Kaappikaunotar

Tällaisia tilaisuuksia sattuu kohdalle aika harvoin. Äiti mainitsi mökillä ohimennen, että on vähän liikaa kerääntynyt kalusteita pieneen pirttiin. Kysyi, muistanko sellaista vanhaa tummaa kaappia, joka siellä on ollut aikojen alusta. Kuulemma ovat isäni kanssa kunnostaneet sen minua odottaessaan. Hioneet ja lakanneet kerrostalon varastossa.

Kaappi on kuulemma tullut meidän sukuun monen mutkan kautta Karjalasta evakkojunalla - omia sukujuuriani ei siellä ole, mutta jossain vaiheessa kaappi jäi omistajien sukuun tarpeettomaksi, ja siitä lähtien se on ollut isovanhemmillani. En ole siihen juurikaan kiinnittänyt huomiota mökillä, mutta nyt kun minulla oli tilaisuus saada se kotiimme, niin en epäröinyt hetkeäkään. Miehen ilme oli kyllä taas niin näkemisen arvoinen.. Sellainen epäuskoisen kysyvä, mutta ei viitsinyt sanoa mitään... Sitoi kiltisti peräkärryille vaan. En uskaltanut heti kertoa, että ajattelin tätä yläkertaan tyttöjen makuuhuoneeseen, sillä se vaatisi lasikaiteen irrottamisen, mutta kyllä sitäkin vaihtoehtoa jo väläytin. Jossain vaiheessa sieltä on pakko saada alas liian ysäri musta nahkasohva, joten kun kaide joka tapauksessa irrotetaan, niin silloin täytyy vähän muutenkin miettiä isojen kalusteiden sijoittelua. Siihen operaatioon kun ei kovin usein viitsi ryhtyä. 

Mutta nyt kun sijoitimme senkin lasten alakerran leikkihuoneeseen, niin huomaan sen olevan kuin tehty tuohon entiselle pianon paikalle. Haluaisin vanhan senkin pariksi jonkun klassisen ajattoman, ehkä moderninkin tuolin. Se toisi ihanaa kontrastia vanhalle huonekalulle, samoin kuin Vitan valaisin Carmina.

Mutta nyt kuului auton hurahtavan pihaan - sieltä ne kyläluudat tulivat vihdoin kotiin!

Hyvää loppuviikkoa!

FB | IG

Katri

Yksin kotona 2

Pöllämystynyt. Se kuvaisi oloani kun mies soitti, että jäävätkin yöksi kotipaikkakunnalle. Hänellä on joku projekti kesken ja lapset viihtyvät mammalla, joten mikä kiire heillä olisi takaisin kotiin. Niin, ei kai mikään, totesin huuli pyöreänä ja aloin haahuta kaupassa vielä päämärättömämmin. Mitä mun nyt kuuluu tehdä? 

Kukaan ei kiljunut riemusta tullessani kotiin, eikä kuulu sitä tasaista puhinaa ja tepsutusta pienten touhutessa. Yhtäkkiä kellonajallakaan ei ollut merkitystä. Toisaalta aika hurjaa. Niin älytön ero tavalliseen iltaan, etten voi olla ajattelematta aikaa kun lapset muuttavat pois kotoa. Miten siihen voi tottua? Se on varmasti ihan hirveän iso elämän kehitystehtävä itsellekin - saattaa lapset maailmalle ja oppia elämään yksin tai kaksin puolison kanssa. No, pakko luottaa, että elämä valmistelee siihenkin muutokseen hiljalleen. 

Ostin salaattia ja karkkia. Aikuisen eväät. En piilottanut pussia kaappiin enkä joudu jatkuvasti norkoilemaan kaapin oven takana (jotain positiivistakin siis tämän orastavan ikävän keskellä). Vaihdoin yöhousut jalkaan ja lysähdin sohvalle annokseni kanssa. Huolehdin kaloritasapainosta ja nautin hiljaisuudesta.

Leppoisaa iltaa teillekin! P.s. tsekkaapa edellisen postauksen arvonta ja kirppisuutiset.

FB | IG

Katri

Blogiylläreitä: 2 v. arvonta ja kirppisuutisia

Se oli sellainen kesäloman päähänpistos. Tai no, olinhan minä omaa blogia mietiskellyt jo jonkin aikaa, mutta kesäloman joutilaisuus antoi viimeisen kimmokkeen kirjautua bloggeriin. Sitä ennen olin ollut aktiivinen blogien lukija, mutta en edes koskaan kommentoinut mitään. Sellainen samanlainen hiljainen seurailija siis, joita täälläkin käy kurkkimassa satoja joka päivä. Vaikeinta oli nimen keksiminen. Toiseksi vaikeinta oli kirjoittaa jotakin tavallaan itselleen, mutta kuitenkin julkisesti. Niin, että siitä olisi muillekin jotain iloa tai herättäisi ajatuksia. Sellaisista blogeista itse pidin. Arvostin hyviä kuvia, joten halusin oppia kuvaamaan itsekin. Ja se vasta vaikeaa oli! Aloitin pienellä pokkarilla, mutta hyvin pian tajusin, että sen kanssa ei pitkälle pötkitä. Hankimme ensimmäisen järjestelmäkameran, ja siitä se lähti, kantapäänkautta opetellen. 

Noudatin erään kuvausidolini (Karlan) neuvoa opetella alusta asti kuvaamaan manuaalisäädöillä, joten niistähän en pois vaihtanut. Säädin niin kauan, että sain kuvasta haluamani, ja aloin aika pian ymmärtää, miten aukon säätö vaikuttaa kuvaan, entä miten valotusajan pidentäminen tai lyhentäminen, ja miten nämä vaikuttavat yhtäaikaa. Entä liikkuvia lapsia kuvattaessa? Sitten täytyikin opetella ymmärtämään ISO-herkkyyttä, jotta pystyin saamaan hämärämmässäkin kuvia liikkuvasta kohteesta. Seuraavaksi perehdyin valkotasapainoon, sen jälkeen erilaisin tarkennusvaihtoehtoihin jne, ja koko ajan tärkeimpänä ajattelin, että haluan saada kuvaan jotain mielenkiintoista. Se jokin yleensä löytyy kiertämällä kohdetta, katsomalla sitä eri kulmista ja vilkaisemalla nopeasti, mitä kohteen taustalle tai etualalle tulee. Kuvaustilanteet menevät kuitenkin yleensä niin nopeasti ohi, että tärkeintä minusta on varmistaa, että tarkennus osuu haluttuun (esim. kasvoihin), ja jos ehtii niin sommitella kuva näytölle. Karkeasti sanottuna esimerkiksi yleensä kuva näyttää paremmalta, jos kohde ei ole aivan keskellä, vaan kolmanneksen reunasta (linkki Digikuvan juttuun sommittelusta). Sitten tuli nälkä opetella hieman enemmänkin kuvankäsittelyä, kuin vain perus rajaamiset ja suoristukset. Lightroom mahdollisti RAW-kuvien näppärän käsittelyn ja taas avautui uusia ulottuvuuksia, kuten mahdollisuus saada kuvien oikeat värin paremmin esiin.

Valokuvaus on vienyt mennessään ja siitä on tullut minulle hyvin tärkeä harrastus, jossa haluan kehittyä koko ajan. Olen todella onnellinen siitä, että olen löytänyt aikuisena aivan uuden harrastuksen, mitä en olisi voinut kuvitellakaan. Samoin kuin tämä blogi - oma aika ja omat jutut minun ja teidän blogeissa on tuonut elämääni paljon uusia, ihania juttuja, joista tärkeimpinä Åblogit, sekä muut ihanat ja inspiroivat blogikollegat ympäri Suomea. 

Nyt kaksivuotiaan blogin kunniaksi haluaisin ilahduttaa teitäkin kiitokseksi siitä, että vierailette täällä lukemassa ja joskus kommentoimassakin! Kommentoinnin kanssa tuntuu olevan nyt ongelmia, erityisesti jos tulee Facebookin kautta, mutta toivottavasti ongelma korjaantuu Bloggerin tai Facebookin toimesta. 

Piipahdin viime viikolla Kotilaiturilla, ja en voinut olla kuvailematta kaikkia ihania nurkkia ja esillepanoja! Erityisesti kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen valikoimaan, joka pitää sisällään uniikkeja yksittäisiä vanhoja sisustustavaroita, paljon kotimaisten suunnittelijoiden tuotteita, tekstiili-ihastuksiani Affarilta, Magia Graphicsin printtejä, tarkoin valittuja sisustukseen sopivia käyttötavaroita (kuten kuvankaunis muistikirja), sekä käsityöihmisille herkullinen valikoima lankoja. Seuraavat kuvat puhukoot puolestaan Kotilaiturin valikoimasta - tosin näissä vain murto-osa. 

Ja mikä parasta - heti ovelta näin pinon Hamam-pyyhkeitä kahdessa koossa. Keksin heti, että nämähän olisivat sopivia arvottavia, kun menevät kirjekuoreenkin sutjakkaasti. Hypistelin niitä ja Kotilaiturin Kati kertoi, että niitä voi itseasiassa käyttää muutenkin kuin pyyhkeenä. Isompaa kylpypyyhettä voisi käyttää piknik-liinana, pöytä- tai laudeliinana tai vaikkapa huivina! Sovitinkin sitä kaulaani liikkeessä ja totta tosiaan - mustavalkokuosinen ohut pyyhe oli todella kiva myös muhkeana huivina kolmiotaittelulla ainakin. Pikkupyyhkeitä voi käyttää keittiössä moneen tarkoitukseen, ja niitä käyttövinkkejä onkin vilahdellut ainakin insta-tililläni @katriah viime päivinä, kuten myös edellisessä postauksessa. 

Päätimme Katin kanssa arpoa toisen pyyhkeen teille lukijoille, joten nyt sinulla on mahdollisuus voittaa pieni käsipyyhe-kokoinen hamampyyhe itsellesi! Blogisynttäreiden kunniaksi järjestän arvonnan teille kirjautuneille lukijoille, eli säännöt ovat seuraavat:

- yhden arvan saat jättämällä kommentin ja seuraamalla blogia Bloggerissa (blogin sivupaneelista "liity tähän sivustoon") tai Facebookin kautta. Voit myös kirjautua lukijaksi arvonta-aikana. 

- toisen arvan saat jakamalla tämän arvontapostauksen Facebookissa tai vaikkapa omassa blogissasi.
- mainitsethan kommentissasi, monellako arvalla olet mukana.

- arvonta-aika on viikko, joten osallistumisaika päättyy 29.7. ja suoritan arvonnan 30.7.

- arvonta suoritetaan yhteistyössä Kotilaiturin kanssa.

Peukut pystyyn kaikille lukijoilleni!!

Ja sitten lopuksi täräytän kunnon uutiset, nimittäin Åblogien kirpputori järjestetään tänä vuonna sunnuntaina 9.8. klo 12-15! Paikkana sama Vilkkimäen Meijeri kuin viime vuonnakin - tosin tänä vuonna olemme viisastuneet ja paikalla on liikenteen ohjaajat sekä enemmän järjestettyä pysäköintitilaa. Myös myyjiä ystävineen on enemmän, kaikenkaikkiaan 30 myyjää ja itse ajattelin tulla paikalle peräkärryn ja pakettiauton kanssa (!), joten tulethan sinäkin? ;) Samalla pääset poikkeamaan Kotilaiturilla, joka sijaitsee nimenomaisella Vilkkimäen meijerillä. Tapahtumalla on säävaraus. Myynti aloitetaan tasan klo 12, ja ennakkovarauksia ei oteta. 

Liitythän seuraamaan Åblogien kirpputorin FB-tapahtumasivustoa, jonne lisäämme mm. joitakin parhaita paloja myyntiin tulevista jutuista.

Lisäksi Åblogit kokoavat myyntipöydän Hope Ry:n hyväksi. Itse ajattelin viedä sinne kassillisen kirjoja ja leluja, joita kokosimme alkukesästä eräälle kotinsa tulipalossa menettäneelle lapsiperheelle. He saivat kuitenkin ensimmäisenä iltana jo niin paljon lahjoituksia, että meidän lahjoitukset jäivät odottamaan kasseihin. Mutta nyt ne menevät myös hyvään tarkoitukseen!

Nähdään kirppiksellä!

FB | IG

Katri

Tämän hetken ihanimmat tekstiilit

Onpa rötvätty, saunottu ja syöty! Kauhea vuori kasseja täynnä pyykkiä odottaa eteisessä, mutta niiden kimppuun käyn joskus ensi viikolla. Mökkiviikonlopun jälkeen oma koti tuntuu erityisen ihanalta. Kärsin selvästikin vieroitusoireista, sillä heti kotiin tullessa oli pakko vähän kuljeskella ympäriinsä ja hipelöidä pintoja, silitellä kotia. Kuinka kiva olikaan nähdä pitkästä aikaa! Olin kuvaillut paljon mökilläkin (ainakin blogin fb-seuraajat ovat nähneet niitäkin paloja), mutta kodin kulmat huusivat kameraa ja minä sohvaa sekä blogiaikaa, joten päätin heti tulla jakamaan tämän hetken kotisuosikkini. Iltahämärän kuvat eivät ole niitä laadultaan parhaimpia, mutta joskus on vain kiva kuvata, vaikka valaistusolosuhteet eivät olisikaan ihanteellisimmillaan yhdeksän aikaa illalla.

Olen ihastellut näitä hamam-pyyhkeitä jo monessa yhteydessä, ja nyt löysin niitä Kotilaiturilta. Ihastuin kuosiin ja pyyhkeen tuntuun hetimmiten, ja harkitsin ainoastaan sitä, otanko pienen käsipyyhkeen vai ison kylpypyyhkeen. Päädyin tällä kertaa pikkupyyhkeeseen, koska sille keksin enemmän käyttötarkoituksia. Niistä kuitenkin enemmän lähiaikoina, sillä blogin 2-vuotissynttäreiden varjolla sain syyn keksiä teillekin jotain pientä ilahdutusta. ;) Palataan siihen ihan lähiaikoina.

Olen ihastunut ruotsalaisen Affarin tekstiileihin, joita löytyy Turun seudulta ainakin Kotilaiturilta sekä Salonki & Sisustus Akkunasta. Akkunasta löysin muutama kuukausi sitten alimmassa kuvassa näkyvän tyynynpäällisen, ja nyt Kotilaiturilta torkkupeiton, joka sopii niiden rinnalle kuin nenä päähän. Tuon harmahtavan tyynynpäällisen hankin viime syksynä Helsingistä Mosa Interiorsilta, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa (nimenomaan poiketa, sillä se on niitä Helsingin sisustusliikkeiden syrjäisempiä helmiä, lyhyen paikallisjunamatkan päässä). Mietiskelin Kotilaiturilla, onkohan peite liian kellertävä, mutta uskoin sen natsaavan meidän harmaalle sohvalle. Ja nyt kun kokeilin sitä myös valkoista vasten ruokailutilaan rottinkituolille, niin se on siinä ehkä vielä parempi - ei lainkaan kellertävä, vaan ihanan luonnollinen.

Lasten nukutuksen jälkeen havahduin vielä heidän huoneensa ovella tähän suosikkisuojaruukkuuni. Juuttisäkki ruukunsuojuksena on kivan rento ja ihan vastustamaton hipelöitävä. Hahaa kuulostaa vähän kummalliselta, kun minä täällä hipelöin kukkaruukkuja ja peittoja! Onko teillä muilla tällainen hassu tarve tunnustella pintoja - vaikka tekstiilejä ja tasoja? Minä jotenkin näen, miltä tavara tuntuu kädessä, ja sillä on omituisen suuri merkitys monissa asioissa. 

Mutta nyt, kotisauna kutsuu. Mukavaa uutta viikkoa teille! Ensi viikolla on luultavasti parikin yllätystä tiedossa... En malta oikein itsekään odottaa!

FB | IG

Katri