maanantai 12. elokuuta 2013

Arki on hyvä

Kyllä on taas omalla tavallaan ihanaa, kun arki on palannut kuvioihin. On ihanaa herätä ja syödä aamiaista kaikki yhtä aikaa. Aika hiljaistahan silloin on, mutta joku hyvä meitä ympäröi.

"Taloudellisesti huonoina aikoina arkikin ahdistaa, mutta silloin saattaa myös hyvinvointihybris hellittää ja voidaan havahtua huomaamaan pienten ilojen merkitys." (Karisto 2010, 247.)

Olen lukenut kesällä Antti Kariston kirjaa Yksi piano vai kymmenen lehmää? - Kirjoituksia arjen ilmiöistä. (No juu, lähinnä olen lukenut hömppää, mutta näiden mielenkiintoisten sosiologisten pohdintojen parissa olen viihtynyt myös.) Hän analysoi mm. arkea ja sen merkitystä kiinnostavasti ja puhuu tämän ajan ilmiöstä, arkielämän estetisoitumisesta - siitä että ihmisten herkkyys arjen yksityiskohdille lisääntyy.


Arki on tasaista, tai valjua, kuten kirjoittaja asiaa kuvaa. Hänestä arjen valjuus on todellinen ongelma, mutta sille ei ole selviä syitä, koska kyse ei ole niinkään siitä, että tarpeet eivät tyydyttyisi. 

"Hyvinvointiyhteiskunnassa ihmiset saavat suurin piirtein sen, mitä haluavat, mutta se ei sittenkään riitä. Vaikka asiat ovat aika hyvin, elämä tuntuu kulkevan jossain toisaalla. Joutuu kysymään itseltään, että tätäkö tämä vain on, eikö mitään muuta." (Karisto 2010, 244)

Niin, tätäkö tämä vain on? Hiljaista aamiaista, matkaa päiväkodin kautta töihin ja takaisin, ruoanlaittoa ja hengailua kotiympyröissä, iltakuviot ja sama uudelleen. Arkipäivistä yritämme karsia kaiken ylimääräisen, koska yhteinen ilta on lyhyt (vaikka teenkin kuusituntista päivää) ja E on väsynyt päiväkotipäivän jälkeen. Rauhallinen arki sopii toki meillekin - en pidä tasaista arkea itsestäänselvyytenä, mutta toivon että meidän lapsillemme se on oletustila.

Lasten kasvaessa arki täyttyy todennäköisesti enemmän kaikesta touhusta. Olen mm. miettinyt, miten jonakin päivänä arki-illat voivat kulua lasten kuskaamiseen harrastuksiin - päivät kiitävät ohitse vielä nopeammin kuin nyt. Olenko silloin samaa mieltä arjen ihanuudesta?

"Rutiinit ovat toimivan arjen kivijalka, sillä ne vapauttavat psyykkistä energiaa muihin tarkoituksiin. Ne toimivat eräänlaisina lämmittelijöinä konsertissa, jota elämäksi kutsutaan." (Karisto 2010, 242)


Pari vuotta sitten minustakin tuntui, että elämä kulkee jossain toisaalla. Siellä sitkun -maassa. Tiedättekö sen paikan tuolla horisontissa? Muistan havahtuneeni asioiden nurinkurisuuteen, kun huomasin yksi ilta nauttivani siitä, että pystyin lukemaan koko illan lapselle kirjoja vailla stressiä työn tai opintojen deadlineista. Se syksy meni osaltani suorittaessa, mutta onneksi lapsella on hyvä, läsnäoleva isä. Tämän herätyksen jälkeen aloin ottaa enemmän aikaa sohvalla kainalo avoinna lukutoukalle. 

Vaikka arki on kivaa kaikessa tasaisuudessaan ja tavallisuudessaan, on tämä arkielämän estetisoitumisen trendi mielestäni aika tervetullut. Minussa asioiden estetisointi vapauttaa positiivista energiaa. Siksi on mukava kuvata smoothie sävyyn sopivan viikonloppukimpun gerberan kanssa. Vadelmia, maustamatonta jugurttia ja vähän hunajaa - sain paremman startin päivälle kuin perus arkiaamiaisellani kahvilla ja ruisleivällä. Ja jäi vielä toinen lasillinen ilahduttamaan välipalannälkäisiä kotiintulijoita!

Lempeää arkista viikkoa! :)

P.S. Mitä sinun arkeesi kuuluu ja miltä se maistuu? 
SHARE:

2 kommenttia

  1. Niinpä, harvoin sitä työssäkäyvänä ajattelee arjen olevan ihanaa. Elämä kuluu vaan viikonlopusta viikonlippuun ja niiden välissä asioita tehdään pieneen arkikoomaan hautautuneena. Onneksi elämässä tapahtuu välillä asioita, jotka ravistelee hereille arkikoomasta, kuten aurinkoinen sää, erilaiset kohtaamiset kaupungilla tai kiva laulu korvanapeissa.
    Kyllä arjestakin on mahdollisuus tehdä ihanaa, kunhan ei täytä vapaa-aikaansa liikaa vaan juuri itselle sopivalla tavalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kuvaamasi asiat kyllä hyviä havahduttajia! Suupielet nousi hymyyn niitä ajatellessa. :)

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig