lauantai 17. lokakuuta 2015

Aikavarkaita ja tähtihetkiä

Iltaa ihanaiset! Mitä teille kuuluu? Minä vietän laatuaikaa itseni kanssa, eli nökötän läppäri sylissä sohvalla ja kuuntelen takkatulta. Viime aikoina läppäri on vaihtunut yhä useammin pelkkään vilttiin, vielä kun saisin aikaiseksi aloittaa uudelleen joululahjaksi saamani kirjan... Nykyään tulee luettua aivan liian vähän. 



Mietin myös omaa ajankäyttöä, somea ja latautumista, tavallisia päiviä ja joutilaisuutta. Joutilaita hetkiä ei pienten lasten kanssa liikaa tule, sen sijaan alituinen tekeminen ja meneminen vähintään huoneesta toiseen - syömään, vessaan ja leikkimään, pukemaan, riisumaan ja kylpyyn. Jos hetken on rauha ympärillä, niin heti eksyy puhelin käteen. Hetkenkin odotus, täytyy saada jotain tekemistä. Ja taas alkaa levoton käsi hakea näpytettävää. Pitäisiköhän taas ottaa somepaasto? Koko päivä ilman ainuttakaan tietoteknistä härveliä, ei edes televisiota. Se teki hyvää, ja toi näkyviin ne pienetkin kohdat, joissa on tottunut turvautumaan näihin aikavarkaisiin, alkaen säätiedotuksen ja kellon tarkistamisesta FB:n pläräämiseen (toisten ihmisten kuulumisten tarkistukseen). Hah, kuulostaa hassulta. Miksi tarkistan toisten ihmisten kuulumisia? No joo, FB:n uutisvirtani kertoo, että seuraan FB:n kautta monia mielenkiintoisia yrityksiä, uutisia, lehtiä ja blogeja niin työhön kuin vapaa-aikaan liittyen, enkä niinkään niitä tutun tuttujen tekemisiä. Siitä huolimatta olen huomannut, että yritän tietoisesti lykätä puhelinta syrjään, ja tehdä niitä asioita, joilta puhelin yrittää varastaa aikaa. Kysyn mieluummin ympärillä olijoiltani, että mitä sinulle kuuluu noin niin kuin oikeasti, eikä päivityksen muodossa? Tai lapsilta mitä tehtäis



Olen pyöritellyt näitä ajatuksia viime aikoina jonkin verran, mutta nyt erityisesti Snapchatin myötä aloin miettiä näiden aikavarkaiden merkitystä vuorokauden tunneissani. Snapchat vaikuttaa tosi hauskalta ja varmasti koukuttavalta, joten ehkä siksikin taidan jättää sen vähemmälle heti alkutekijöissä. Koska kirjoitan blogiakin vain lasten mentyä nukkumaan, niin tuntuisi kummalta höpöttää puhelimelle heidän läsnäollessa. Rakastan ottaa kivoja kuvia, ja inspiroitua Instagramista, joten ne olkoot omat aikavarkaani jatkossakin. Haluaisin taltioida hetkiä enemmänkin blogiin, mutta usein huomaan että miniblogini instassa ja facebookissa nappaavat nämä hetken ilot kätevämmin. Tietääkö joku muuten toimivaa sovellusta bloggerille mobiiliin? Minulla on yksi, mutta kuvien lataaminen puhelimesta sovellukseen ei onnistu. Saan kuvat kamerasta kännykkään napinpainalluksella, joten on tyhmää, että postauksen kirjoittamista varten pitäisi avata kone.



Oletteko muuten miettineet, miksi ajanviettoa sosiaalisen median parissa pidetään jotenkin huonompana, kuin television katsomista, tai lehtien tai kirjojen lukemista? Jos ajattelen esimerkiksi Instagramin selailua, niin käytän sitä aika samoihin tarkoituksiin, kuin aikakauslehden nopeaa selaamista - katson vain kuvat ja uppoudun niihin tunnelmiin. Miksi ihmisen ajatellaan olevan enemmän pois/vähemmän läsnä silloin, kun hän selaa Instagramin/Facebookin/Twitterin uutisvirtaa, kuin hänen lukiessaan lehteä? Miksi television katselu on pienempi paha, kuin aika blogien tai somen parissa? Tai en minä tiedä onko, mutta sellaisen käsityksen välillä saa yleisestä mielipiteestä näitä somekeskusteluja lukiessa.

Päivän retkikuvat toimivat hyvin kuvituksena teemaan. Lapsethan retkeilisivät koko ajan, joten onneksi metsää on ympärillä yllin kyllin. E halusi oikein patikoimaan (mistä lie tuollaisen sanan keksinyt), joten lähdimme Piikkiön linnavuorelle, jossa on laavukin kivalla paikalla. Täkäläisille siis vinkki oikein kivasta retkipaikasta! Muita vähän kauempana Turusta ovat mm. Kurjenrahkan kansallispuisto ja Teijon kansallispuisto.

Näihin syvällisyyksiin päätään aivonystyröjeni liikuttelun tältä illalta.. Hyvää viikonlopunjatkoa! :)

FB | IG

Katri
SHARE:

10 kommenttia

  1. Veitpä sanat suustani...tai oikeammin ajatukset päästäni. Näitä samoja aiheita olen pohtinut itsekin. Puhelin, some on helposti aikavaras, jota täytyy ihan tietoisesti taltuttaa. Viihdyttävää ja elämää jopa rikastuttavaa sisältöä on tarjolla paljon, mutta liiallinen vilkuilu tekee minut ainakin turhautuneeksi. Enkä todellakaan halua olla lasten silmissä mikään kännykkämutsi. Mieluummin se tiskirätti ainaisena käden jatkona. ;)
    Mutta tuo on oikeasti aika hölmö ajatus, että läsnäololle pahasta olisi nimenomaan näiden uudenaikaisten medioiden käyttö. Onhan se aivan sama, onko uppoutunut lehteen tai kirjaan vai selaileeko vastaavaa sisältöä teknisestä laitteesta. Olen itsekseni ihmetellyt miten hassusti nykytekniikkaa parjataan ja vanhat tavat sallitaan. Ei se ole välineestä kiinni. Käyttötavat ratkaisevat hyvyyden tai huonouden.
    Ehkä kuitenkin uudet laitteet nähdään suurempana pahana siksi, että niiden käyttö on niin koukuttavaa ja sisältöä on tarjolla loputtomasti. Lehti ja kirja päättyvät, kun sivut loppuvat. Tv-ohjelmallakin on tietty kesto. Netissä voisi viettää vaikka loppuelämän ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jes, ihanaa, että osuin naulan kantaan jonkun muunkin ajatuksiin! Nimenomaan tuota olen miettinyt, että haluan lasten muistavan minut mieluummin istumassa heidän kanssa lattialla kuin puhelin kourassa hoitamassa milloin mitäkin.. Ja se on ihan totta, että ei läsnäoloa tee sen enempää television katselukaan, minkä parissa varmaan moni kuluttaa tuntikausia illastaan. Se on kyllä totta, että internetin syöverit ja sovellukset ovat eritavalla koukuttavia, ja sen vuoksi en halua meidän eskarilaisenkaan käyttävän esim. tablettia kovin usein eikä pitkää aikaa. Ne ovat niin täynnä ärsykkeitä. Siitä ärsyketulvasta väsyy isompikin, niin miten pienen aivot sitten voisivat kestää?

      Poista
  2. Ai niin. Piti vielä kehua noita kuvia. Meidän perhe on kova retkeilemään ja innostun aina, kun näen blogeissa lapsia ja metsää. Suloista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se on jotenkin hellyyttävää, ja tekee mieli taas lähteä uudelleen! Useinkaan minulla ei ole kameraa mukana, mutta välillä on ihanaa taltioida näitä hetkiä. Ja ihanaa on sitten katsoa niitä kuvia yhdessä - lapsia huvittaa heidän ilmeensä kaakaota hörppiessään ja saattavat muistaa jotain tosi jänniä juttuja erikoisista paikoista..

      Poista
  3. Hyviä pointteja ja olen miettinyt samaa. Miksi soimaan itseäni ajan käytöstä asian kanssa,jota rakastan tehdä?!? Tuntuu oudolta. Enhän soimaa itseäni, jos urheilen tai luen lehtiä.

    Mutta sitten taas itsekin haluaj hieman hellittää somen kanssa :). Snapchattii tulee laitettua jotain pientä jos aika ja energia riittävät! Hyvin taka-alalle se kuitenkin jää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Miksi muut harrastukset ovat hyväksyttävämpiä? Toki vaikkapa urheilu on ihan terveellä järjellä ajateltuna "fiksumpaa" ajankäyttöä, mutta eivät ne nyt useinkaan toisensa korvaavia ole. Ei minun tulisi lähdettyä 20.30 jälkeen minnekään urheilemaan.. Voi snäppi olisi kyllä tosi kiva, ja varmaan joskus yksinäni voisin sinne jotain höpötelläkin!

      Poista
  4. Hyviä pointteja Katri. Niitä samoja on tullut itsekin mietittyä. Ja siksi välillä kai tuleekin lyhyempiä ja pideämpiäkin sometaukoja.

    Snapchat on ihan hauska, mutta olen huomannut, että sinne ei parane ottaa liikaa aktiivisia sen käyttäjiä seurattavaksi tai muuten siihen tulee käytettyä yllättävän paljon aikaa.

    Täytyykin käydä tutustumassa tuohon retkipaikkaan. Näyttää tosi kivalta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tätä kannattaa tehdä ihan juuri sillä sydämellä, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Hei muuten - juuri tuon takia ehkä myös Snapchattiin ei ole niin helppo lisätä seurattavia. :)

      Poista
  5. Kyllä tämä some on melkoinen aikavaras, se on myönnettävä. Mutta onko se sitten yhtään sen pahempi kuin tv tai kirjat tai lehdet, tokkopa tai tavallaan on, koska kun täällä käy yhdellä sivulla se johtaa toiseen sivuun jonka jälkeen on kiva katsoa se kolmaskin houkuttelevan näköinen sivu... Ehkä tämä varastaa aikaa enemmän kuin lukeminen, mutta toisaalta aikaansa voi kyllä itse hallita (kai?), eli päättää milloin on aika lopettaa ja milloin on aika somettaa :D

    Ihania nuo sinun kuvasi, aina vaan!

    Kivaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, kyllähän some-/nettiselailua on hankalampi katkaista, kun koko ajan tekisi mieli klikata eteenpäin. Ja hei, hyvä sananparsi! :) Voi kiitoksia Anu sinulle kauniista sanoistasi!

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig