Pikkujouluherkku

Heippa! Hiljaa valkeneva aamu, hetken vielä hiljaisuus. Mies lähti koulureissulle ja lapsetkin vielä torkuskelevat. Taisi mennä pikkujoulut jäseniin... Perjantai-iltana ei mitään suurta jaksanut ruveta valmistamaan, joten pikkujouluherkkuna syötiin jotain helppoa ja nopeaa. Kokeilimme alkukesästä ensimmäistä kertaa lämmintä punahomejuustoa (klik), ja nyt päätimme testata, olisiko valkohomejuusto yhtä hyvää uunissa käytettynä. 

Juusto vain pois kääreistään, uunin kestävälle astialle, ja päälle vaahterasiirappia ja pähkinöitä. Laita juusto uuniin n. 200 asteeseen suunnilleen kymmeneksi minuutiksi. Viime kerralla leikkasin viillot juuston pintaan, ja silloin juusto valui jo vähän ulos uunissa. Ehkä näin oli parempi. Revin maalaisleivän karkeiksi paloiksi, ja laitoin palat myös hetkeksi uuniin lämpiämään. Muistimme myös kaapissa odottaneen karamellilevitteen, joka oli ystäviemme tuparilahjaksi antamassa herkkukorissa. Se olikin aivan nappijuttu! Ihana kinuskinen makeus ja suolainen juusto... Täydellinen makukombinaatio... Saa ihan varmasti ruokafiilistelijän sukat pyörimään jalassa! Vaikkaisin, että aika moni muukin kaapista löytyvä makea levite tai hillo sopii tuomaan sopivaa vivahdetta tähän juuston ja leivän pariksi. Pekaanipähkinöiden kinuskinen maku on tähän myös ihan kuin luotu.

Pikkuleipurit olivat tohkeissaan ensimmäisistä joulutortuista. Jotenkin se on aika ihana ääni, kun pikkuinen töpsöttää keittiöön ja työntää jakkaransa tason viereen. Ja jos vaihdan paikkaa, niin hän kapuaa välittömästi alas ja taas kuluu raahaus paremmille paikoille. :) Torttuhillo meinasi maistua vähän turhankin hyvin - esikoinenkin vetää näköjään oikein kaksin käsin. Ja mitä minä olen sanonut siitä että jos maistetaan niin ei enää takaisin kuppiin??! Noo... Ei aina jaksa niuhottaa..

Loppuun vielä kuva tältä aamulta, kun vielä herätessä oli pilkkopimeää. Hetken päästä jo hieman taivaanranta sinersi. Mukavaa viikonloppua! 

FB | IG

Katri

Lasten joulukalenteriin

Heippa! Pikkujouluvalmisteluja tässä mietiskelen.. Huomenna on tarkoitus pikkujoulun kunniaksi ripustaa joulukalenteri paikoilleen. Tänä vuonna joulukalenteritouhu onkin vähän erilaista, kun molempien pitäisi ymmärtää, että kumpikin avaa joulukalenteripussukan vuorollaan. Ehkä se parin päivän jälkeen alkaa jo sujua, mutta kuulen kyllä jo korvissani ekojen aamujen tuskailut... 

Tein tämän joulukalenterin viisi vuotta sitten esikoisemme ensimmäiseen jouluun. Kaverit jaksavat vieläkin naureskella anteliaisuuttani, kun laitoin pussukoihin kuivattuja omenalastuja ja rusinoita... Mutta ihan hyvin ne kelpasivat vielä kaksi vuotiaallekin, kun ei paremmasta tiennyt. Sen jälkeen olen yrittänyt olla vähän luovempi, ja ideoida jotain muutakin. Pari vuotta sitten punainen kalenteri näytti silmääni aivan liian värikkäältä, ja ihastelin muiden kauniin neutraaleja, harmaasävyisiä kalentereja. Laiskana ajattelin kuitenkin, etten viitsi alkaa uutta tekemään, ja toisaalta mietin, että alusta asti kulkeva tuttu joulukalenteri on kiva perinne. Onneksi en alkanut tehdä mitään uutta, koska nyt tuo symppis pussukkarimpsu, kaikessa perinteisyydessään tuntuu aina vaan kotoisammalta. Joulunpunainen ei muutenkaan ole ollut minulle koskaan ihan nounou. Lapset tykkäävät siitä kuitenkin, ja minustakin se tuo ihan kivaa kotoisaa lämpöä joulukotiin.

Pussukoissa on ollut mm. ponnareita, tarroja, kiiltokuvia, pikkuelämiä ja jotain pieniä askartelutarvikkeita. Pussit ovat niin pieniä, että mitään isompaa sinne ei mahtuisikaan. Joinain päivinä pussukasta löytyy kirje tontulta, jossa tonttu kertoo Korvatunturin kuulumisista ja antaa pieniä vihjeitä. Esimerkiksi ajattelin tontun vinkkaavan, että jonain viikonloppuna leivotaan pipareita, ja sitten viikolla molempien tyttöjen vuorolla pusseista löytyy keksileimasimet kummallekin. Löysin tuollaiset pienet eläinkuvioidut leimasimet Tigerista. Muovailuvahaa meillä ei ole pitkään aikaan ollutkaan, ja löysin tuollaisia pieniä purkkeja 15 kpl:n pussin vitosella. Purkit ovat kuitenkin melko painavia, joten niistäkin tonttu vinkkaa kirjeellä. Katsotaan, millaisia "aarteenetsintävihjeitä" keksisin... Aiemmin tonttu on vaikkapa kertonut lempijoululaulujaan, ja sitten niitä on illalla hoitopäivän jälkeen kuunneltu tai soiteltu. 

Lisäksi ajattelin laittaa isomman pussukoihin tuon palapelin neljään osaan. Muutamana aamuna pussukoista löytyy siis vähän rakenneltavaa. Olen kuullut, että monet ovat jakaneet myös pikkulegoja järjestyksessä joulukalenteriin, ja ensimmäisenä päivänä lapsi saa alkulegojen lisäksi ohjevihon, jonka mukaan legosysteemi rakennetaan. Sekin olisi varmasti ollut hauska, mutta toisaalta neiti rakentelee nyt muutenkin legoja koko ajan. Joka vuosi kalenterista on löytynyt myös yksi joulukoriste kuuseen, tällä kertaa tuollaiset pehmeät ukkelit. 

Mitä te olette piilotelleet joulukalenteriin? Minulla alkaa jo pää lyödä vähän tyhjää, koska yllätysten pitäisi kuitenkin olla tosi pieniä - arvoltaan ja kooltaan. Pointti on kuitenkin vain ajatus siitä, että tonttu on käynyt yöllä, ja se jos mikä on kutkuttavaa... 

Kivaa virallista pikkujouluviikonloppua kaikille!

FB | IG

Katri

Inspiroiduin luonnonmateriaaleista ja kodikkaasta teollisuustyylistä

Mitä syntyy kun yhdistää isoja unelmia, paljon töitä, hyvän maun, yhtenäisen, luonnonläheisen, hieman teollisvivahteisen tyylin ja upean liiketilan? Ja antaa taitavalla stailaajalle vapaat kädet ja muutaman tunnin aikaa hyöriä ympäriinsä ja inspiroitua, inspiroidakseen sitten kätten jäljillään muita? Siitä syntyy sellainen ideakeidas, että tällainen vähemmälläkin luovuudella siunattu tavis näkee yhtäkkiä mahdollisuuksia ympärillään.

Kotilaituri muutti uusiin tiloihin Liedon Ilmaristen 'keskustaan' (kannattaa olla tarkkana, siitä voi ajaa ihan huomaamattaan ohi) vanhan pankin tiloihin. Rohkea yrittäjä Kati perheineen remontoivat itselleen kotia samaan kiinteistöön, ja myös aiemmin Vilkkimäen meijerillä sijainnus sisustus- ja lankakauppa muutti nyt uusiin tiloihin vähän matkan päähän, suurten ikkunoiden taakse, tuoden vanhalle pankille uuden elämän. Olen seurannut isoa remonttia hieman Katin blogista. Vaikuttaa ihan järjettömältä urakalta... Mutta täytyy sanoa, että liike oli remontoitu upeaksi, vastaamaan Kotilaiturin maanläheistä, hieman teollista, mutta kodikasta tyyliä. Erityisen kiva ja aika rohkea veto on tuo taustaseinän jännän vihreä väri (alla). Taas yksi esimerkki väreistä, jotka itselleni ei olisi tullut mieleenkään. Liian rohkeaa tällaiselle harmaahiirulaiselle. Mutta tuota väriä vasten musta, puunsävyt ja harmaa korostuvat tosi kauniisti.

Kati oli kutsunut meidän Åblogilaiset kaupalle ennen varsinaisia viimeviikonloppuisia avajaisia. Kuulimme, miten ja miksi pariskunta päätyi monien mielestä näinkin erikoiseen ratkaisuun. Möivät nyt juuri rakentamansa omakotitalon! Ja rupesivat remppaamaan aivan toisentyylistä kiinteistöä kaupaksi ja kodiksi. Toisaalta sama asia sieltä nousi kuin niin monissa muissakin elämän suurissa siirroissa - ensin vähintään toisella on ollut ehdoton eiei... Ihan järjetöntä, ei todellakaan! Ja sitten, asiat menevät juuri niin kuin pitääkin. Samoin meillä oli tämän kodin kanssa - mies ei olisi halunnut tulla katsomaankaan, mutta paikan päällä ajatukset alkoivatkin muuttua toisiksi. 

Villa Puomi -blogin Hanna oli tosiaan päässyt laittamaan näppinsä peliin Kotilaiturin kauniiden esillepanojen suhteen. Hänellä tuntuu olevan erityisen hyvä visuaalinen silmä. Hannan koti oli myös samaisessa Kotiblogit Joulu -numerossa, kuin meidänkin koti. Aivan ihania, kekseliäitä juttuja luonnomateriaaleja hyödyntäen! 

Huomasin, että minulla jäi kokonaan herkullinen lankapuoli kuvaamatta - ehkä syynä oli juuri liian paljon värejä harmaahiirulaiselle! :) Mutta se oli todellinen neulojan aarreaitta. Kumpa viitsisin itsekin tarttua puikkoihin pitkästä aikaa.. Voi sitä rauhoittavaa puikojen kolinaa. Bambupuikoista kuuluu sellainen ihana pehmeä, vaimea helinä.. <3

Hyvää loppuviikkoa ja mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa! Perjantaina kotipikkujoulujen myötä aletaan orientoitua enemmän jouluun..

FB | IG

Katri

Ensilumi terassilla

LUNTA!!! Voi elämä sitä kiljuntaa, kun lapset huomasivat, että nyt meilläkin on lunta! Pulkalle oli päästävä ihan heti, vaikka pikkumäkeä peitti vain vaivainen lumikerros. Mutta eipä tuntunut menoa haittaavan. Keksivät, että pulkka kulkee sitä kovemmin, mitä enemmän on painoa, ja keräsivät ämpäriin lunta painoksi. Meinasihan siitäkin tietty tulla tappelu - että kuka sitä lunta saa sitten taputella ämpärissä - sehän loppuu! Yritin toppuutella että hyvänen aika, se on lunta ja sitä sataa taivaalta lisää... Esikoinen parahti siihen hädissään, että "on kuulemma tulossa räntää koko talvi, sitä on luvattu!" Jaaha, ai että on luvattu, ihan kuin paljonkin katsoisi säätiedotuksia... 

Vitsit, miten kaivattu oli tämä kaunis aurinkoinen sunnuntai! Pitkästä aikaa ihana auringonpaiste - turhan hämärää ollut viime aikoina. Joko teillä on lunta? 

Valoa toivotaan myös uuteen viikkoon!

FB | IG

Katri