lauantai 2. toukokuuta 2015

Oli ja meni

Vappu meinaan. Me olemme nauttineet ennemminkin pitkästä viikonlopusta kuin vapusta. Ja se tuli juuri sopivaan saumaan. 

korkea ruokailutila sisustus

Aatonaattona kärytettiin munkkeja ja vietiin lämpimäisiä naapureille kiitokseksi leikkimökin kuljetuksesta, puun kaadosta ja kaikesta muusta, mistä nyt keksittiin. Aamulla E vei loput puistoon, joten eipä niitä montaa tullut itse syötyä. Juuri ne parit paistotuoreina - parasta. Aattona käytiin kaverin kanssa ihmettelemässä kaupungin yötä, ja vappupäivänä lasten kanssa tivolissa. Sieltä lähdimmekin suoraan maalle taas puuhommiin. Tai no, toiset ahersivat, ja minä lepäsin. Joku mahapöpö tainnut tulla kylään, kun niin veti huonovointiseksi (siis jo ennen vappuaaton hulinoita ja niiden seurauksia...). Lapset touhottivat innoissaan pihalla eivätkä olisi taas lähteneet kotiin millään.

valkoinen maalipintainen puuliesi maalattu

Oli kyllä niin ihana palata taas kotiin ja linnoittautua näiden seinien sisään. Koukattiin huoltoaseman kautta hakemassa pakastepitsat ja katsottiin taas se frouseni. Laatuaikaa, vaikka ei mikään kulinaarinen makuelämys.. Huomenna saamme naapurit syömään illalla. Se onkin oikein mukava päätös tälle relausviikonlopulle! Aamupäivällä olisi tarkoitus vihdoin laittaa keittiön sokkelit paikalleen, kun saatiin kaverilta lainaan halkaisusirkkeli. 




Kiitos muuten lämpimistä kommenteistanne edelliseen postaukseen! Niitä luettuani jäin vielä jatkoanalysoimaan omia ajatuksiani. Monesta sain perspektiiviä ja muistin myös ystäväni, joka on selvinnyt kahden tosi pienen lapsen kanssa yksin. Toisaalta ei pitäisi vertailla omia ja muiden tilanteita, eikä sitä kuka on kestänyt eniten, koska kaikkien tunteet ja kokemukset ovat silti aitoja ja tosia niille henkilöille siinä tilanteessa. Ja se on ihan ok että kokee niin, sitten täytyy vaan pyrkiä ratkaisemaan asiat. Lisäksi tajusin, että tämä kokemus on minulle ihan uusi - en minä esikoisen kanssa kokenut tällaista ristipainetta enkä riittämättömyyden tunnetta. 

Muistan, kun miehen kanssa aina ajattelimme, että onpa elämämme ihanan rauhallista ja seesteistä. Ei ollut kiire, ei väsyttänyt, elämä oli tosi leppoisaa. Varmaan juuri sellaista imelän onnellista. Ihmettelimme, miten lapsiperheillä on kiire ja väsy, mutta nytpä se kaikki on konretisoitunut myös meille. Esikoisen taaperoaika joutilaine iltoineen on tietysti totaalisen eri asia kuin kaksi lasta, joista toinen lähestyy kouluikää, on kavereita ja kerhoja, ja taapero, jonka kanssa vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Ja vielä kun nämä kaksi nuppusta ovat temperamenteiltaan kuin yö ja päivä.. Minulta on mennyt vähän aikaa tottua siihen, että esikoisen aikana kotona oli hiljaista ja rauhallista, nyt ei todellakaan ole. Vilkkaampi pikkusisko on tuonut vauhtia ja ääntä huusholliin siinä määrin, että tällaisten introvertimpien vanhempien on ollut aika työ sopeutua tilanteeseen. :)

Vanhemmuus on matka - sanotaan - ja nyt ehkä ymmärrän senkin. Onneksi näitä elämäntilanteita ei läväytetä kerralla eteen, vaan kaikkeen kasvaa vähitellen. 



Mukavaa viikonlopunjatkoa ja kiitos, että olette täällä keskustelemassa! <3

P.s. Jos haluat seurata Tohkeissaan-blogin päivityksiä FB:n kautta, niin se onnistuu, kun klikkaat tästä. Saat uudet päivityksen aikajanallesi.

Katri
SHARE:

13 kommenttia

  1. Mukavan rennolta kuulosti vapunvietto sun puolikuntoisuudesta huolimatta. :)
    Kävin lukasees sun viimekertasen postauksen, ja en muuta voi sanoa kuin tiedän tunteen...
    Ja noista sisarusten välisistä temperamenttieroista; erehdyin luulemaan esikoisen kanssa, että oon erityisen taitava kasvattaja, kun hän oli niin helppo ja yhteistyöhaluinen tyttö. Noo, samaa ei voi sanoo pikkuveljestä.
    Jotenkin sitä vaan jaksaa ja selviytyy tästä arkirumbasta, kun on pakko.
    Mies matkatyössä, joten ollaan lasten ja koiran kanssa paljon keskenään. Ja juu, käyn töissä :P
    Tsemppiä arkipuristuksiin ja aurinkoista sunnuntaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, osuit naulan kantaan! Kuulostaa juuri sellaiselta herätykseltä, jonka itsekin olen tässä kokenut.. Tosin sanoin aina itsekin esikoisen olevan ilmeisesti poikkeuksellisen rauhallinen temperamentiltaan, kun muut kehuivat että onpa hyvin kasvatettu lapsi.. :D En voisi esimerkiksi kuvitellakaan tämän pienemmän kanssa mennä ravintolaan.. Kerran kokeiltiin ja se oli fiasko. Esikoisen kanssa siellä saattoi helposti istua pari tuntia eikä minkään näköisiä viihtymisongelmia.. :) Että kyllä on ollut ihan mielenkiintoista, ja toisaalta armollistakin huomata, miten suuri merkitys lasten luonteella on, kasvatus ei onneksi merkitsekään kaikkea. :)

      Poista
  2. Oikein mukavan kuuloinen minilomanen ollut siellä, niinkuin täälläkin, hyvin rennosti oltu vain... Parhautta <3
    Tsemppiä jälleen alkavaan arkeen! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Minna, että sielläkin on rentoiltu vappuloma! Sopivaan saumaan kyllä nämä kevään arkipyhävapaat. :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Anu, se on minustakin kodin kaunistus! Saimme sen mammaltani tuparilahjaksi, hän on sen ostanut 17-vuotiaana ensimmäiseen omaan kämppäänsä. :)

      Poista
  4. Kivalta kuulostaa, mukavaa tätä viikkoa :)

    VastaaPoista
  5. Kivalta kuulostaa, mukavaa tätä viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sike, samoin sinulle mukavaa, keväistä viikkoa!

      Poista
  6. Tohon ajankäyttö- ja kiireteemaan liittyen: varmaan aika pitkälti kaikkeen tottuu. Tuskin sitä koskaan on aikaa kaikelle, mikä kiinnostaisi. Mun 50-prosenttista työviikkoa tekevä kollega, yhden koululaisen äiti, valittaa jatkuvasti miten se ei ehdi mitään. Toisaalta taas on monia yksinhuoltajia, jotka jotenkin myös saavat kaiken aikaan. Muistan kyllä miten me syötiin lapsina usein roiskeläppiä ja kalapuikkoja eikä se ollut kenellekään mikään ongelma. Nyt ehkä vaikka esimerkiksi välillä mun mielestä vähän turhankin tiedostava ravintokeskustelu sekä kaikeenmaailman blogit ja muu sosiaalinen media luo vähän liikaa paineita, jos alkaa vähänkin vertailla itseään siihen, minkä kuvan muut antaa itsestään julki. Ja siis meillähän on vain yksi, hyvin helppo lapsi ja tähän asti (tämä viikko on kyllä viimeinen!) ainakin toinen meistä on ollut jatkuvasti kotona, mutta silti mun on ollut välillä nyt töihin palattuani vaikeaa hyväksyä, ettei omaa vapaa-aikaa ole enää niin paljoa. Asia helpottuu kun yritän muistuttaa itseäni siitä, että just näistä hetkistä kannattaa nauttia. Kuten sanoit, opettelua tämä on itse kullekin. Mun taktiikka taitaa olla laskea rimaa, jos siltä tuntuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Oili! Juu niin mäkin uskon. Minulla on joskus ollut kaksi työtä, siihen lisäksi kahdet tutkinto-opinnot ja opettajan pedagogiset, ja esikoinen oli silloin pieni. Senkin läpi jotenkin vaan mentiin. Onneksi silloin ei ollut kahta pientä. :) Joo mä olen kans miettinyt, että tarvii varmaan alkaa hölläämään alusta asti kaiken ruoan itse tekemisestä.. Ehkä ne puolivalmisteet on kehitelty juuri näitä elämäntilanteita varten. Ja olen kyllä ottanut jo askelia, esim. pastakastikkeita olen alkanut ostaa valmiina, ja jauhelihapakettejakin on näkynyt kotona enemmän kuin ennen. Se vaan on nopeampaa kuin kasvisruokien miettiminen.

      Poista
  7. Käyn aina välillä täällä lukemassa juttujasi, ja tällä kertaa jätän sinulle myös haasteen, joka löytyy blogistani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos L, kävin nappaamassa, vaikutti kivalta!

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig