, että ei taida enää olla kasslerpihvejä. Nyppi, kun ajattelin, että joudun vielä poikkeamaan jonnekin muualle. Taas lapset autoon ja taas ulos, kiertämään uutta kauppaa jne, huoh...  

Nuori mies palvelutiskillä ilmoitti, että hän voi tehdä niitä vaikka heti lisää! Mutta kun hän kuuli, että aion tehdä pulled porkia, niin hän neuvoi minua ottamaan kokonaisen kimpaleen, koska siitä tulee mehevämpää. Kysyi vielä, että saisiko laittaa siihen Kapteenin öljyn jo valmiiksi, ja minä yllättyneenä annoin paketin tiskin toiselle puolelle - kiitos kyllä vaan! Eipä tarvitse kotona ruveta miettimään marinadia. Sitten vielä töistä lähdössä oleva myyjä ojensi minulle kaupan oman reseptin nyhtöpossulle, kun kuuli ohimennen, että sellaista on tarkoitus tehdä. Ja vielä kauppias huikkasi sen olevan takuuhyvä kastike. Sain pari käytännön vinkkiä haudutteluun, kuuntelin ja katselin sitä touhua ihan silmät suurina hämmästyksestä. Vitsi mitä palvelua! Kiitin kovasti ja ihmettelin ääneen hyvää palvelua - arvostin tosi paljon sitä, että minulla ei mene aikaa marinadin tekoon ja reseptien vertailuun. 

Possu hautui hyväksi, ja sen kaveriksi tein marinoitua punasipulia, jugurttikastikkeen ja paahdettua fetaa ja päärynöitä. Paahdetun fetan bongasin eilen Mutsi avautuu blogista, siitä tuli todella hyvää! Rosé-pippuri toi ihanan säväyksen lämpimän fetan mehevään makuun. Päärynöihin vaan vähän hunajaa päälle ja koko hoito grillivastusten alle, kunnes hyvältä näyttää, noin varttiksi. 

Nyt on levätty! Tottapuhuen en ole vaihtanut tänään yöhousuja pois muutakuin saunassa käynnin ajaksi... :) Havahduin tilanteeseen, kun puoli kolmen aikaan muiden tuhistessa päiväunia hörppäsin kahvit ja söin aamusta jääneen lopun mutakakun, ja tajusin olevani vieläkin kuin sängystä noussut.. No, ehkä se oli juuri sitä mitä tähän pimeän marraskuun alkuun tarvittiinkin.

Illan kruunasi saunan jälkeiset iltavillit Vain elämää -soittolistan tahtiin - kuten näkyy, roolivaatteet on pop.

Iloista uutta viikkoa! 

FB | IG

Katri 

Lempilukunurkkaus

Miten nämä viikot juoksevat? Tuntuu, että joulua kohti viikot vierivät aina vaan nopeammin.. Joulun alla meillä on ollut tapana laittaa pieni talvinen maisema tyttöjen huoneeseen jonkun lipaston päälle. Tänä vuonna se tehtiin niin aikaisin, että on jo ehditty purkaa ja tehdä uudelleen parikin kertaa. Eläimet lähtevät välillä kävelemään ja löytyvät milloin mistäkin...

Minulla on ollut monta vuotta nuo samat tarvikkeet käytössä - pieni pala jotain valkoista kangasta, sitten sellaista kovempaa kuitukangasta, jota myydään askartelukaupassa käsittääkseni kaitaliinakäyttöön, ja hämähäkinseittiä. Lakanamytyn ja napakamman kuitukankaan avulla talvimaisemaan saa muhkeutta. Niiden päälle laitan pienen paristoilla toimivan valosarjan, ja päälle vielä sellaista pumpulintapaista hämähäkinseittiä. Siihen voi sitten viritellä pieniä lyhtyjä tai vaikka eläimiä, pari vuotta sitten laitoimme erilaisia pieniä peuroja, mutta niitä ei enää löytynyt (kas kummaa..).

Varsinkin meidän esikoinen on oikea lukutoukka.. Jo pienenä hän olisi kuunnellut kirjoja toisensa perään tuntitolkulla. Muistan, kun hän istui sylissä ja nousi hakemaan uutta kirjaa, niin hän toisella kädellä yritti kurkottaa taaksepäin ja varmistaa, ettei lukija vaan ehdi nousemaan omille asioilleen sillä välin kun hän käy hakemassa uuden kirjan.. Iltasadut taitavat olla päivän kohokohta, minkä vuoksi teimme pienen nurkkauksen iltasatuhetkille. Minä olen tainnut lapsena haaveilla prinsessakatoksesta, sillä jotenkin se veti minua puoleensa ihan vastustamattomasti. Nämä ovat niitä juttuja, joita on turha yrittää selittää.. Tottakai tytöt tarvitsevat prinsessaverhon..

Isojen lattiatyynyjen päälle on helppo rojahtaa ja saa silti hyvän lukuasennon. Taljoja tuntuu löytyvän nykyään joka lähtöön, tämä iso valkoinen on Kotilaiturilta. Jättityynyistä vaalean TineK:n päällisen löysin Nougatin alesta kesällä ja harmaa on jo vanha H&M:lta. Paristoilla toimivat kynttilät jäävät yöksi tuikkimaan lyhtyihin, mutta valosarja saa sammua yöksi. Tuo meidän pienempi elohiiri ei malttaisi asettua varmaan lainkaan valosarjojen hämyyn..

Sinne taisivat nukahtaa, yläkerta on hiljentynyt. Rentoa perjantai-iltaa ja kauniita unia! <3

FB | IG

Katri

Remppakuume taltutettu

Vuosi sitten tähän aikaan elettiin keskellä hektisintä remppa-aikaa. Tai oikeastaan ne tiukimmat viikot olivat vasta edessä, onneksi en silloin tiennyt mitä tuleman piti. Selailin vuoden takaisia postauksia ja löysin mm. tällaisen realitypalan (ja toisenkin), joista muistui hyvin mieleen tuon ajan ajatukset. Kaiken keskeneräisyys raksalla, mutta ne kädenojennukset, joita saimme läheisiltä. Arki kotona lasten kanssa, mutta silti ne hassut pienet jutut, jotka naurattivat keskellä sotkuja.

Kävimme Åblogien porukalla viime viikolla Skanssin K-Raudassa hakemassa vähän remppainspiraatiota. Selailimme tapettikirjojen uutuuksia, ja opimme, että niissä on sittenkin joku tolkku. Tapettiviidakkoon eksyy helposti, ja alkaa tuskastuttaa pelkkä vääntö niiden suurien tapettikirjojen kanssa. Tiedätte varmaan sen hirveän ähellyksen - ulkovaatteet päällä, kymmenettä kirjaa selaamassa ja lapset tuskastelevat pitkin käytäviä... K-Raudasta voi kuulemma varata netistä ajan oikein henkilökohtaiseen neuvontaan - voi kertoa etukäteen omia ajatuksiaan ja visioitaan, ja sitten niitä on helpompi lähteä purkamaan myyjän kanssa varattuna aikana, kun hänkin on jo ennalta valmistautunut ja varannut aikaa.

K-Raudan Sini Raevaara kertoi meille mm. tapettiuutuuksista, ihanista laatoista ja lattiamateriaaleista, joista itseäni jäi erityisesti kiinnostamaan vinyylikorkkilattia. Mielikuvani vinyylistä ja korkista oli kaikkea muuta kuin kiinnostava, mutta sehän vaikuttaa oikeasti aika nerokkaalta ja käyttökelpoiselta vaihtoehdolta lattiaan! Akustinen, lämmin, miellyttävän 'pehmeä' jaloille, helppo pitää puhtaana, kestävä... Hmm.. Tosin, olen aika varma, että vaivalla laitettua puulattiaa emme tule missään vaiheessa vaihtamaan, mutta tulipa taas sivistyttyä. Omat mielikuvani vinyylistä olivat jämähtäneet jonnekin vuosien taakse.

Kauppia Juha Huunonen esitteli meille myymälän laajan valikoiman, ja toki testailimme vähän porakoneitakin. Niissä kuulemma kannattaa satsata suosiolla laatuun. Tämän voin allekirjoittaa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Halvan laitteen säästö menee siinä, kun joutuu lauantaina lähteä uutta kunnon konetta hankkimaan juuri ennen sulkemisaikaa. Ja hermot menee kaupan päälle.

Rouvat löysivät jotain mielenkiintoista levyä keittiön välitilaan... Tuonne pitäisi kyllä mennä uudelleen tutkimaan oikein ajan kanssa. Niin paljon nimittäin huomasin aivan uudenlaisia juttuja, joita en ole tullut ajatelleeksikaan. Ja toinen juttu on se, että pitää vain mennä kysymään apua. Aivan turhaan tuhlaan omaa aikaani siihen, että pähkäilen yksinäni ja yritän selata googlesta neuvoa hyllyjen välissä. Sinikin on minua usein auttanut, kun olen pähkäillyt maalien kanssa - olen plärännyt eri värikarttoja ja vertaillut vaihtoehtoja kyllästymiseen asti. Lapset ovat hyörineet ympärillä ja aina välillä valitettavasti muutama värilastun palanen on tarttunut heidänkin mukaansa. 

Yhä enemmän kuulemma käytetään myös asennuspalveluja. Asiakkaan tarpeen mukaan selvitetään muutosten tarve, tullaan maksuttomalle arviointikäynnille ja sen jälkeen myyjä laskee, mitä toimenpiteet tulisivat arviolta maksamaan. Ellei mies olisi niin kova tee-se-itse-mies, niin tuota palvelua tulisi varmasti käytettyä paljonkin. Tällä hetkellä olen aivan ihastunut ruoan verkkokauppapalveluun, jonka idea myös on säästää omaa aikaa muihin asioihin. Pitääkin taas muistaa tehdä tilaus perjantaiksi...

Joulu näkyi kovasti jo K-Raudassakin - myymälän etuosa valjastettu kutsumaan sesonkiin. Tästä se jouluinspiroituminen taitaa alkaa.. Vähitellen joulutouhuja alkaa näkyä siellä täällä, kohta kuullaan ehkä jo ensimmäiset laulut kaupoissa! 

Jossain vaiheessa ajattelimme, että voitaisiin laittaa viimeinen remppaamaton huone (makuuhuoneemme) kuntoon ennen joulua, mutta ne ajatukset on kyllä lahjakkaasti tungettu pois mielestä. Totta puhuen ei ole vielä tullut niin kovaa remppakuumetta, että olisin tältä seisomalta innoissani tarttumassa taas siihen ruljanssiin. Ehtii sitä myöhemminkin, nyt on hyvä näin. Ja sitten kun aika on, muistan taas hyvin, mihin suunnata.

Hyvää loppuviikkoa!

FB | IG

Yhteistyössä Skanssin K-Rauta

Katri