sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Syvällä käytiin (Ryövärinluolassa)

Hui! Niin kummalliseen paikkaan tänään tungimme itsemme, että jalat olivat hapoilla kiipeilyn lisäksi varmasti myös adrenaliiniryöpyn vuoksi. Tai ainakin minulla, lapset eivät tuntuneet olevan moksiskaan. 

Olimme suunnitelleet lähtevämme tänään eväsretkelle metsään ja mies oli vähän kartoittanut vaihtoehtoja. Lähistöllä olisi kuulemma oikeiden merirosvojen muinoin käyttämä luolasto - Ryövärinluola, joten päätimme lähteä katsastamaan sen. Sinne oli aika matka kävellä, mutta toisaalta todella kaunista seutua ihasteltavaksi.

"Äitiiii! Voitko kuvitella, täällä on ukkoetana!"
Saavuimme rotkon luo, ja totesin oho, aika vaikuttava. Ajattelin, että lähdetäänpä sitten takaisin päin, etsimään jotakin eväspaikkaa. Mutta mies meinasi, että tottakai me mennään katsomaan sinne kunnolla. Jankkasin aikani vastaan, mutta koska kaikki muut olivat innoissaan menossa, en oikein voinut jäädä rannalle ruikuttamaan. Yksin en olisi ikinä mennyt lasten kanssa, mutta luotin miehen arviointikykyyn ja huolehtimiseen.  

kaarinan ryövärinluolat





ryövärinluola retki

E ylitti itsensä. Oli upeaa nähdä, miten hänestä kuoriutui kunnon seikkailija. Aluksi ei olisi uskaltanut mennä rotkoon, mutta isin rohkaistua, ensin polvet tutisten ja kaulaan tarraten lähti mukaan. Monenlaista siellä tuli mietittyä ja nähtyä, ainakin sammakoita ja hämähäkkejä. Päästyämme ylös luolasta, oli luonnollisesti evästauon paikka. Itse jäin vielä vähän kuvaamaan, ja sillä aikaa muu retkikunta olikin pystyttänyt hyvän eväspaikan. Kuvausolosuhteet olivat erittäin haasteelliset tällä retkellä, mutta opin taas muutaman jutun.





Seikkailija halusi vielä lähteä tauon jälkeen uudelleen tutkimaan luolia, joten eihän siinä ollut  isillä vaihtoehtoa. Silloin kun on rohkeusvaihde päällä, niin täytyy antaa bensaa liekkeihin. He tutkivat paikkoja vielä aikansa ja löysivät kuulemma nuotiopaikankin syvältä luolan uumenista. Varovainen luolassa täytyy ehdottomasti olla. Luin jostain retkeilyblogista, että luolassa on hyvin pahoja paikkoja pidemmällä, mutta me emme siellä asti käyneet.




Paluumatkalla oli monta väsynyttä kulkijaa. Pienin nukahti ison sylin keinutukseen, ja isompi, tuleva eskarilainen sai repullisen itseluottamusta. Kulki rinta rottingilla miettien, mitäköhän ne merirosvot ovat luolassa puuhanneet. Aarre jäi vaivaamaan. Josko se ensi kerralla löytyisi. 
SHARE:

4 kommenttia

  1. Perheen yhteiset metsäretket on kivoja. Olipas teillä varsin mielenkiintoinen retki ja jännittävät maisemat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se oli kyllä jännä paikka.. Myönnettäköön,että mukavampiakin retkeilypaikkoja löytyy lähempääkin.. :) Mutta tulipahan käytyä! Joka tapauksessa evästely ja matka kohteeseen ja takaisin ovat aina niitä kohokohtia.

      Poista
  2. Oih, kuinka ihanan näköinen retki teillä on ollut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos S, meillä oli mukavaa! Yllättävän raskas retki oli joten eväitä olisi voinut olla enemmän!:)

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig