Kuparinsävyä korviksissakin

Minä olen niin ihastunut kupariin! Se on jotenkin yhtä aikaa sekä lämmin, että kylmä.

Käytän nykyään aika harvoin korvakoruja, koska J nyppii niitä aika mielellään sylissä ollessaan. Lisäksi luulin monta kuukautta hukanneeni ainoat arkikorvikseni, kunnes viime viikonloppuna ne löytyivät anoppilasta. Aikaa ostoksille ei meinaa löytyä koskaan, joten käytin tilaisuuden hyödyksi pari viikkoa sitten työporukan piknik-risteilyllä ja shoppailin kahdetkin kauniit korvikset Snö:n valikoimasta. Kerrankin oli aikaa katsella ja hypistellä ilman, että tarvitsee huudella isompaa kaupan uumenista ja vahtia, ettei pienempi kampea itseään ylös kärryistä tai ulotu tahmatassuillaan minnekään. 

Nämä sopivat kivasti moneen tilanteeseen, tai ainakin nyt ihan perus arkikäyttöön. Mietin, että kupari on aika haasteellinen sävy muiden korujen kanssa (usein hopeisia tai kultaisia), mutta toisaalta käytän usein tätä teettämääni nahkaista rannekorua, jonka pariksi korvisten sävy sopii kivasti. Ja erityisesti kesää kohden kuparinsävy tuo mukavasti lisää hehkua päivettyneelle iholle. Niin siis sitä päivetystähän saadaan vielä hetki odottaa...

Mitäs viikonloppusuunnitelmia teillä on? Meille on tulossa naapurin ystävät kylään ja olisi tarkoitus kokkailla jotain italialaista yhdessä. Ajattelin, että veivataan pastaa tai tehdään risottoa, ja alkuun/lisäksi vaikka vähän jotain tapaksia (*edit siis antipasteja tarkoitin). Olisiko teillä ehdotuksia italialaiseen menuun? Itsellä lyö pää vähän tyhjää.

Hyvää loppuviikkoa kaunokaiset! ;)

Katri

Syvällä käytiin (Ryövärinluolassa)

Hui! Niin kummalliseen paikkaan tänään tungimme itsemme, että jalat olivat hapoilla kiipeilyn lisäksi varmasti myös adrenaliiniryöpyn vuoksi. Tai ainakin minulla, lapset eivät tuntuneet olevan moksiskaan. 

Olimme suunnitelleet lähtevämme tänään eväsretkelle metsään ja mies oli vähän kartoittanut vaihtoehtoja. Lähistöllä olisi kuulemma oikeiden merirosvojen muinoin käyttämä luolasto - Ryövärinluola, joten päätimme lähteä katsastamaan sen. Sinne oli aika matka kävellä, mutta toisaalta todella kaunista seutua ihasteltavaksi.

"Äitiiii! Voitko kuvitella, täällä on ukkoetana!"

Saavuimme rotkon luo, ja totesin oho, aika vaikuttava. Ajattelin, että lähdetäänpä sitten takaisin päin, etsimään jotakin eväspaikkaa. Mutta mies meinasi, että tottakai me mennään katsomaan sinne kunnolla. Jankkasin aikani vastaan, mutta koska kaikki muut olivat innoissaan menossa, en oikein voinut jäädä rannalle ruikuttamaan. Yksin en olisi ikinä mennyt lasten kanssa, mutta luotin miehen arviointikykyyn ja huolehtimiseen.  

E ylitti itsensä. Oli upeaa nähdä, miten hänestä kuoriutui kunnon seikkailija. Aluksi ei olisi uskaltanut mennä rotkoon, mutta isin rohkaistua, ensin polvet tutisten ja kaulaan tarraten lähti mukaan. Monenlaista siellä tuli mietittyä ja nähtyä, ainakin sammakoita ja hämähäkkejä. Päästyämme ylös luolasta, oli luonnollisesti evästauon paikka. Itse jäin vielä vähän kuvaamaan, ja sillä aikaa muu retkikunta olikin pystyttänyt hyvän eväspaikan. Kuvausolosuhteet olivat erittäin haasteelliset tällä retkellä, mutta opin taas muutaman jutun.

Seikkailija halusi vielä lähteä tauon jälkeen uudelleen tutkimaan luolia, joten eihän siinä ollut  isillä vaihtoehtoa. Silloin kun on rohkeusvaihde päällä, niin täytyy antaa bensaa liekkeihin. He tutkivat paikkoja vielä aikansa ja löysivät kuulemma nuotiopaikankin syvältä luolan uumenista. Varovainen luolassa täytyy ehdottomasti olla. Luin jostain retkeilyblogista, että luolassa on hyvin pahoja paikkoja pidemmällä, mutta me emme siellä asti käyneet.

Paluumatkalla oli monta väsynyttä kulkijaa. Pienin nukahti ison sylin keinutukseen, ja isompi, tuleva eskarilainen sai repullisen itseluottamusta. Kulki rinta rottingilla miettien, mitäköhän ne merirosvot ovat luolassa puuhanneet. Aarre jäi vaivaamaan. Josko se ensi kerralla löytyisi. 

Kesä edes kuvissa

Hiphei mitkä juhannuskelit! Jos positiivisesti ajatellaan, niin luultavasti ei sentään lunta tule. Vai luvattiinko niitä rakeita jonnekin päin Suomea? Aikamoista... No, minulle sopii ihan hyvin viettää juhannusta vaikka kotonakin, jos ei tule kunnon kelejä. Ajattelin, että loman alkajaisiksi olisi ollut ihana mennä laavulle yöksi lauantaista sunnuntaihin, mutta ei meillä kyllä ihan niin paljoa ole retkeilymieltä, että tällaisella kelillä lähtisimme yöretkelle metsään. Joka tapauksessa telttaretki on yksi kesäsuunnitelmistani. Mukaan lohta loimutettavaksi, ja perunoita folioon, siinä se. Ja tietysti pari litraa lettutaikinaa.

Mitä muuta toivon kesältä? Lomaa vietän vain seuraavan viikon, mutta mies ja lapset lomailevat ja töissäkin on vähän normaalista poikkeavia hommia, joten kyllä minä otan nyt ilon irti ja psyykkaan itseni asennoitumaan kesään ihan omana erilaisena aikanaan. Haluaisin ainakin

käydä Naantalin rannassa kävelyllä ja syömässä,

sekä lasten kanssa huvipuistossa

sulloa talvivaatteet sängyn alle makkarin nurkasta,

ja ehtiä aamutorille ennen pikun päiväuniaikaa

mennä katsomaan auringonlaskua veden ääreen,

ja ottaa päiväunet ulkona

Veikkaisin, että näistä kaksi viimeisintä on vaikeinta toteuttaa. Viime vuonna kesätoiveissani oli melkein samat asiat, ja silloinkin sekä Naantalin reissu, että auringonlaskun näkeminen jäivät ihan elokuun loppuun, vaikka olin äitiyslomalla. Usein niitä pieniä asioita onkin yllättävän vaikea toteuttaa, aika ja mahdollisuudet kun ovat varsinkin pienten lasten kanssa kortilla.

Huomasin, että blogiin ollaan tultu viime päivinä mm. täydellisen focaccian ohjeen perässä - siitä sain itsekin hyvän vinkin! Tässä linkki sinullekin, jos vielä mietit, mitä helppoa ja hyvää voisi juhannukseksi tehdä, kun aikaa ja viitseliäisyyttä on vähän, mutta tekisi mieli jotain pyöräyttää.

Hyvää juhannusviikonloppua kaikille! Olkaa varovaisia, mutta pitäkää kivaa!

Kuvituksena instaan päätyneitä otoksia viime päiviltä.

FB | IG

Katri

Aula uusiksi

Heipähei! Onpa vierähtänyt monta päivää ihan muissa touhuissa. Juttuja on ollut mielessä vaikka kuinka, ja kuvia odottaa Lightroom pullollaan, mutta aikaa on ollut vähemmän kuin intoa. Jo viime viikolla rymsteerasimme ruokailutilan oleskelupuolen, ja siirsimme sieltä valkoisen pöydän yläkerran aulaan. Aiemmassa kodissamme se oli makuuhuoneessamme "kampauspöytänä", mutta nyt ajattelin käyttää sitä jonkinlaisena työpöytänä. Totuushan on se, että varsinainen työpisteeni on sohvalla läppäri polvien päällä kaikkien ergonomian oppien mukaan... Selkä vain vähän kyyryssä ja kädet mukavasti tuettuna, juujuu. 

Vanhoilla jutuilla siis sisusteltiin, mutta tuntuu, että aulasta tuli heti kodikkaammaan ja valmiimman oloinen. Myös maton siirsin alakerrasta tänne ylös, koska kesällä ei välttämättä ole tarvetta matolle. Toisaalta ajattelin myös vähän säästää vaaleaa villamattoa kesäjaloilta, jotka luultavasti harppovat ruokailutilan poikki terassille jatkuvasti, kunhan se vähitellen valmistuu. Tuo pieni valaisin on se löytöni Habitat'sta - maksoi vain 17 €! Se oli ilahduttava löytö, söpö kuin mikä.

Sellaista muutosta... Jokos teillä on juhannussuunnitelmat selvillä? Me olemme menossa ystävien mökille viettämään oikein kunnon lapsiperhejuhannusta - menossa mukana mm. kolme alle puolitoistavuotiasta... Menu suunnitellaan siis sen mukaan!

Aurinkoista kesäviikkoa! Nautitaan nyt näistä päivistä, kun kuulemma juhannukseksi luvataan taas jotain ihan muuta...

FB | IG

Katri