Tajusin tässä yhtenä iltana miehen tokaistessa jotain syvällistä, että se oli muuten 10 vuotta sitten koulujenpäätöshulinoissa, kun perhosia lenteli vatsassa enemmänkin. Merkkejä oli ollut ilmassa kauan, mutta rohkeutta avata suu puuttui molemmilta. Olin kerännyt kaiken rohkeuteni ja muutaman rohkaisevan alle, kun vihdoin kehtasin sanoa ääneen sen, mitä oli tekstareissa ja katseissa vihjailtu. Muistan niin elävästi tuon hetken kaverin luona eteisessä, kun mies vastasi hymyillen jotain epämääräistä olevansa aika ihastunut sellaiseen ihanaan punatukkaiseen tyttöön... Ja voi elämä kun sisällä kouraisi! Ne sekunnit kun ajattelin miten nolo olin! Miten mä uskalsin edes ajatella että se haluaisi mut oikeasti? Kuinka mä voin olla näin nolo? Miten mä pääsen täältä pois!? Kunnes tajusin, että hetkonen, mullahan on (oli) punaiset hiukset, ja tuo ilme ehkä tarkoittaa jotain...
Hmm, siitä se sitten lopulta roihahti - joku, joka oli vuosia kytenyt. Ihastuminen oli tunnustettu ja kimpassa oltu ensimmäistä kertaa jo ala-asteella, mutta sitten tuli satoja kilometrejä ja useita vuosia väliin, kunnes työpaikka toi taas yhteen... Tiedättehän mitä niistä sanotaan? Hiiteen hölmöläisten puheet! Monet hyvät rakkaustarinat ovat saaneet alkunsa työpaikkaromanssista. :) No vakavasti. Kyllä minä olen sitä mieltä, että sen oikean tunnistaa, vetovoimasta.
Kymmenen vuotta. Sehän tuntuu ikuisuudelta ainakin meille melko nuorille. Toisaalta, toivottavasti on useita kymmeniä vuosia vielä edessä. Täytyy olla realistinen - varmasti vaikeitakin vuosia on tulossa. Olemme siitä onnekkaita, että meillä ei ole ollut oikeasti vaikeita aikoja. Toki pitkään suhteeseen mahtuu joitakin suvantovaiheita, jolloin parisuhde ei niin ole kukoistanut - silloin kun tein kahta työtä ja kahta tutkintoa, se aika toista lasta odottaessamme ja viime syksyn remontti. Olen tosissani miettinyt, että mitä jos alkaa jotain kolmenkympin kriisiä pukkaamaan? Tai jos toinen sairastuu tai muuta vastaavaa? Nostan todella hattua niille, jotka selviytyvät yhdessä, ja menevät yli oikeasti vaikeista ajoista.
Vetovoimakaan ei pysy itsellään yllä. Uskon, että se lähtee arkipäivän teoista ja siitä, miten toiselle puhuu. Ehkä sitä kutsutaan myös kunnioitukseksi? Muistan jo kymmenen vuotta sitten miettineeni, että sitten kun alkaa puhua toiselle halventavasti, ollaan huonolla tiellä. Se on ollut sellainen sanaton sopimus välillämme, ja ehkä myös syy siihen, että oikeasti vaikeita aikoja ei ole lähtenyt syntymään, vaikka tilaisuuksia kymmenen vuoden aikana olisi varmasti ollut.
Koska olemme paatuneita herkuttelijoita, halusimme juhlistaa kymmentä yhteistä vuotta luonnollisesti juustojen äärellä. Olin kuvailemassa Lähiruokatreffeillä, jossa pienet tuottajat pääsivät esittelemään tuotteitaan K-kauppiaille, ja sain pari juustoa maisteluun. Mäntyviilussa kypsytetty punahomejuusto Metsuri oli aivan taivaallisen hyvää... Siis kertakaikkiaan - suljin silmäni ja mietin, milloin viimeksi olen syönyt jotain niin täydellistä! Maistoin juustoa kylmänä tilaisuudessa, mutta Herkkujuustolan juustomestari Peter Dörig suositteli koittamaan juustoa myös lämpimänä, joten niin tein. Se olikin todella hyvä veto, nimittäin söimme koko kiekon yhdeltä istumalta... Kastoimme maalaisleipää valuvaan juustoon ja muuta ei sitten olisi tarvittukaan. Taivas aukeni.
Näistä lämpimänä nautittavista juustoista tuli meidän uusi hitti. Pari-kolme tuollaista erilaista homejuustokiekkoa uuniin ja ystävät kylään - helppoa, tajunnanräjäyttävän hyvää ja kivan erilaista herkuttelua. Juusto mäntyviiluineen korkeareunaiseen astiaan, ja 200 asteeseen noin 15 minuutiksi. Mäntyviiluinen kuori teki muuten mielettömän upean pehmeän aromin juustoon... Toisena herkkujuustona oli Kartanon meijerin Fuuga, goudaa ja pehmeää pähkinäistä aromia havaittavissa. Tuon tyyppinen juusto on aina varma valintani, jos haluan juustoja ostaa, enkä jaksa vertailla (tai Manchego, ahhh...). Täydellinen punaisen hillon ja rapean keksin kanssa, tässä Jokioisten leivän Fiilislastun kanssa. Sen lisäksi juustotarjottimella oli Castellon Blue -juustoa, joka on mukavasti pehmeämpi koostumukseltaan ja maultaa, kuin perinteinen Valion Aura.
Näissä eilisillan muisteloissa lauantai-iltaa viettämään, kivaa viikonlopunjatkoa kaikille! Ja pitäkäähän toisianne hyvänä! <3
*Osa tuotteista saatu maisteluun blogin kautta.
Katri
Vetovoimakaan ei pysy itsellään yllä. Uskon, että se lähtee arkipäivän teoista ja siitä, miten toiselle puhuu. Ehkä sitä kutsutaan myös kunnioitukseksi? Muistan jo kymmenen vuotta sitten miettineeni, että sitten kun alkaa puhua toiselle halventavasti, ollaan huonolla tiellä. Se on ollut sellainen sanaton sopimus välillämme, ja ehkä myös syy siihen, että oikeasti vaikeita aikoja ei ole lähtenyt syntymään, vaikka tilaisuuksia kymmenen vuoden aikana olisi varmasti ollut.
Koska olemme paatuneita herkuttelijoita, halusimme juhlistaa kymmentä yhteistä vuotta luonnollisesti juustojen äärellä. Olin kuvailemassa Lähiruokatreffeillä, jossa pienet tuottajat pääsivät esittelemään tuotteitaan K-kauppiaille, ja sain pari juustoa maisteluun. Mäntyviilussa kypsytetty punahomejuusto Metsuri oli aivan taivaallisen hyvää... Siis kertakaikkiaan - suljin silmäni ja mietin, milloin viimeksi olen syönyt jotain niin täydellistä! Maistoin juustoa kylmänä tilaisuudessa, mutta Herkkujuustolan juustomestari Peter Dörig suositteli koittamaan juustoa myös lämpimänä, joten niin tein. Se olikin todella hyvä veto, nimittäin söimme koko kiekon yhdeltä istumalta... Kastoimme maalaisleipää valuvaan juustoon ja muuta ei sitten olisi tarvittukaan. Taivas aukeni.
Näistä lämpimänä nautittavista juustoista tuli meidän uusi hitti. Pari-kolme tuollaista erilaista homejuustokiekkoa uuniin ja ystävät kylään - helppoa, tajunnanräjäyttävän hyvää ja kivan erilaista herkuttelua. Juusto mäntyviiluineen korkeareunaiseen astiaan, ja 200 asteeseen noin 15 minuutiksi. Mäntyviiluinen kuori teki muuten mielettömän upean pehmeän aromin juustoon... Toisena herkkujuustona oli Kartanon meijerin Fuuga, goudaa ja pehmeää pähkinäistä aromia havaittavissa. Tuon tyyppinen juusto on aina varma valintani, jos haluan juustoja ostaa, enkä jaksa vertailla (tai Manchego, ahhh...). Täydellinen punaisen hillon ja rapean keksin kanssa, tässä Jokioisten leivän Fiilislastun kanssa. Sen lisäksi juustotarjottimella oli Castellon Blue -juustoa, joka on mukavasti pehmeämpi koostumukseltaan ja maultaa, kuin perinteinen Valion Aura.
Näissä eilisillan muisteloissa lauantai-iltaa viettämään, kivaa viikonlopunjatkoa kaikille! Ja pitäkäähän toisianne hyvänä! <3
*Osa tuotteista saatu maisteluun blogin kautta.
Katri
Meilläkin tulee 10 vuotta piakkoin täyteen. Toistemme löytäminen oli kyllä niin veikeiden mutkien kautta, että ainakin tämän asian suhteen uskon kohtaloon. Onnea teille ja onnellisia kymmeniä yhdessä lisää.
VastaaPoistaKyllä kohtalo selittää monta asiaa, ja se on toisaalta hyväkin ja helpottavaa, että kaikki ei ole omissa käsissä. Onnea teillekin paljon Sanna!
PoistaOnnittelut vuosista! Olen kyllä ihan samoilla linjoilla, mitä parisuhteeseen tulee. Ja juustoja täytyy kyllä testata!
VastaaPoistaKiva kuulla Anu! Välillä omat ajatukset tuntuvat niin hapuilevilta, mutta ihan kiva tietää, että joku muukin ajattelee samoin.. Suosittelen ehdottomasti koittamaan homejuustoa tuolla tavoin lämpimänä, ihan meinasin pökertyä meinaan!
PoistaIhanan herkullisia juustokuvia!
VastaaPoistaOnnittelut yhteisistä vuosista! Täällä just vasta muisteltiin kuinka 12 vuotta sitten tapasimme. Siitä meni kuitenkin pikkasen reilu vuosi kun viimein uskallettiin myöntää, että yhdessä taidetaan olla. Itsestä jotenkin jännääkin kuinka joillakin ei ole tullut kivikkoa matkaan noin pitkällä matkalla. Ihanaa ja mahtavaa tietenkin! Meillä mm. minun loukkaantuminen/sairastuminen sai aikaan kriisiä myös parisuhteeseen. Silloin yhdessä jo tosissaan mietittiin erilleen muuttamista. Lasten takia yhdessä asetettiin aika hieman pidemmälle, että siihen asti katsellaan. Onneksi tuosta ajasta selvittiin, yhdessä <3
Kiitos mukavasta ja avoimesta kommentistasi Marru! Arvostan tosi paljon sitä, että teille tuollaisen päätöksen ja jaksoitte yrittää. Sitä mekin olemme monta kertaa puhuneet, että vaikka yhteiselo on tähän asti ollut helppoa, niin rakkaus ei silti ole ikuista tällaisenaan. Välillä varmasti täytyy vaan päättää, että nyt selvitään. Sen takia "tahdotko rakastaa", onkin aika viisas kysymys.. Onnea vielä teille paljon!!
PoistaOnnea kymmenestä yhteisestä vuodesta ♡ :-)
VastaaPoistaMeilläkin jo 15 yhteistä vuotta takana ♡ On ihana huomata miten rakkaus vuosien saatossa pysyy, vaikka toki muotoaan muuttaakin :'-)
Ohhoh, sehän on jo hyvässä teini-iässä! Joo kyllähän se varmasti muotoaan muuttaa, ja toiset ajat ovat parempia kuin toiset. Välillä sitä aina oikein havahtuu siihen, että onpa kummallista, miten vieläkin tuntuu tältä, vaikka vuosia on jo alkuhuumasta.
PoistaOnnea <3. Toisen kunnioitus on parisuhteessa kaiken alku ja juuri. Ja kyllä tuollaisten herkkujen äärellä on helppo tuntea myös vetovoimaa :).
VastaaPoistaKiitos Katja! Ja totta puhut myös juustojen suhteen.. Eikö se niin mene, että tie sydämeen käy vatsan kautta!
PoistaWautsi !Onnittelut vuosista ja se on todella pitkä aika :). Eikös ne sano, että 7 vuoden kohdalla tulee kriisi jos on tullakseen.. ;)).
VastaaPoistaKiitos kovasti S! Niin kai sitä asetellaan kaiken maailman virstanpylväitä.. Olen kuullut myös Erikssoniin elämänvaiheteoriaan nojaten, että myös parisuhteessa olisi joku kriisintyngän paikka joka 7. vuosi, mutta tiedä häntä.. Elellään vaan, ja katsotaan, mitä eteen tulee!
PoistaTuhannesti onnea teille <3 meillekin tulee ensi vuonna kymppi täyteen siitä kun alettiin vihdoin seurustelemaan. Hurjan äkkiä aika tosiaan menee ja onneksi onnellisella tiellä ollaan. Ei se ole aina niin helposti tehty kuin sanottu.
VastaaPoistaNuo sinun kuvat ja tekstit noista juustoista sai kyllä veden kielellä!!! Pakko päästä noita maistelemaan :)
Laura, kiitos! :) Ja paljon onnea myös teille! Kyllä 10 vuotta nuorelle iälle on paljon. Sanoista tekoihin, niinhän se menee. Aina ei ole pelkkää onnea ja auvoa, mutta uskon, että kun peruspilarit ovat kunnossa, niin suvantovaiheetkin menevät kevyemmin ohi..
PoistaOnnea 10 :) ja miten ihanat kuvat ja juustot teillä.
VastaaPoistaSuurkiitokset Hanna! Juustot olivat kuin portti taivaaseen.. Oijoi, nytkin tulee ikävä noita makuja! Kiva kuulla sinustakin pitkästä aikaa!
Poista