keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Aamujen ajolähdöt

Aamulla herätyskellojen soitua E tuli viereemme makoilemaan ja siinä hetki köllöteltiin. Sovittiin, että tehdään aamulla yhteistyötä ja lähdetään kerrankin hyvillä mielin ja ilman hirveää hässäkkää. No, tunnin päästä oltiin taas siinä samassa tilanteessa - minä hoen housuja jalkaan, kysyn hetken päästä onko housut jo jalassa, seuraavaksi muistutan legoja lajittelemaan mennyttä neitiä tulemaan eteiseen ja laittamaan housuja jalkaan. Hän ilmoittaa haluavansa sittenkin puuron kotona, vaikka puoli tuntia sitten kysyessäni halusi syödä vasta eskarissa. Kun kerron, ettei enää ehditä syödä kotona, niin draama on valmis, teatraalinen ulvonta raikaa varmasti naapuripihoihin. Tässä onkin taas hyvät lähtökohdat saada lapset ulkovaatteisiin ja päästä ovesta ulos. Sitten huomaan, että hiuksia ei ole vieläkään harjattu, hoputan ottamaan yöllistä lettiä auki ja alan harjaamaan hiuksia hirveän kiljumisen saattelemana, kun kuulemma nippaa ja nipistää. Annan harjata hetken itse, ja taas hävitään muutama minuutti.


Olen juuri pöyhinyt kaikki eteisen laatikot ja löytänyt molemmille kintaat, ihme kyllä tänään löytyi oikein parit. Pienempi on juuri puettu valmiiksi ja aikansa kuluksi hän alkaa riisua kintaita ja kenkiä. Saan harjattua isomman hiukset ja ilmoitan, etten enää muistuta pukemisesta, ison eskarilaisen pitää saada itsensä valmiiksi. Saan vastaan karvaan eskarilaisen purkauksen siitä kuinka olen maailman typerin äiti, eikä hän ole koskaan tavannut ketään yhtä tyhmää äitiä. Kerron lähteväni viemään pienempää ja tavaroita autoon, joka tietysti lisää vettä draamaqueenin myllyyn - ei lasta saa jättää yksin kotiin! No niinpä niin. Tuohon mielentilaan kiihdytettynä mistään ei tulekaan enää mitään. Minulta alkaa kärsivällisyys loppua, isompi ulvoo kokemaansa vääryyttä ja pienempi alkaa ihmetellä sitä huudon määrää. Alan rauhoitella pienempää ja säntäilen etsimässä omia avaimiani ja varmistelen, että kahvinkeitin ja valot on sammutettu. Sitten muistan, että eskarissa on eväspäivä, ja pitääkin tehdä vielä eväät. Huoh. 




Auton päästyämme mietin jälleen kerran, mitä näille aamuille pitäisi tehdä! En jaksa enää tuota jokapäiväistä härdelliä! Ensimmäisenä päätän, että lastenohjelmia ei enää katsota, ne tuntuvat tekevän E:n tosi kärttyiseksi. Mutta miten muistan sen huomen aamuna? Seuraavana päivänä ollaan taas samassa tilanteessa. 

Tänään pidimme sohvapalaverin tilanteesta. Puhuimme siitä, että on harmillista, kun kaikille tulee paha mieli, jos aamut ovat niin pahantuulisia. Vitkastelun pitää loppua ja täytyy yrittää keskittyä siihen, mitä tekee, eikä säntäillä koko ajan puuhasta toiseen. Muuten joudun koko ajan muistuttelemaan mitä pitikään seuraavaksi tehdä ja se aiheuttaa hampaiden kiristystä itselle ja lopulta myös vitkastelijan hermostumista hoputtamiseen. Sohvapalaveri tuntui olevan aika hyvä tilaisuus yhteisen asian puimiseen ja lapsellekin harjoitus omien tuntojen ilmaisuun ja ratkaisuvaihtoehtojen miettimiseen. Niin tärkeää ja mukavaa, kuin yhteinen ruokailu onkin, niin en haluaisi tuoda näin negatiivisia asioita ruokapöytään, koska ruokailussakin on omat haasteensa.



Miten te selviätte aamulähdöistä? Vai eikö muille tule kiire? Myönnän, että voisin herätä aiemmin. Sovimme myös, että alamme järjestelmällisemmin laittaa illalla valmiiksi vaatteet ja ulkovaatteet, sekä tarkistetaan, mitä hoitoon tarvitaan mukaan huomiseksi. Ja ne aamuohjelmat - erityisesti FOXin ohjelmat ovat ihan hullua menoa - kiljumista, törkeää toisten kohtelua ja tappelua. Ne jäävät hyllylle nyt joksikin ajaksi, ja E itse ehdotti, että voisi aamulla mieluummin rakentaa Legoja. Sopii, tämä pitää nyt muistaa. Huomenta Suomen jälkeen aamutöllö kiinni.

Huh, on tämä vanhemmuus vaan yksi vaikeimmista tehtävistä. Huomisaamuun asennoidun positiivisemmin.

FB | IG

Katri
SHARE:

10 kommenttia

  1. Huh! Hiki tuli, vaikkakin kuulostaa tutulta! Meillä on myös aamut ihan kamalia ja juuri tuon hoputtamisen suhteen. Meillä herätään suhteellisen aikaisin, jotta kaikki ehditään tehdä, mutta silti saa olla koko ajan korvan juuressa hoputtamassa! Mini on sellainen haaveilija, etten toista ole tavannut! Mulle kanssa riitti yks kerta ja sanoin, että nyt oot sen verran iso tyttö että nää asiat pitää oppia ja jos et oo valmis siihen mennessä, kun mä lähden niin sitten mä lähden! Ei tarvinnut koskaan lähteä, vaikka lähellä oli ;)!

    Olen myös käyttänyt munakelloa, johon laitoin 30 minuuttia. Siinä ajassa ehti hyvin pukea, syödä ja pestä hampaat! Sen jälkeen ulkovaatteet päälle ja ulos. Jos ei ollut valmis silloin niin minä olisi jälleen kerran lähtenyt! Se auttoi huomattavasti!!Telkkaria meillä ei koskaan katsota aamuisin..eipä paljon muutenkaan.

    Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hikipä tosiaan! Ajattele, mikä hiki meillä on eteisessä näiden lähtöjen kanssa! :D Lohdullista, voi miten lohdullista, että ilmeisesti vähän kaikkia pitää hoputtaa! Munakellovinkki tulee varmasti kokeiluun jossain vaiheessa.. Kiitos siitä!!

      Poista
  2. Huh huh, aika työteliäiltä kieltämättä kuullostaa aamut, siinä on yksi työpäivä takana ennen kuin pääsee edes työpaikalle :) Vaikka samalla ne kuullostaa TOSI tutuilta, meillä vaan on nyt jo helpompaa kun on vain koululaisia ja nekin jo vähän isompia. Ei kait noihin aamuihin ole muuta reseptiä kuin juuri tuo, minkä itsekin kirjoitit, illan valmistelut (mä en koskaan kyennyt siihen...). Ja ehkä tosiaan tuo tv:n sulkeminen voisi auttaa. Jostain olen kuullut sellaisista tehtäväkorteista, joissa on aamupala, hampaiden pesu, pukeminen jne. josta lapset itse katsovat, mitä seuraavaksi, tiedä sitten auttaako se yhtään. Kauniita kuvia olet taas ottanut, tuo korissa istuva on varsin hellyttävä :)

    Lohdullista on tietysti lukea, etten ehkä kuitenkaan olekaan se ainoa ihminen maan päällä, jonka aamut lasten ollessa pieniä olivat katastrofaalisia.

    Kivaa loppuviikkoa ja tsemppiä aamuihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, sitten on jo ihan jyrän alle jäänyt kun pääsee lähtemään. Mies joutuu lähtemään jo sen verran aikaisin, että ei ole hänestäkään apua.. Mikäköhän siinä iltavalmistelujen hoitamisessa on niin vaikeaa? Minä en meinaa millään viitsiä. Ehkä sitä on illalla jo niin väsynyt, ettei jaksa uhrata aikaa tuollaiseen tylsään.. Mä luulen, että E jäisi vain leikkimään noilla tehtäväkorteilla. :) Ja hei, on todellakin lohdullista kuulla, että sama homma kuulostaa tutulta muillekin, eivätkä ne iltavalmistelut kuulu muillekaan niihin perusrutiineihin! Kiitos, ja hyvää viikonloppua! Tämä aamu meni jo paremmin, jes!!

      Poista
  3. Lastenohjelmat on ihan pahin aamulla. Meillä on siihen joskus sorruttu ja sitten tyssää ihan kaikki toiminta. Jonkinmoisen taistelun jälkeen saatiin se pois, nyt vain muuten hoputetaan aamu-unisia. Ekaluokkalainen istuu herättyään vaikka puoli tuntia tuijottamassa seinää eikä vaan saa vaatteita päälleen. Sitten istuu leipä kädessä pöydän ääressä ja silmät seisoo päässä eikä leipä löydä suuhun. Tänäänkin tuli kiire ja meinasi unohtaa repun kotiin... Esikoinen edustaa lajityyppiä "älä-puhu-mulle-ennen-puolta-päivää". Hiphurraa, mitä aamuja.... Tsemppiä aamuihin, kyllä se joskus helpottaa (ehkä, en ole vielä ihan varma.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta, ne pistävät meiningin ihan sekaisin. E nauliintuu niiden ääreen ihan hypnoottiseksi, ja saattaa saada ihme kilarit yhtäkkiä sitten kun joutuukin hoputtamaan taas. Huh, mä näen ihan silmissäni tuon tilanteen, mitä kuvailit! :) Aika raskasta tuokin, että toiseen ei meinaa millään saada vauhtia.. Tiedä sitten, kumpi on ärsyttävämpää - se että haahua päättömästi edestakaisin ja unohtaa koko ajan mitä piti tehdä, vai se, että edes leipä ei liiku suuhun! :) :) Voi niitä, hellyyttäviä kiukkupusseja! <3 No juu, kuulemani mukaan se jossain vaiheessa helpottaa.. Ja silloin kun helpottaa, niin varmaan kaipaan aamuhärdelliä ympärilleni taas..

      Poista
  4. Kuulostaa niin tutulta, ei ollut ollenkaan vaikeaa hypätä aamutohveleihisi ♥ Meillä lapset ovat jo isompia, mutta silti sanoin juuri maanantaiaamuna, että olisipa ihana kun voisi aloittaa (edes joskus) päivän hyvällä tuulella, ilman että jonkun pitää aamulla känkkäröidä asiasta tai toisesta. Iltavalmistelut auttoivat lasten ollessa pienempiä (ja toki edelleenkin mutta eri tavalla) ja niillä saatiin vaatteiden valintarumba (mä en haluu tota paitaa!) helpottumaan ja aamusta muutenkin pari hommaa pois. Tsemppiä aamuihin - ja kotiinpaluun hetkiin myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten juuri harmillisinta niissä aamuissa, jos kaikilla on paha mieli sitten kun on tarvinnut kiristellä mieltä! hmph, tosi kurjaa. Tänään oli hienoa, kun ajoimme eskarille niin E totesi, että onpa kiva kun on mennyt aamu näin hyvin! Ja analysoi itse, että "ehkä ne lastenohjelmat ei ole hyviä aamulla, kun ne saa mut joskus niin kiukkuiseksi".. :) Meidän pitää kyllä oikeasti alkaa ryhdistäytyä noiden iltavalmistelujen kanssa.. Kiitos Anu vertaistuesta ja hyvää loppuviikkoa!!

      Poista
  5. Been there, done that.
    Juuri nuo aamut ovat yksi lisäsyy siihen, että en lähde toistaiseksi mihinkään aamulla ;). Mahdollisimman tarkat esivalmistelut tietysti vähän auttavat. Meillä oli silloin työssä käydessä aina illalla katsottu kaikki seuraavan päivän tavarat ja vaatteet kaikille valmiiksi. Pojat söivät puuron kotona ja toisen puuron päiväkodissa (joo, meillä on aina syöty paljon). Aamut olivat yhtä härdelliä ja usein hermostuttiin.... Sellaista se taitaa olla aika yleisesti. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtä härdelliä, juuri niin.. Toisaalta aika surullista, että se on kaikilla sellaista! Tavallaan surullista, tavallaan lohdullista, ehkä se on vaan elämää ja siihen pitää nyt vaan asennoitua eri tavalla. Ensin yritämme tehdä sen, mikä on tehtävissä - valmistella illalla, antaa lastenohjelmien olla ja kannustaa silloin kun menee hyvin. Ja ehkä voisin yrittää hillitä omia hermoja paremmin.. Toisinaan se onnistuu paremmin kuin toiste..

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig