Joulua ilmassa

Koti pukeutunut jouluun, aatonaatto ollut juuri niin rauhallinen kuin toivoinkin. Mies kävi aamulla kaupassa ja alkuillasta käytiin kävelyllä moikkaamassa naapureita. Ruokia valmisteltu vähitellen, jonkin verran siivoiltukin. Paljon laulettu (useimmiten kilpaa), ja puhuttu tontuista. Aika sekaisin alkaa olla tonttukin ilmeisesti, kun oli unohtanut tänä aamuna käydä vallan täyttämässä joulukalenteripussukan..

Rentouttavia pyhiä kaikille - yritetään suhtautua jouluun kuin tämä köllöttelijä: Tulee se joulu jokatapauksessa, ja kaikki taika on ohi yhdessä hujauksessa! :)

FB | IG

Katri

Pikkuilo kattaukseen ja poimintoja viime joululta

Heippa! Päivät juoksevat, mutta mistäköhän minuun saisi vauhtia? Tai no, vauhtia on ehkä ollut, mutta ei oikeisiin asioihin. Joulukuusta ei saatu tänäänkään sisälle, sen sijaan vähän pipareita tehtiin taas. Bongasin 2xIlo -blogista tosi hyvän vinkin pikkuviemisiksi - käykääpä kurkkaamassa, jos vielä on jotain mietinnässä! Kaikkea jonninjoutavaa, mutta ah niin tarpeellisen turhaa sitä tuleekin touhuttua näinä lyhyinä iltoina ennen joulua, kuten istuttua iltapalalle syömään simpukoita.. Mies tietää, miten vaimon saa relaamaan - hoitaa vaan ruokaa pöytään niin istuuhan se!

Pöydän kattausta mietin jo loppusyksystä, kun juttu Kotiblogit -lehteen oli tekeillä, ja silloin bongasin Salonki & Sisustus Akkunasta kivat pienet tikut. Niihin voi laittaa hauskasti paikkakortin - vaikka eipä niitä pienen porukan kesken tarvita muutakuin silmäniloksi. Sen vuoksi kehittelin ajatusta vielä hieman pidemmälle ja ajattelin, että niihinhän voisi kirjoittaa jokaiselle jonkin pienen ilahduttavan viestin! Hymy huulille siis! :)

Jouluruoka on osittain vieläkin avoinna.. Meillä on ilo saada molempien perheet meille viettämään joulua, joten joulupöytä katetaan isommalle porukalle. Hmmm, onko meillä astioita tarpeeksi? Noo, eripariastiat ovat ihan jees.. Harvoin sitä muuten tarvitsee niin paljoa samanlaisia lautasia. 

Tosi mukavaa, että kukin on luvannut tuoda jotain, joten meidän ei itse tarvitse tehdä kaikkea. Mies kävi tänään hankkimassa lihat, ja on luvannut hoitaa sen puolen. Kuulemma savulammasta ja graavattua karitsaa kahdella tavalla - hmm, mielenkiintoista.. Minä mietiskelen sitten tapani mukaan sitä salaattipuolta ja muita kylmiä ruokia, ja katselinkin, että viime vuoden joulusalaatissa oli paahdettua punajuurta, homejuustoa, parmesaania, pinjansiemeniä ja balsamicoa - se voisi olla tänäkin vuonna aika varteenotettava vaihtoehto!

Viime joulu oli ensimmäinen tässä kodissa... Takana oli rankka pari kuukautta rempan parissa, ja olimme kaikki niin helpottuneita kovan urakan päättymisestä! Siitä, että koko ajan ei painannut seuraava homma päälle. Sitten menikin aika kauan, ennenkuin remppakärpänen puraisi uudelleen.. Viime jouluna oli myös lunta, mutta ei minua kyllä haittaa tämäkään. Joulumieli tulee muutenkin, ja ehkä juuri siitä, että olen päästänyt irti kaiken suuremmasta valmistelusta. Joo, olen varma, että se joulupaniikki iskee taas kuitenkin viimeistään aatonaattona, kun tajuan unohtaneeni tai lykänneeni jonkin muka olennaisen asian hoitamisen.. Ne ovat niitä sarjassamme "kuka huomaisi, jos jättäisinkin silittämättä pöytäliinan"? Onneksi se on ihan chic jättää ryppyiseksi.

Rauhaisaa joulunaikaa toverit! 

FB | IG

Katri

Joulukukat kerralla ja vähällä vaivalla

Huomenta! Joulutunnelmat alkavat olla aika käsin kosketeltavat. Torstai-iltana olin kuuntelemassa Club For Fivea, joka laulaa a cappellana, siis ilman musiikkia. Vaikea ymmärtää sellaista taitoa - miten voivat saada niin rikasta ja täyttä musiikkia aikaiseksi ainoastaan omilla äänillään! Mahdotonta myöskin kuvailla sitä tunnelmaa, kun musiikki väristää koko kehon läpi... 

Olen asettunut joulutunnelmiin muutenkin jo aika hyvin, mutta tuo konsertti oli aika hyvä piste iin päälle. Siitä voisi hyvin tulla uusi oma jouluperinteeni. Sellainen, joka ei liity tonttuihin eikä pipareihin. Kerroinkin jouluahdistus -postauksessa, että vuosi vuodelta joulua tulee hässäköityä entistä vähemmän. Kahdeksan vuotta sitten parikymppisenä nuorikkona hääräsin imelletyn perunalaatikon kanssa vuokrakaksiossa yötäpäivää - vuorasin perunakattilaa lämpimään, kun en raaskinut pitää uunia miedolla lämmöllä koko yötä jne... Hahhaa, nyt en tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa tuota uhrautumista! :D Kyllä kai nyt kunnon vaimoke joululaatikot tekee.. Kauas ollaan tultu niistä ajoista, nyt osaan arvostaa aikaa olla. Sitä lapsetkin arvostavat.

Aurinkoinen päivä eilen antoi kuitenkin kimmokkeen niinkin utopistiselle hommalle kuin ikkunoiden pesulle. Juuri viime viikolla uhosin, etten todellakaan tee mitään joulusiivousta enkä varsinkaan rupea ikkunoita pesemään... Nyt vaan tuli sellainen olo. Olen selkeä tuurisiivooja - saatan saada kimmokkeen vaikka jonkun kaapin siivoukseen yhtäkkiä ja sitten homma leviä kulovalkean tavoin isommaksi projektiksi. Mutta jos suunnittelisin tekeväni joulusiivouksen niin ei sitä tapahtuisi. Parempi siivota silloin kun siltä tuntuu, ei se joulu näe kaappeihin eikä huomaa tahroja ikkunoissa. Lisää kynttilöitä vaan ja valot pois.

Joulukuu on mennyt ihan hujauksessa, ja tajusin, ettei meillä ole juurikaan ollut joulukukkiakaan. En vaan ole muistanut enkä ajatellut. Siispä kauppareissulla nappasin kerralla kaikki mukaan ja ilokseni sain ostaa Kukkapalvelu Iiriksestä muutaman oksan vihreitä, vaikka ne ovat heillä omaankin käyttöön aika vähissä näin joulunalla. Parilla eukalyptuksen oksalla ja skimmialla sain paljon vaihtelua asetelmiin ja pikkukimppuihin. Tein isoon vuokaan asetelman, jossa isona ja korkeana on valkoinen joulutähti, ja matalampina pari valkoista hyasinttia. Halusin siihen vähän lisää huolettomuutta ja rönsyämistä, joten laitoin pieniä oksia leikkovihreitä ja tulppaaneita veteen tyhjiin pilttipurkkeihin ja pienempiin hillopurkkeihin. Ne oli helppo piilottaa sisalin alle.

Kukkalan Sannalla on ollut aivan ihania joulukukkaideoita ja -kuvia.. Harmi, kun en ole onnistunut löytämään lehtikuusta mistään. Ja tottapuhuen moni muukin idea on jäänyt ajatuksen tasolle ihan viitseliäisyyden vuoksi. Josko huomenna laitettaisiin joulukuusi? Olin laittamassa sitä jo viime viikolla, mutta sitten halusin kuitenkin nauttia vielä avarasta tilasta.. E:kin mutisi, että "kiva sitten mä saan olla koko ajan siivoamassa niitä kuusenroskia.."! Ihan kuin hän niin kovasti siivoaisi - ihme mutinavaihe tullut eskarin mukana.. :) Yleensä ihan hauska kuunnella sitä vaimeaa jupinaa, toisinaan taas.. no te tiedätte.

Kaunista, toivottavasti myös aurinkoista sununtaita sinulle! 

FB | IG

Katri

Kirpsakka kuvaussessio - ja viimehetken lahjavinkki!

Hrrrr - muistan vieläkin miten kylmä silloin oli! Laskevan auringon syleilyssä oli onneksi hieman lämpimämpi, ja mikä parasta - se toi ihanan syksyisen sävyn kuviin. Olimme Anniinan kanssa kuvaamassa uusia koruja, suoraan täält Turuust, joten mikäpä parempi kuvauspaikka, kuin Turun Linnan jyhkeät muurit. Tervetuloa kuvaustunnelmiin - postaus on osa tehty yhteistyössä Coruu silikonikorujen kanssa.

Tuuli oli jäätävä ja hyytävä, omat sormeni olivat kameran räpläämisestä aivan kohmeessa.. Sen vuoksi en mitenkään ymmärrä, kun Anniinasta ei näy pätkääkään, kuinka kylmä tuolloin oli! Selvästi ammattilaisainesta... Helppo kuvattava, ja mielestäni onnistuimme vangitsemaan kuviin hyvin Coruun henkeä - rohkeaa ja itsevarmaa. 

Coruu silikonikorut tehdään Turussa laserleikkaamalla. Uusia kuvioita suunnitellaan varmasti tälläkin hetkellä, ja itse ilahduin erityisesti kuullessani, että suositusta höyhenmäisestä Feather -korumallista on nyt leikattu pienemmät versiot! Isot korvikset olivat omille kasvoilleni himpun verran liian pitkät, mutta noita pienempiä odotan kokeiluuni ja kuvauksiin innolla. 

Omia suosikkejani ovat Baroque rannekoru, sekä Baroque Heart korvakorut, jotka osa teistä ehkä bongasi taannoisessa FB-julkaisussani. Naisellinen Flowery kaulakoru on ollut suosittu näin joulunajan juhlapukeutumiseen, ja tuota Anniinankin päällä olevaa piikikkään näköistä Studded tai jopa Studded Over kaulakorua olen miettinyt itselleni vähän räväkämpiin päiviin. Kevät ja nahkatakki - oijoi täydellinen yhdistelmä! Piikikkäitä tai raskaita korut eivät onneksi ole lainkaan, vaan päinvastoin höyhenenkevyitä. Monesti hätkähdän, kun ihmiset kehuvat korviksiani, kun en edes muista niiden olevan päälläni. Ne ovat todella huomaamattoman kevyet, vaikka ovatkin näyttävän kokoiset. 

Viimeisessä kuvassa jo ehkä hieman alkaa huulet sinertämään. Tehokkaan kuvaussession jälkeen menimme DiTreviin lämmittämään sormia höyryävän glögin parissa... :) Inspiroiva päivä, näitä kuvia on niin mukava katsella yhä uudelleen! Suosittelen käydä kurkkaamassa myös Anniinan blogissa hänen versionsa päivästä, ja myös Teija on testannut Coruun koruja lähiaikoina!

Coruun naiset kertoivat, että verkkokauppatilaukset ehtivät vielä oikein hyvin, joten viime hetken joululahjashoppailijatkin kerkiävät vielä. Erityisesti ranne- ja korvakorut ovat mielestäni aika matalan kynnyksen joululahjoja - vieläpä hyvin eri makuihin sopivina... Rentouttavaa viikonloppua, mielellään siellä omalla kotisohvalla höyryävän glögin ääressä! 

FB | IG

Katri