Remppakuume taltutettu

Vuosi sitten tähän aikaan elettiin keskellä hektisintä remppa-aikaa. Tai oikeastaan ne tiukimmat viikot olivat vasta edessä, onneksi en silloin tiennyt mitä tuleman piti. Selailin vuoden takaisia postauksia ja löysin mm. tällaisen realitypalan (ja toisenkin), joista muistui hyvin mieleen tuon ajan ajatukset. Kaiken keskeneräisyys raksalla, mutta ne kädenojennukset, joita saimme läheisiltä. Arki kotona lasten kanssa, mutta silti ne hassut pienet jutut, jotka naurattivat keskellä sotkuja.

Kävimme Åblogien porukalla viime viikolla Skanssin K-Raudassa hakemassa vähän remppainspiraatiota. Selailimme tapettikirjojen uutuuksia, ja opimme, että niissä on sittenkin joku tolkku. Tapettiviidakkoon eksyy helposti, ja alkaa tuskastuttaa pelkkä vääntö niiden suurien tapettikirjojen kanssa. Tiedätte varmaan sen hirveän ähellyksen - ulkovaatteet päällä, kymmenettä kirjaa selaamassa ja lapset tuskastelevat pitkin käytäviä... K-Raudasta voi kuulemma varata netistä ajan oikein henkilökohtaiseen neuvontaan - voi kertoa etukäteen omia ajatuksiaan ja visioitaan, ja sitten niitä on helpompi lähteä purkamaan myyjän kanssa varattuna aikana, kun hänkin on jo ennalta valmistautunut ja varannut aikaa.

K-Raudan Sini Raevaara kertoi meille mm. tapettiuutuuksista, ihanista laatoista ja lattiamateriaaleista, joista itseäni jäi erityisesti kiinnostamaan vinyylikorkkilattia. Mielikuvani vinyylistä ja korkista oli kaikkea muuta kuin kiinnostava, mutta sehän vaikuttaa oikeasti aika nerokkaalta ja käyttökelpoiselta vaihtoehdolta lattiaan! Akustinen, lämmin, miellyttävän 'pehmeä' jaloille, helppo pitää puhtaana, kestävä... Hmm.. Tosin, olen aika varma, että vaivalla laitettua puulattiaa emme tule missään vaiheessa vaihtamaan, mutta tulipa taas sivistyttyä. Omat mielikuvani vinyylistä olivat jämähtäneet jonnekin vuosien taakse.

Kauppia Juha Huunonen esitteli meille myymälän laajan valikoiman, ja toki testailimme vähän porakoneitakin. Niissä kuulemma kannattaa satsata suosiolla laatuun. Tämän voin allekirjoittaa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Halvan laitteen säästö menee siinä, kun joutuu lauantaina lähteä uutta kunnon konetta hankkimaan juuri ennen sulkemisaikaa. Ja hermot menee kaupan päälle.

Rouvat löysivät jotain mielenkiintoista levyä keittiön välitilaan... Tuonne pitäisi kyllä mennä uudelleen tutkimaan oikein ajan kanssa. Niin paljon nimittäin huomasin aivan uudenlaisia juttuja, joita en ole tullut ajatelleeksikaan. Ja toinen juttu on se, että pitää vain mennä kysymään apua. Aivan turhaan tuhlaan omaa aikaani siihen, että pähkäilen yksinäni ja yritän selata googlesta neuvoa hyllyjen välissä. Sinikin on minua usein auttanut, kun olen pähkäillyt maalien kanssa - olen plärännyt eri värikarttoja ja vertaillut vaihtoehtoja kyllästymiseen asti. Lapset ovat hyörineet ympärillä ja aina välillä valitettavasti muutama värilastun palanen on tarttunut heidänkin mukaansa. 

Yhä enemmän kuulemma käytetään myös asennuspalveluja. Asiakkaan tarpeen mukaan selvitetään muutosten tarve, tullaan maksuttomalle arviointikäynnille ja sen jälkeen myyjä laskee, mitä toimenpiteet tulisivat arviolta maksamaan. Ellei mies olisi niin kova tee-se-itse-mies, niin tuota palvelua tulisi varmasti käytettyä paljonkin. Tällä hetkellä olen aivan ihastunut ruoan verkkokauppapalveluun, jonka idea myös on säästää omaa aikaa muihin asioihin. Pitääkin taas muistaa tehdä tilaus perjantaiksi...

Joulu näkyi kovasti jo K-Raudassakin - myymälän etuosa valjastettu kutsumaan sesonkiin. Tästä se jouluinspiroituminen taitaa alkaa.. Vähitellen joulutouhuja alkaa näkyä siellä täällä, kohta kuullaan ehkä jo ensimmäiset laulut kaupoissa! 

Jossain vaiheessa ajattelimme, että voitaisiin laittaa viimeinen remppaamaton huone (makuuhuoneemme) kuntoon ennen joulua, mutta ne ajatukset on kyllä lahjakkaasti tungettu pois mielestä. Totta puhuen ei ole vielä tullut niin kovaa remppakuumetta, että olisin tältä seisomalta innoissani tarttumassa taas siihen ruljanssiin. Ehtii sitä myöhemminkin, nyt on hyvä näin. Ja sitten kun aika on, muistan taas hyvin, mihin suunnata.

Hyvää loppuviikkoa!

FB | IG

Yhteistyössä Skanssin K-Rauta

Katri

Vau mitä sain!

Muistan kun näitä on haettu.. Tukholmasta asti! Voi miten paljon sitä aikoinaan naureskeltiin, kun vanhemmat keräsivät matkalaukkuja kirpputoreilta, parhaat kuulemma löytyivät ruotsista. Muistan, kun ruotsin reissun missio oli poiketa jollekin suurkirppikselle  penkomaan, josko löytyisi hienoja matkalaukkuja.. Kyllä siinä varhaisteinien uskoa koeteltiin.. Mutta hei, nyt ymmärrän - ihan hyvin voisin itsekin lähteä vanhojen aarteiden metsästysreissulle pikku lomareissun varjolla. Tai pikku lomareissulle hyviä löytöjä metsästääkseni, ihan kummin verukkein tahansa... No juu, kyllä silloin käytiin katselemassa myös muita ruotsinihmeitä, kuten henkkamaukkoja ja muita varhaisteinejäkin viihdyttävää. Ja kuten nyt voin todeta - eipä ollut turha reissu sekään!

Kysyin, voisinko saada lainaan matkalaukkua lapsikuvaukseen. Voitte ehkä uskoa reaktioni, kun äiti tänään kiikutti matkalaukut meille ja ilmoitti jättävänsä ne tänne! Ihan omaksi! Sopivat kuulemma meille niin hyvin, ja siinä oli kyllä ihan oikeassa. Ei ole vaikea miettiä noille sijoituspaikkaa - ne tulevat sopimaan ihan minne tahansa. 

Aika ihanat, vai mitä? Olisipa hienoa tietää noiden tarina oikein perinpohjin... Huomenna ne jatkavat tarinaansa taas uusissa merkeissä, kun otan ne mukaani erään pikkuherran kuvauksiin.

Hyvää viikonlopunjatkoa - minä alan valmistautumaan tansseihin! Hihhiih, tuo ajatus huvittaa minua aina vaan... :) 

FB | IG

Katri

Callunahullun syyskoti

Kylläpä niitä on eksynyt sisäänkin! Callunoita nimittäin. Nuo pieniruukkuiset ovat aika somia jos minne. Aloe on pysynyt hengissä, ehkä olen onnistunut kastelemaan sitä riittävän vähän. Ehkä kolme kertaa puolen vuoden aikana. Se, jos mikä on helppo kaveri viherpeukalolle.

Kynttilöitä palaa, vaikka mies muistuttelee niiden haitallisuudesta... Onko se nyt oikeasti niin vaarallista? Tuntuu hullulta, että pitäisi luopua kynttilöiden polttelusta. Eivät ne paristoilla toimivat nyt ihan samaa asiaa aja, paitsi joissain lastenhuoneiden lyhdyissä, tai sellaisissa, jotka eivät tarkemmin osu silmään.

Hiphei sitä on taas kohta viikonloppu! Pyhäinpäivän viikonloppuun on kaikenlaista mukavaa tiedossa.. Huomenna päästään ystävien mökille yöksi, ja lauantaina pitäisi mennä oikein kylätansseihin paikalliselle maamiesseurantalolle! :) Hihii, mitäköhän sinne kuuluu laittaa päälle? Me ollaan varmaan taas aika koominen näky, kun minä vien ja mies vikisee. 

Iloista syysviikonloppua siis teillekin! 

Ja hei, tervetuloa teille uusille lukijoille, joita on eri kanaviin ilmaantunut! Muistattehan, että blogia voi seurata kätevästi myös Facebookin, Instagramin ja Bloglovinin kautta. :)

Katri

Aamujen ajolähdöt

Aamulla herätyskellojen soitua E tuli viereemme makoilemaan ja siinä hetki köllöteltiin. Sovittiin, että tehdään aamulla yhteistyötä ja lähdetään kerrankin hyvillä mielin ja ilman hirveää hässäkkää. No, tunnin päästä oltiin taas siinä samassa tilanteessa - minä hoen housuja jalkaan, kysyn hetken päästä onko housut jo jalassa, seuraavaksi muistutan legoja lajittelemaan mennyttä neitiä tulemaan eteiseen ja laittamaan housuja jalkaan. Hän ilmoittaa haluavansa sittenkin puuron kotona, vaikka puoli tuntia sitten kysyessäni halusi syödä vasta eskarissa. Kun kerron, ettei enää ehditä syödä kotona, niin draama on valmis, teatraalinen ulvonta raikaa varmasti naapuripihoihin. Tässä onkin taas hyvät lähtökohdat saada lapset ulkovaatteisiin ja päästä ovesta ulos. Sitten huomaan, että hiuksia ei ole vieläkään harjattu, hoputan ottamaan yöllistä lettiä auki ja alan harjaamaan hiuksia hirveän kiljumisen saattelemana, kun kuulemma nippaa ja nipistää. Annan harjata hetken itse, ja taas hävitään muutama minuutti.

Olen juuri pöyhinyt kaikki eteisen laatikot ja löytänyt molemmille kintaat, ihme kyllä tänään löytyi oikein parit. Pienempi on juuri puettu valmiiksi ja aikansa kuluksi hän alkaa riisua kintaita ja kenkiä. Saan harjattua isomman hiukset ja ilmoitan, etten enää muistuta pukemisesta, ison eskarilaisen pitää saada itsensä valmiiksi. Saan vastaan karvaan eskarilaisen purkauksen siitä kuinka olen maailman typerin äiti, eikä hän ole koskaan tavannut ketään yhtä tyhmää äitiä. Kerron lähteväni viemään pienempää ja tavaroita autoon, joka tietysti lisää vettä draamaqueenin myllyyn - ei lasta saa jättää yksin kotiin! No niinpä niin. Tuohon mielentilaan kiihdytettynä mistään ei tulekaan enää mitään. Minulta alkaa kärsivällisyys loppua, isompi ulvoo kokemaansa vääryyttä ja pienempi alkaa ihmetellä sitä huudon määrää. Alan rauhoitella pienempää ja säntäilen etsimässä omia avaimiani ja varmistelen, että kahvinkeitin ja valot on sammutettu. Sitten muistan, että eskarissa on eväspäivä, ja pitääkin tehdä vielä eväät. Huoh. 

Auton päästyämme mietin jälleen kerran, mitä näille aamuille pitäisi tehdä! En jaksa enää tuota jokapäiväistä härdelliä! Ensimmäisenä päätän, että lastenohjelmia ei enää katsota, ne tuntuvat tekevän E:n tosi kärttyiseksi. Mutta miten muistan sen huomen aamuna? Seuraavana päivänä ollaan taas samassa tilanteessa. 

Tänään pidimme sohvapalaverin tilanteesta. Puhuimme siitä, että on harmillista, kun kaikille tulee paha mieli, jos aamut ovat niin pahantuulisia. Vitkastelun pitää loppua ja täytyy yrittää keskittyä siihen, mitä tekee, eikä säntäillä koko ajan puuhasta toiseen. Muuten joudun koko ajan muistuttelemaan mitä pitikään seuraavaksi tehdä ja se aiheuttaa hampaiden kiristystä itselle ja lopulta myös vitkastelijan hermostumista hoputtamiseen. Sohvapalaveri tuntui olevan aika hyvä tilaisuus yhteisen asian puimiseen ja lapsellekin harjoitus omien tuntojen ilmaisuun ja ratkaisuvaihtoehtojen miettimiseen. Niin tärkeää ja mukavaa, kuin yhteinen ruokailu onkin, niin en haluaisi tuoda näin negatiivisia asioita ruokapöytään, koska ruokailussakin on omat haasteensa.

Miten te selviätte aamulähdöistä? Vai eikö muille tule kiire? Myönnän, että voisin herätä aiemmin. Sovimme myös, että alamme järjestelmällisemmin laittaa illalla valmiiksi vaatteet ja ulkovaatteet, sekä tarkistetaan, mitä hoitoon tarvitaan mukaan huomiseksi. Ja ne aamuohjelmat - erityisesti FOXin ohjelmat ovat ihan hullua menoa - kiljumista, törkeää toisten kohtelua ja tappelua. Ne jäävät hyllylle nyt joksikin ajaksi, ja E itse ehdotti, että voisi aamulla mieluummin rakentaa Legoja. Sopii, tämä pitää nyt muistaa. Huomenta Suomen jälkeen aamutöllö kiinni.

Huh, on tämä vanhemmuus vaan yksi vaikeimmista tehtävistä. Huomisaamuun asennoidun positiivisemmin.

FB | IG

Katri