Joulu tuli postilaatikosta

Postilaatikko pursusi, siellä kun oli pari uunituoretta Parhaat Kotiblogit -lehden joulunumeroa odottamassa lukijaansa. Ehdin jo Facebookissa nähdä Katjan päivityksen ja päättelin, että nyt se joululehti on ilmestynyt!  

Hiljalleen alkavat joulun aatokset hiipiä mieleen, ja illalla tekee mieli käpertyä sohvan nurkkaan joululehtien pariin. Pikaselaamisella bongasin numerosta pari ihastuttavaa blogituttavuutta - Villa Puomin Hannan koti ihanan luonnollisessa asussaan, ja yksi ehdottomista suosikeistani, Kukkala. Kukkalan Sannalla on ihanan raikkaita ja tyylikkäitä, mutta silti rentoja vinkkejä kukkien käyttöön ja vihersisustamiseen. Yleensä ihan sellaisia helposti ja edullisesti toteutettavia ideoita, joita ei vain itselle tule mieleen. Oi, mitä inspiraationlähteitä nämä blogikollegat!

Tohkeissaan näytti olevan mukana useamman aukeaman juttuna, ja pieninä ekstrapaloina siellä täällä. Lehti on minusta tosi houkutteleva asettelultaan, silmä nappailee kuvia ja vinkkejä sieltä täältä. Ihania koteja syksyn ja talven asuissa, ideoita ja inspiraatiota enemmän kuin ehtii kerralla ahmia... Lisää näyttää löytyvän vielä Kotiblogien nettisivuiltakin!

Aika uppoutua lehden pariin. <3 

Hyvää lokakuun viimeistä viikkoa!

FB | IG

Katri

Vakkariherkkujen ohjeita

Mari kyseli blogin Facebookissa vähän ohjeiden perään, kun postasin pikaisesti brunssiviemisistä. Meillä on tapana järjestää naapurin ystäväperheen kanssa noin kerran kuukaudessa kunnon syömingit, jolloin tehdään yhdessä ruokaa. Vähän aikaa sitten perheen äiti kysyi, lähtisimmekö heidän kanssaan brunssille, mutta hoksasimme onneksi, että ehkä olisi järkevämpää ja kaikille mukavampaa järjestää brunssi kotosalla. Ruokailu sujuisi luultavasti helpommin, desibelejä ei tarvitsisi koko ajan yrittää hillitä, ja sitten kun tajuaa ahmineensa liikaa, voisi avata housujen napit ihan reteesti. Naapurit asuvat meiltä sellaisen sopivan matkan päässä ja vähän korkeammalla, joten ajattelin, että sieltä voisi sitten ihan hyvin vaikka kieriä kotiin. Ei ollut vaikea päättää, miten tämän kuun syömingit siis järjestettäisiin - sunnuntaibrunssi kaikilla herkuilla.

Työnjako oli sellainen, että naapurit lupasivat hoitaa lämpimäiset ja leipätarvikkeet, sekä lihapuolen ja jälkiruoaksi omenakaurapaistosta. Minä lupasin tehdä vihreän salaatin ja lämpimän salaatin, ja mies savusti kalan, tutuilla ja turvallisilla siis mentiin. Ajattelin, että ehkä voisin suurpiirteiset ohjeet tänne vinkata, jos jollekulle niistä kirpoaisi uusia ideoita!

Vihersalaatti brunssille

kahta erilaista salaattia

fetajuustoa

granaattiomenaa

pekaanipähkinöitä

kastike salaatille

oliiviöljyä, hunajaa, suolaa, pippuria, sitruunamehua

Lämmin salaatti

2 dl kuskusia

2 porkkanaa

paprika

parsakaalin nuppuja

punasipulia

pannulle kasvisten kanssa sormisuolaa, pippuria, yrttejä maun mukaan

halloumijuustoa oliiviöljyssä paistettuna

kastike kuskusille

oliiviöljyä, suolaa, pippuria, hunajaa, sitruunamehua

Keitä kuskus pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori porkkanat, pese paprika ja pilko nämä suikaleiksi. Leikkaa parsakaali pieniksi nupuiksi ja pilko sipuli lohkoiksi. Paista kasviksia öljyssä pannulla kovuusjärjestyksessä, eli porkkanat ensin, sitten muut, jotta esimerkiksi paprikat eivät paistu löysiksi. Jätä purutuntumaa kasviksiin. Sipuli kannattaa huuhtoa ennen paistoa, jotta ylimääräinen kitkeryys häviää.

Savulohi

Mies laittoi lohen graavaantumaan edellisenä päivänä, jotta siihen tulee sopiva suola. Hänellä on sellainen pieni savustuslaatikko, jossa tulee spriipolttimot mukana, mutta tasaisemman lämmön vuoksi hän savustaa grillipaikallamme/nuotiolla. Sitten tarvitaan leppälastuja ja sokeripaloja vuoan pohjalle - leppälastut antavat makua ja sokeripalat väriä. Lämmön tasaisuutta pitää kuulemma kokoajan vahtia (lue: hyvää aikaa istua ulkona hiljaisuudessa). Savustuminen kestää puolesta tunnista kolmeen varttiin.

Laitanpa vielä samaan syssyyn Instan puolella kysytystä suolaisesta piirakasta perusreseptini.

Suolainen piirakka

Pohja: 

100 g voita/margariinia

2,5-3 dl vehnäjauhoja

2 rkl vettä

Täytteeksi

mkp eli mitä kaapista löytyy (ks. alempaa ideoita)

2 munaa

2 dl kermaa

suolaa, pippuria, yrttejä 

juustoraastetta

Pehmitä voita ihan hetki mikrossa, jotta sitä on helpompi nyppiä. Nypi jauhot ja voi, ja lisää lopuksi loraus kylmää vettä ja nypi vielä taikina tasaiseksi. Painele pohja vuokaan. Irtopohjavuoassa tehtynä piirakasta tulee kivan näköinenkin kaiken kukkuraksi. 

Paista pohjaa ensin uunissa 225 asteessa n. 13 minuuttia. Vispaa munat rikki ja lorauta kerma joukkoon ja mausta. Laita täytteet esipaistetun pohjan päälle, ja kaada kermaseos päälle. Laitan usein osan juustoraasteesta kermaseoksen joukkoon, ja loput lisään paistamisen loppuvaiheessa.

Täytteenä on ollut esim

- jauheliha, pesto, paholaisenhillo, feta

- kikherneet, pesto, aurinkokuivattu tomaatti

- lohi, feta, kesäkurpitsa

- tomaatti, pesto, mozzarella

- porkkanaa (nopeasti pannulla paistettuna), artisokan sydämiä, punasipulia, vuohenjuustoa

- punajuurisiivuja (nopeasti pannulla paistettuna), purjoa, aurajuustoa

....... Tosiaan, mitä kaapista milloinkin löytyy, mutta juustonystävä on tyytyväinen kaikkeen, kunhan mukaan löytyy mitä tahansa juustoa.

Söin aamupäivän brunssilla niin paljon, että hädin tuskin jaksoin iltapalaa vähän syödä.. Joten aika hyvää oli, kuinkas muuten kun porukalla saa syödä! :)

Hyvää viikkoa!

FB | IG

Katri

Laajempia kulmia

Heippa! Yin joogasta kotiuduttu, vetreä ja kepeä olo. Tuntuu, kuin koko varsi olisi saanut lisää pituutta, ja tilaa erityisesti kylkiluiden väliin. Odottelen saunan lämpiäimistä, ja ajattelin tulla pikaisesti blogimoikkaamaan. Tänään yksi työkaveri tuli ruokatauolla hämmästelemään, että oli nyt vasta hoksannut, että sitä Tohkeissaan-blogia kirjoitan minä! Vitsit, miten minua ilahdutti kuulla, että tykkää ihan hirveästi! Usein ajattelen täällä käyvän vain ne, jotka kommentoivat jotain, ja sitten ne kaverit ja sukulaiset, joiden tiedän blogia lukevan. Hän sanoi, että on kiva katsella illan päätteeksi, miten kiva elämä muilla on. Sitä jouduinkin taas vähän oikaisemaan. Eihän se nyt ihan niin mene, mutta totta puhuen en aio jatkossakaan kuvailla eteiskaaosta, pyykkivuoria ja keittiönpöydällä lojuvia keskeneräisiä asioita. Ja vaikka aika avoimesti kaikkea juttelenkin, niin ei tämä siltikään ole mikään syvimpien mietteideni kaatopaikka ja suruissa vellomisten kehto.

Mieluummin rajaan vähän, ja jätän ne pahat sotkut (niin konkreettiset kuin henkisetkin) vain omaksi tuskaksi. Tällä kertaa kuitenkin revittelen oikein laajoilla kulmilla, sillä lainasin vähän aikaa sitten Anniinalta toista objektiivia, jonka lyhyempi polttoväli mahdollisti laajemmat kulmat.

Ylläolevat kuvat ovat siis olohuoneesta, ja sen takana olevasta lasten alakerran leikkihuoneesta. Tuollaiset tilasta tilaan -kuvat ovat minusta aika kivoja, tulee vähän perspektiiviä ja syvyyttä kuviin. Ja alla puolestaan keittiö kokonaisuudessaan, sekä ruokailutila. Kuvasarjan lopussa on pari kuvaa käsittelemättömistä kuvista (alkuperäisten yläpuolella käsitellyt) havainnollistamaan sitä, mitä Lightroom saa aikaan.

Hiphei, mitäs sanotte mustista kuvista?! :) Kamerahan pyrkii aina tasapainottamaan valot ja varjot niin, että mikään kohta ei ylivalotu, mutta ei alivalotukaan. Ja minä kun tykkään, että ikkunoista avautuva vehreys tai muu maisema näkyy, niin haluan, etteivät ikkunoiden paikat pala puhki. Muussa tapauksessa toki kuvaan saisi riittävästi valoa yksinkertaisesti pidentämällä valotusaikaa (mihin saatat tarvita jalustaa). Muita vaihtoehtoja on toki suurentaa aukkoa (jolloin syväterävyysalue lyhenee, mikä ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista laajemmassa sisustuskuvassa), tai nostamaa ISOherkkyyttä (jolloin kuvaan tulee todennäköisesti kohinaa). Valotusta lisäämällä koko kuvaan tulee lisää valoa, mutta ikkunanpaikat tulevat ihan kokovalkoiseksi. RAW-formaattina kuvatessa kuvan valoja, varjoja ja värejä pystyy säätämään paljon paremmin kuin JPG:nä, tosin ne kuvat on sitten aina pakko käsitellä, koska värit saattavat olla esimerkiksi vähän hailakoita. Meillä ei siis ollut noin pimeää, kuin kuvista voisi luulla, vaan olin säätänyt kameran asetukset noin, jotta saan ikkunoiden paikat säilymään sävykkäinä mahdollisimman hyvin.  Lopuksi vielä muutama kuva aulasta, kun sekin tuli kuvattua laajakulmalla. 

Kuvausidolini Karla vinkkasi, että hänellä on tulossa tänään blogiin juttua kuvankäsittelystä myös, odotan innolla! Hänen edellisessä postauksessaan on myös upea kuva keittiön ikkunasta avautuvasta maisemasta - täydellinen sisustuskuva, jossa maiseman vehreys pääsee oikeuksiinsa ja koristamaan kotia!

Mutta hei, nyt kipaisen saunaan, ja palaan ihaniin, ajatuksellisiin kommentteihinne edelliseen postaukseen liittyen sen jälkeen!

FB | IG

Katri

Aikavarkaita ja tähtihetkiä

Iltaa ihanaiset! Mitä teille kuuluu? Minä vietän laatuaikaa itseni kanssa, eli nökötän läppäri sylissä sohvalla ja kuuntelen takkatulta. Viime aikoina läppäri on vaihtunut yhä useammin pelkkään vilttiin, vielä kun saisin aikaiseksi aloittaa uudelleen joululahjaksi saamani kirjan... Nykyään tulee luettua aivan liian vähän. 

Mietin myös omaa ajankäyttöä, somea ja latautumista, tavallisia päiviä ja joutilaisuutta. Joutilaita hetkiä ei pienten lasten kanssa liikaa tule, sen sijaan alituinen tekeminen ja meneminen vähintään huoneesta toiseen - syömään, vessaan ja leikkimään, pukemaan, riisumaan ja kylpyyn. Jos hetken on rauha ympärillä, niin heti eksyy puhelin käteen. Hetkenkin odotus, täytyy saada jotain tekemistä. Ja taas alkaa levoton käsi hakea näpytettävää. Pitäisiköhän taas ottaa somepaasto? Koko päivä ilman ainuttakaan tietoteknistä härveliä, ei edes televisiota. Se teki hyvää, ja toi näkyviin ne pienetkin kohdat, joissa on tottunut turvautumaan näihin aikavarkaisiin, alkaen säätiedotuksen ja kellon tarkistamisesta FB:n pläräämiseen (toisten ihmisten kuulumisten tarkistukseen). Hah, kuulostaa hassulta. Miksi tarkistan toisten ihmisten kuulumisia? No joo, FB:n uutisvirtani kertoo, että seuraan FB:n kautta monia mielenkiintoisia yrityksiä, uutisia, lehtiä ja blogeja niin työhön kuin vapaa-aikaan liittyen, enkä niinkään niitä tutun tuttujen tekemisiä. Siitä huolimatta olen huomannut, että yritän tietoisesti lykätä puhelinta syrjään, ja tehdä niitä asioita, joilta puhelin yrittää varastaa aikaa. Kysyn mieluummin ympärillä olijoiltani, että mitä sinulle kuuluu noin niin kuin oikeasti, eikä päivityksen muodossa? Tai lapsilta mitä tehtäis? 

Olen pyöritellyt näitä ajatuksia viime aikoina jonkin verran, mutta nyt erityisesti Snapchatin myötä aloin miettiä näiden aikavarkaiden merkitystä vuorokauden tunneissani. Snapchat vaikuttaa tosi hauskalta ja varmasti koukuttavalta, joten ehkä siksikin taidan jättää sen vähemmälle heti alkutekijöissä. Koska kirjoitan blogiakin vain lasten mentyä nukkumaan, niin tuntuisi kummalta höpöttää puhelimelle heidän läsnäollessa. Rakastan ottaa kivoja kuvia, ja inspiroitua Instagramista, joten ne olkoot omat aikavarkaani jatkossakin. Haluaisin taltioida hetkiä enemmänkin blogiin, mutta usein huomaan että miniblogini instassa ja facebookissa nappaavat nämä hetken ilot kätevämmin. Tietääkö joku muuten toimivaa sovellusta bloggerille mobiiliin? Minulla on yksi, mutta kuvien lataaminen puhelimesta sovellukseen ei onnistu. Saan kuvat kamerasta kännykkään napinpainalluksella, joten on tyhmää, että postauksen kirjoittamista varten pitäisi avata kone.

Oletteko muuten miettineet, miksi ajanviettoa sosiaalisen median parissa pidetään jotenkin huonompana, kuin television katsomista, tai lehtien tai kirjojen lukemista? Jos ajattelen esimerkiksi Instagramin selailua, niin käytän sitä aika samoihin tarkoituksiin, kuin aikakauslehden nopeaa selaamista - katson vain kuvat ja uppoudun niihin tunnelmiin. Miksi ihmisen ajatellaan olevan enemmän pois/vähemmän läsnä silloin, kun hän selaa Instagramin/Facebookin/Twitterin uutisvirtaa, kuin hänen lukiessaan lehteä? Miksi television katselu on pienempi paha, kuin aika blogien tai somen parissa? Tai en minä tiedä onko, mutta sellaisen käsityksen välillä saa yleisestä mielipiteestä näitä somekeskusteluja lukiessa.

Päivän retkikuvat toimivat hyvin kuvituksena teemaan. Lapsethan retkeilisivät koko ajan, joten onneksi metsää on ympärillä yllin kyllin. E halusi oikein patikoimaan (mistä lie tuollaisen sanan keksinyt), joten lähdimme Piikkiön linnavuorelle, jossa on laavukin kivalla paikalla. Täkäläisille siis vinkki oikein kivasta retkipaikasta! Muita vähän kauempana Turusta ovat mm. Kurjenrahkan kansallispuisto ja Teijon kansallispuisto.

Näihin syvällisyyksiin päätään aivonystyröjeni liikuttelun tältä illalta.. Hyvää viikonlopunjatkoa! :)

FB | IG

Katri