Hämäräkuvausvinkit - joulukoti kynttilänvalossa

Pimeään aikaan tekee mieli pitää kotikin aika valottomana. Kynttilät, valosarjat ja pikkuvalot saavat palaa kirkkaiden yleisvalojen sijaan. Valokuvaus olisi luonnollisesti helpompaa, jos valoa olisi runsaammin, mutta hämäräkuvauksessa on omat kikkailunsa, mikä tuo mukavaa maustetta ja haastetta kuvaamiseen. Kuvausvinkkejä olette aina välillä kysyneet, ja moni ihmettelee rakeisia ja tärähtäneitä kuviaan - miten siinä sillä tavalla käy?

ISO 100, valotusaika 3.2s, f/4, tarkennus pöytään

ISO 100, valotusaika 0,8s, f/1.8, tarkennus pöytään

Avaan tässä maalaisjärkisesti tärkeimpiä perusasioita manuaalikuvauksesta. Sellaisia olennaisuuksia, joiden avulla saat ainakin teknisesti ehkä parempia kuvia myös hämärään aikaan. Hyvä kuvahan sitten koostuu tietysti muustakin kuin teknisestä laadusta, mutta yritetään nyt heti alkuunsa rajata tämä juttu vain tekniseen puoleen ja sieltäkin vain kolmeen perussääntöön. Kolme vuotta sitten kaikki oli minullekin ihan totaalista hepreaa. En meinannut millään ymmärtää termejä, enkä asioiden yhteisvaikutuksia, mutta asiat aukenivat, kun aloin vaan kuvata manuaaliasetuksilla ja kokeilemaan kaikkea. Luin monia lähteitä, samaa asiaa selitettynä eri tavalla, ja pikkuhiljaa palaset alkoivat loksahdella myös minun päässäni. 

ISO100, valotusaika 1,6s, f/2.2

Noniin, yritetäänpä... Kuvan pitäisi olla tasaisesti valottunut, ja tähän automaattiasetuksetkin pyrkivät näitä kolmea asiaa yhdessä säätämällä. Valotukseen vaikuttaa siis kolme asiaa yhdessä:

- valotusaika/suljinaika, esim. 1/80s (vaikuttaa kuvan tärähtämiseen tai muun liikkeen näkymiseen/pysäytykseen)

- aukko, esim. f/3.5, (vaikuttaa myös syväterävyysalueeseen)

- ISO-herkkyys, esim. ISO400. (mitä suurempi ISO-arvo sen enemmän rakeisuutta/kohinaa)

Valotusaika

Ajattele, että kameran kennolle tulee valoa sen ajan, kun suljin on auki (sen aika kun naksahtaa). Itse opettelin ymmärtämään suljinajan taputtamalla käsiäni yhteen eri nopeuksilla - Eka taputus on se hetki kun laukaisen kameran, ja toinen se hetki kun suljin menee kiinni. Jos suljinaika on 1/100s, niin kennolle tulee valoa sadasosasekunnin ajan, eli vain pienen hetken. Jos suljin on kauemmin auki, niin kuvaan tulee näkymään liikettä - joko kohteen liike tai käden tärähdys. Riippuen käden vakaudesta ja kameran tai objektiivin kuvanvakaajasta 1/100s on aika varma muistisääntö pitämään kuvan terävänä, tärähtämättömänä. Nopeasti liikkuvia lapsia kuvatessa tämä suljinaika on usein isoin haaste (tarkennuksen lisäksi). Valotusaika pitäisi saada jopa nopeammaksi kuin sadasosasekunnin, jotta he eivät näyttäisi liikkuvilta. Joskus taas kohteen liike halutaan säilyttää ja pitkähkö valotusaika on tarkoituksellinen. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa halusin säilyttää touhottavan lapsen liikkeen. Kuvailin sillä aikaa kun torttulevyt sulivat, ja eipä mennyt aikaakaan kun pikkuapulainen säntäsi keittiöön. :) Olen tarkentanut etualan hyasinttiin, ja kauempana olevat kohteet ovat pehmeitä, koska aukko oli melko suuri (eli pieni syväterävyysalue, tästä edempänä lisää). Kuvatekstissä arvot.

ISO 100, valotusaika 0,5s, f/2, tarkennus hyasinttiin

Hämäräkuvissa minua häiritsee eniten kohina/rakeisuus, joka syntyy kun kuvaan tulee liian vähän valoa ja joutuu nostamaan ISO-herkkyyttä. Siksi tykkään ottaa hämäräkuvat mahdollisimman pienellä ISOherkkyydellä. Pieni ISO-herkkyys vaatii kaverikseen pidemmän valotusajan ja suuremman aukon, jotta valoa tulisi kennolle riittävästi. Objektiivi asettaa rajoitukset aukon koolle, ja vaikka minulla on aika valovoimainen, suurehkon aukon mahdollistava objektiivi (25mm f/1.8), niin silti tunnelmavaloissa kuvaamiseen tarvitsen enemmän valoa kuvaan, kuin mitä maksimiaukko 1.8 antaa. Viimeinen keino on siis pidentää valotusaikaa, ja silloin tarvitsen jalustaa. Ylläoleva kuva on otettu niin pitkällä valotusajalla (0,5s), että käsivaralla kuva olisi tärähtänyt totaalisen sekavaksi. Ylläolevan kaltainen kuva, jossa kohde liikkuu, mutta muut alueet ovat selkeitä, ei olisi mahdollinen ilman jalustaa.

Hämäräkuvaus on siitä ihanaa, että saa säätää oikein kunnolla ja kuunnella, kun kuva valmistuu. Ajattele, miten kauan kestää laukaisimen painamisesta, kun suljin naksahtaa kiinni - pitkällä valotusajalla vaikka 5 sekuntia! Kannattaa muuten käyttää joko etälaukaisinta tai ajastusta, jotta kuva ei tärähdä painalluksestasi.

ISO 100, valotusaika 0,4s, f/2.5, tarkennus keksipurkkiin

ISO 100, valotusaika 0,8s, f/2.2, tarkennus mandariineihin

Noniin, ensimmäisessä esimerkissä tuli jo viitattua myös aukkoon ja ISO-herkkyyteen, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Seuraavaksi yritän selittää aukon vaikutusta tarkemmin.

Aukko

Aukon koko vaikuttaa kameran kennolle tulevan valon määrään, ja syväterävyysalueeseen. Syväterävyysalue tarkoittaa sitä aluetta kuvassa, joka on syvyyssuunnassa terävä. Ylläolevassa mandariinikuvassa huomaat, että olen tarkentanut mandariineihin, eli syvyyssuunnassa katsottuna sekä lähempänä että kauempana olevat asiat (kastehelmi-kippo ja adventtikynttilät) ovat pehmeämmät, eivät teräviä, koska aukko on melko suuri f/2.2 (pieni syväterävyysalue). 

Olen varmaan hölmöjen muistisääntöjen kuningatar (minulla on muistisääntö myös sille, miten erottaa varis ja harakka...), joten tässä tulee valotusajan taputusesimerkin lisäksi toinen näppärä muistisääntö: Opin muistamaan aukon vaikutuksen valon määrään ihan niin naurettavan käytännön tasolle vietynä, kuin muodostamalla sormillani pienen aukon ja käsilläni suuremman. Suuresta aukosta tulee selkeästi enemmän valoa! :) Tätä muistisääntöä uhkaa kuitenkin sekottaa sellainen käänteissääntö, että aukon koon määre ilmaistaan f-lukuna seuraavasti: suuri aukko=pieni f-luku esim. 1.8 -- Pieni aukko=suuri f-luku, esim. 12. 

ISO 100, valotusaika 0,2s, f/1.8, tarkennus vihreisiin oksiin

Usein on siis valotuksen kannalta hyvä käyttää mahdollisimman suurta aukkoa (pienintä mahdollista f-lukua), koska silloin valoa tulee mahdollisimman paljon. Suuri aukko aiheuttaa kuitenkin myös pienen syväterävyysalueen (eli sellaisen kauniin pehmeän taustan muualle kuin tarkennuskohtaan), joka ei aina ole tarkoituksenmukaista. Yllä olevassa kuvassa oli tarkoituskin saada kaunis bokeh, pehmeä tausta ja valosarjan valot utuisiksi palloiksi, joten suuri aukko toi halutun lopputuloksen. Sisustuskuvissa taas olisi joskus kiva, että kuva olisi laajemmalti tarkka, eli halutaan suurempaa syväterävyysaluetta. Silloin täytyy pienetää aukkoa, eli kasvattaa f-lukua. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa aukko on f/5.6, jolloin puulieteen tarkennettuna taaempanakin oleva senkki on vielä tarkka, eikä utuinen. Myös maisemakuvissa halutaan usein suurta syväterävyysaluetta, vähintään f/11.

Aika usein huomaan käyttäväni melko suurta aukkoa. Tykkään kyllä pehmeän utuisesta taustasta. Sopivan syväterävyysalueen löytäminen on kuitenkin aina hakemista, jotta tarkennusalueen ulkopuoliset kohdat eivät ole liian sumeita. Esimerkiksi aivan postauksen ensimmäisessä kuvassa pienensin aukkoa f/4:n, jotta tarkennuksen ollessa pöydässä lastenhuoneen jutut näkyvät vielä sopivan selkeinä.

ISO100, valotusaika 1,3 s, f/2.5. Kiva tahmajäljet peilissä muuten!

ISO herkkyys

Tämä oli itselleni vaikein asia ymmärtää. Perehdyin siihen vasta, kun olin oppinut ymmärtämään aukon ja valotuksen yhteisvaikutuksen. Siihen asti pidin ISO-herkkyyden automaatilla. Suosittelen samaa lähestymistä muillekin, jotka opettelevat manuaalisäätöjä. Herkkyys vaikuttaa sananmukaisesti siihen, miten herkkä kenno on ottamaan valoa. Ulkona riittää usein hyvin ISO100, mutta hämärässä ja sisällä herkkyyttä täytyy yleensä nostaa, käsivaralta kuvatessa. Matalat ISOherkkyydet vaativat enemmän valoa joko valotusaikaa pidentämällä, tai aukoa suurentamalla. Alussa mainitsin, että suuri ISOherkkyys aiheuttaa kohinaa, jota mielellään yritän välttää jos vaan on aikaa ja mahdollisuus (eli jalusta käytössä). Jalustan avulla voi pidentää valotusaikaa kuvan tärähtämättä, ja sen ansiosta pienentää ISOherkkyyttä.

ISO1600, valotusaika 1/60, f1.8

Yleensä aikaa ja viitseliäisyyttä jalustalle ei kuitenkaan ole, ja silloin täytyy vaan nostaa ISOherkkyyttä, jotta valotusaika pysyy sopivissa raameissa, eikä kuva tärähdä. Ks. ylläoleva kuva eilisillalta, käsivaralta hämärävaloissa. Senkin luona on niin kamala kohina, että silmiin sattuu... Juuri tätä kohinankestoa varten aion seuraavaksi hankkia täyden kennon kameran.

Liikkuvien kohteiden kuvaaminen hämärässä on erityisen hankalaa juuri siksi, että valotusaika täytyy pitää lyhyenä liikkeen pysäyttämiseksi, mutta silloin valoa täytyy saada ISOherkkyyttä nostamalla. Kohinainen kuva on kuitenkin parempi kuin tärähtänyt, koska kohinaa saa vaimennettua melko hyvin Lightroomissa, mutta tärähtänyt kuva on pilalla. 

Alla oleva kuva on esimerkki tilanteesta, joita varten kamera on aina pöydällä, ja jossa on käytetty suurta ISOherkkyyttä.. Lasten kanssa ei voi varautua kuvaustilanteisiin, eikä tilannekuvia muutenkaan voi napata jalustan kanssa... Aamulla oli hämärää, mutta omppuni suoriutui näiden ihanien hetkien tallettamisesta kuitenkin aika hyvin, kiitos hyvän objektiivin! 

ISO1600, valotusaika 1/80, f/1.8, tarkennus tyttöihin

ISO1600, valotusaika 1/60, f/1.8, tarkennus isosiskoon

Tässä viimeisessä kuvassa huomaa myös aukon vaikutuksen - pikkusisko näkyy sumeana, koska syväterävyysalue on niin pieni (f1/8.). Jos olisin pienentänyt aukkoa vaikkapa 4:n (ja saanut näin pikkusiskonkin enemmän syväterävyysalueen sisään), niin ISOherkkyyttä olisi pitänyt nostaa huomattavasti, ja kuvasta olisi tullut entistä kohinaisempi. Mutta kuten huomataan, parhaat kuvat eivät todellakaan ole niitä teknisesti parhaita...

Miltäpä kuulostaa? Olisi tosi kiva tietää, jos tämä avasi valotuksen pyhää kolminaisuutta sinulle ja sait joitain eväitä matkaasi! 

Näiden valotusoppien lisäksi kannattaa kiinnittä huomiota tarkennukseen ja tarkennuksen lukituksen (painat laukaisijaa puoleen väliin) jälkeen kuvan uudelleen sommitteluun... Minulla on usein keskimmäinen tarkennuspiste käytössä, mutta koska yleensä en halua kohdetta aivan keskelle, täytyy kuva vielä nopeasti sommitella näytöllä tai etsimessä ennen pohjaan laukaisua.

Hyvää viikonloppua kaikille, erityisesti kuvausintoilijoille! ;)

Blogia voit muuten seurata mm. Bloglovinissa, Facebookissa ja Instagramissa...

Katri

Laajempia kulmia

Heippa! Yin joogasta kotiuduttu, vetreä ja kepeä olo. Tuntuu, kuin koko varsi olisi saanut lisää pituutta, ja tilaa erityisesti kylkiluiden väliin. Odottelen saunan lämpiäimistä, ja ajattelin tulla pikaisesti blogimoikkaamaan. Tänään yksi työkaveri tuli ruokatauolla hämmästelemään, että oli nyt vasta hoksannut, että sitä Tohkeissaan-blogia kirjoitan minä! Vitsit, miten minua ilahdutti kuulla, että tykkää ihan hirveästi! Usein ajattelen täällä käyvän vain ne, jotka kommentoivat jotain, ja sitten ne kaverit ja sukulaiset, joiden tiedän blogia lukevan. Hän sanoi, että on kiva katsella illan päätteeksi, miten kiva elämä muilla on. Sitä jouduinkin taas vähän oikaisemaan. Eihän se nyt ihan niin mene, mutta totta puhuen en aio jatkossakaan kuvailla eteiskaaosta, pyykkivuoria ja keittiönpöydällä lojuvia keskeneräisiä asioita. Ja vaikka aika avoimesti kaikkea juttelenkin, niin ei tämä siltikään ole mikään syvimpien mietteideni kaatopaikka ja suruissa vellomisten kehto.

Mieluummin rajaan vähän, ja jätän ne pahat sotkut (niin konkreettiset kuin henkisetkin) vain omaksi tuskaksi. Tällä kertaa kuitenkin revittelen oikein laajoilla kulmilla, sillä lainasin vähän aikaa sitten Anniinalta toista objektiivia, jonka lyhyempi polttoväli mahdollisti laajemmat kulmat.

Ylläolevat kuvat ovat siis olohuoneesta, ja sen takana olevasta lasten alakerran leikkihuoneesta. Tuollaiset tilasta tilaan -kuvat ovat minusta aika kivoja, tulee vähän perspektiiviä ja syvyyttä kuviin. Ja alla puolestaan keittiö kokonaisuudessaan, sekä ruokailutila. Kuvasarjan lopussa on pari kuvaa käsittelemättömistä kuvista (alkuperäisten yläpuolella käsitellyt) havainnollistamaan sitä, mitä Lightroom saa aikaan.

Hiphei, mitäs sanotte mustista kuvista?! :) Kamerahan pyrkii aina tasapainottamaan valot ja varjot niin, että mikään kohta ei ylivalotu, mutta ei alivalotukaan. Ja minä kun tykkään, että ikkunoista avautuva vehreys tai muu maisema näkyy, niin haluan, etteivät ikkunoiden paikat pala puhki. Muussa tapauksessa toki kuvaan saisi riittävästi valoa yksinkertaisesti pidentämällä valotusaikaa (mihin saatat tarvita jalustaa). Muita vaihtoehtoja on toki suurentaa aukkoa (jolloin syväterävyysalue lyhenee, mikä ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista laajemmassa sisustuskuvassa), tai nostamaa ISOherkkyyttä (jolloin kuvaan tulee todennäköisesti kohinaa). Valotusta lisäämällä koko kuvaan tulee lisää valoa, mutta ikkunanpaikat tulevat ihan kokovalkoiseksi. RAW-formaattina kuvatessa kuvan valoja, varjoja ja värejä pystyy säätämään paljon paremmin kuin JPG:nä, tosin ne kuvat on sitten aina pakko käsitellä, koska värit saattavat olla esimerkiksi vähän hailakoita. Meillä ei siis ollut noin pimeää, kuin kuvista voisi luulla, vaan olin säätänyt kameran asetukset noin, jotta saan ikkunoiden paikat säilymään sävykkäinä mahdollisimman hyvin.  Lopuksi vielä muutama kuva aulasta, kun sekin tuli kuvattua laajakulmalla. 

Kuvausidolini Karla vinkkasi, että hänellä on tulossa tänään blogiin juttua kuvankäsittelystä myös, odotan innolla! Hänen edellisessä postauksessaan on myös upea kuva keittiön ikkunasta avautuvasta maisemasta - täydellinen sisustuskuva, jossa maiseman vehreys pääsee oikeuksiinsa ja koristamaan kotia!

Mutta hei, nyt kipaisen saunaan, ja palaan ihaniin, ajatuksellisiin kommentteihinne edelliseen postaukseen liittyen sen jälkeen!

FB | IG

Katri

Kevääni värit (ja totuus blogikuvista)

Löysinpä heleän värisen huivin! Niin keväinen, että tekisi mieli katsella tuota koko ajan. Siksi ajattelinkin jättää sen tuohon kaiteelle notkumaan. Ainakin muistan sitten varmasti laittaa sen aamulla kaulaan. Ja tuohan se ihanasti väriä sisustukseenkin! 

Ja koska tykkään niin kovasti hehkuttaa Adoben Lightroomia, niin laitettakoon nyt teillekin taas todistusaineistoa blogikuvista. Kuvaan aina manuaaliasetuksilla, koska silloin saan kuvasta juuri sellaisen kuin haluan. Minulla on niin vanha kamera, että sillä ei saa hämärässä hyviä kuvia. Jos olisin ottanut nämä kuvat automaattiasetuksilla, niin kamera olisi joko heittänyt ISO-herkkyyden liian korkeaksi (ja kuvasta olisi tullut kohinainen) tai pidentänyt valotusaikaa (jolloin kuva olisi tärähtänyt) saadakseen kuvaan riittävästi valoa. Kumpikaan ei olisi ollut hyvä, enkä jaksanut hakea jalustaa, jonka avulla olisin toki voinut pitää ISO-herkkyyden 100:ssa ja pidentää valotusaikaa vaikka sekuntiin. Silloinkin ikkunat yleensä ylivalottuvat, joten manuaaliasetusten, RAW-kuvien ja Lightroomin avulla pääsee minusta parhaaseen lopputulokseen; tällaisen karvalakkimallin kameran kanssa ainakin. 

Lightroom 5 ennen ja jälkeen kuvia. Lisäsin valotusta ja kontrastia sekä nostin varjoja, vähensin highlightseja ja lisäsin terävyyttä.

TADAA! Totuus on paljastettu. :) Lightroom saa ihmeitä aikaan, mutta toisaalta eipä siitä olisi hirveästi hyötyä ilman manuaaliasetuksilla alunperin suunniteltua kuvaa. Meillä ei oikeasti ollut noin hämärää kuin vasemmanpuoleisessa ennen kuvassa, mutta alivalotin kuvan, jotta ikkunanpaikat eivät pala puhki. 

Hämmästyttääkö tämä teitäkin? Minä olen aina ihan fiiliksissä, kun onnistun ottamaan sellaisen kuvan, jossa valoisat paikat eivät pala puhki, ja sitten saan Lightroomin avulla kuvasta valot ja varjot oikein esiin.

Inspiraatiota uuteen viikkoon kaunokaiset! :)

Ai niin ja hei muistathan, että Tohkeissaan on Facebookissakin nykyään. Saat päivityksiä aikajanallesi, jos klikkaudut seuraajaksi - täällä.

Katri

Amatöörin kuvankäsittelyilo

Nyt aukeni kuulkaa taivas, ja aion jakaa tämän riemun kanssanne. Nimittäin sain eilen käsiini Adoben Lightroomin ja lähdin heti testaamaan hämäräkuvilla, mihin se pystyy. En tiedä kiinnostaako teitä lainkaan valokuvaustekniset asiat, mutta ainakin ennen-jälkeen -kuvien eroja on yleensä hauska katsella! :) 

Olen ollut jo jonkun aikaa pattitilanteessa kuvaamisen kanssa, koska hämärän tullen ja sisävalaistuksessa hyvien kuvien saanti on ollut aika mahdotonta ilman salamaa ja jalustaa. Eikä lapsia kuvatessa edes voisi käyttää jalustaa, koska täytyy käyttää lyhyttä valotusaikaa... Kamerarunkoni (Canon 1100d) on ihan hyvä perusrunko, mutta aika karvalakkimallinen ja esim. ISO-arvon kanssa sillä tulee raja vastaan hyvin äkkiä. Kuvissa näkyy kohinaa jo ISO 800:lla, ja varsinkin ISO 1600:lla tosi häiritsevästi, puhumattakaan että sitä vielä nostaisi. Eli liikkuvien lasten kuvaaminen ilman salamaa on ollut mahdotonta. Tämän ohjelman myötä pystyn käyttämään suurempaa ISO-herkkyyttä (koska pystyn vaimentamaan kuvista kohinan Lightroomilla), jonka ansiosta pystyn lyhentämään valotusaikaa. Silloin liikkeet ja kuvat säilyvät terävämpinä, mutta niistä tulee kuitenkin riittävän valoisia. Tässä vaiheessa korostan, että olen ihan amatööri, enkä todellakaan voi neuvoa ketään. Nämä ovat vain oman valokuvausopetteluni oivalluksia.

jälkeen

ennen, (ISO 1600, 35 mm, f/2, 1/80)

Ero ennen-jälkeen kuvissa on aika merkittävä. Tämä oli ensimmäinen muokkaukseni, ja tietty kokeilin vähän kaikkia säätöjä. Kuten valokuvauksessakin, niin myös kuvankäsittelyssä parhaiten oppii kun kokeilee kaikkia säätöjä, ja katsoo mikä muuttuu, ja miten ne vaikuttavat yhdessä. Lisäsin valotusta aika reippaasti, koska halusin testata pystyykö valotusta tosiaan lisäämään jälkikäteen hyvin. Vähempikin olisi riittänyt, koska nyt huomaan että ennen-kuvassa näkyy mukavammin illan hämärä tunnelma. Tarkoitukseni oli lähinnä kokeilla, miten ohjelma onnistuu lisäämään valoisuutta ja poistamaan kohinaa, ja niissä se osoittautui oikein hyväksi.

Jälkimmäisestä kuvasta kohinan näkee hyvin, se on tuota sumeutta ja "värinää", joka näkyy parhaiten ehkä yläreunassa. Muokattua kuvaa on myös suoristettu, vähennetty kontrastia jne., en edes muista mitä kaikkea säädin! Mutta ihan hauskaa kikkailua oli kokeilla kaikenlaisia vipuja. Tietysti kannattaa olla varovainen käsittelyn kanssa (myönnetään, että minulla meni tämän kanssa vähän överiksi), mutta tästä se lähtee! :)

Tunnelmallista loppiaisen aattoa ja oivalluksia tälle viikolle! :) 

Katri