maanantai 1. kesäkuuta 2015

Viikonlopun jälkimainingeissa - kaapista ulos

Kesäkuu, eipä siltä tunnu! Sunnuntainakin oli aika kylmä viima - liekö syy pienimmän nuhatautiin ulkoleikeissä.. Tällä hetkellä tyttöjen lempipuuhaa ulkona on kastella kasvimaata joko letkun kanssa suihkien tai kantamalla saavista kastelukannuilla. Luonnollisesti siinä on vaatteetkin kastunut ja kylmä yllättänyt. Ulkovaatteet ja -kengät on pesty useamman kerran edellisen viikon aikana. Voitte kuvitella, minkä näköinen haalari on märällä kasvimaalla möyrimisen jälkeen... Ajattelen aina, että eihän siellä nyt ole märkää, ei tarvitse laittaa kuravaatteita. Ja joka kerta jälkiviisaana totean, että olisi ehkä sittenkin ollut pienempi vaiva pukea ne kurikset päälle, kuin pyykätä ja kuivata muutama vaatekerta.





Mies tuli kotiin potilaan kanssa ja ihmetteli, miten nopeasti tauti vaihtaa suuntaansa. Edellisenä hetkenä pieni oli ihan veto pois, eikä jaksanut edes kättänsä liikauttaa. Sitten unien jälkeen oli taas normaali touhu päällä, kunnes taas puolen tunnin päästä ihan sylivauva. Toivottavasti paranee pian! Yllättävän vähillä sairasteluilla ollaan kyllä päästy kaiken kaikkiaan. Sisko hellii ja hoivaa - tuo juotavaa ja vetää soittolelua käyntiin kun ei omat voimat riitä.



Tulin sitten myös niin sanotusti kaapista ulos. Kotilaiturin Kati bongasi viikko sitten ottamani kuvan esikoisesta raparpereineen instagramissa ja vinkkasi osallistumaan Turun Sanomien puutarhakuvakisaan. Tägäsin kuvaan sitten vielä #tspuutarha, ja voitto tuli! (Klik lehtijuttuun tästä.)

Otin siis aimo askeleen täältä blogin takaa, ja nyt lehtijutun myötä muutama muukin tuttu ja tuntematon tietää tästä pikku harrastuksestani. Olen pitänyt blogin kanssa aika hiljaiseloa, enkä siitä juurikaan mainitse, ellen sitten tiedä keskustelukumppaninkin olevan kiinnostunut valokuvauksesta, sisustuksesta ja blogeista. Ehkä olen jotenkin pelännyt, mitä ihmiset ajattelevat. Nyt ajattelin, että eipä minulla mitään salattavaakaan ole, kun kerran julkista blogia kirjoitan, ja ennen pitkää se tulee kuitenkin ilmi erilaisissa tilanteissa. Joillain ihmisillä tuntuu olevan kummallisia käsityksiä blogin kirjoittamisesta, mutta käsittääkseni blogien yleistymisen myötä ne harhaluulot ovat sentään jo karisseet, että blogikodissa olisi aina kaunista ja ihanaa. Kuva tallentaa sadasosasekunnin, eikä sitä kameraa totta puhuen mielellään kaiva esiin silloin, kun puurohiutaleet ovat pitkin keittiön lattiaa ja molemmat säestävät toisiaan huutokonsertissa. Kyllä, hyvänmielen pintaraapaisuja on huomattavasti kivempi kuvata, kirjoitella ja muistella - niillä mennään jatkossakin!

Kiva siis, jos eksyit tänne! 

P.s. kommenttilaatikkoa saa käyttää myös terveisiin! ;)

FB | IG

Katri
SHARE:

10 kommenttia

  1. Oiiih, onnea voitosta :)). Mä katsoinkin tuota kuvaa ja se oli aivan mielettömän suloinen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitti S! Joskus onnistuu nappaamaan juuri oikealla sekunnilla!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Katja, ehkä se tosiaan on aika kuvaava tuosta hetkestä!

      Poista
  3. Onnea vielä tätäkin kautta voitosta! Se kuva nostaa hymyn huulille jokaisella kerralla kun sitä katson ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on muuten sama - aina alkaa hymyilyttää! Ilmeisesti se oli tuomaristollakin syy voittoon..!

      Poista
  4. Hienoa, että osallistuit kisaan, koska kuva oli todella hurmaava! Ja onnea voitosta! Harmi ettei ehditty viime viikolla jutella enempää, kun nähtiin vähän toisissa ympyröissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Jenni! Joo, samaa minä mietin, te taisitte lähteä vähän aiemmin. Oli hauskaa tosiaan nähdä pikaisesti muissa kuvioissa, ei meinannut tunnistaakaan!

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig