Väritin itseni flowhun - aikuisten värityskirjat

Kiirettä pukkaa näin keväällä varmaan sielläkin? Kaikenlaista deadlinea, kevätjuhlaa, kesäsuunnitelmia, asioiden järjestelyä jne. Pitäisi muistaa sitä ja tätä, soittaa tuonne ja vastata siihen sähköpostiin, varata aika kampaajalle ja muistaa mennä sinne... You name it. 

Siksipä päätin antaa mahdollisuuden aikuisten värityskirjoille. Olen kuullut että ihmiset ympäri maailman ovat niihin hurahtaneet, ja Suomessakin kuulemma monesta kirjakaupasta kaikki myytiin heti loppuun. Kehuvat, että on kovin rentouttavaa, ajatuksia selkiinnyttävää ja koukuttavaa. Olen itsekseni tuhahdellut, että milloin minulla muka olisi aikaa väritellä, mutta kun näin nämä pienet väritettävät kortit, tunsin ihan vastustamatonta vetoa saada tihrustaa ornamenttimaisia kuvioita terävillä lyijykynillä! Ajattelin oitis, että kyllähän jokaisen pitää ehtiä istua ja värittää. Ei aina tarvitse näyttää niin tehokkaalta. Sitä paitsi pieni luova tauko tekee tutkitusti hyvää. Näin sieluni silmin, kuinka hartiani laskevat jännityksestä ja totaalirentoudun pikku värityskirjani parissa. 

Tässä Johanna Basfordin kirjasessa on 20 A5-kokoista väritettävää postikorttia. Aika kiva idea! Minä tällaisena rationalistina pystyin siis perustelemaan itselleni värityskirjan hankkimisen sillä, että voisin lähettää näitä kortteja ystäville... Kummallista, miten ihminen tarvitsee aina jonkun järkevän syyn hankkiakseen itselleen jotain mukavaa. Voin sitten joulun aikaan raportoida, että eipä ole tullut kortteja läheteltyä...

Kävin töiden jälkeen kaupassa ja minun oli pakko kuluttaa vartti, kunnes kotimme tyhjenee taas päivähoitotarkoituksesta kodiksi, joten kaivoin meditointitarvikkeeni esiin ja otin siis ensimmäisen värityshetkeni kaupan parkkihallissa. Kyllä, edellytykset flow'lle olisivat voineet olla paremmatkin... Mutta täytyy sanoa, että pystyin kyllä sulkemaan koko nuhjuisen parkkihallin ympäriltäni, kun värittelin tarkasti kukkia ja kiekuroita. Mieleeni pompahteli joitain työasioita, mutta järjestelin niitä mielessäni samalla kun suunnittelin, värittäisinkö seuraavan kukan terälehdet tumman- vai vaaleanpunaisella. 

Nyt ymmärrän vallan hyvin, miksi ihmiset hurahtavat näihin - saa jotain konkreettista aikaan, ja samalla ajatukset voivat vaellella vapaasti. Aivan eri asia, kuin räplätä älypuhelinta! Tämä mahtuu sopivasti laukkuunkin, joten seuraavalla kerralla, kun joudun jotain odottelemaan, saatankin kaivaa värityskirjan puhelimen sijaan. 

Joko sinäkin olet hurahtanut?

Luovia taukoja sinunkin loppuviikkoosi! :)

Katri

Synttärijuhlavalmisteluja, kimallusta prinsessoille

Mihinkä muuhun olisin kanavoinut energiani näinä ympäripyöreinä kotipäivinä kuin synttäriaskarteluihin? :) Talolla tapahtuu nyt kovaa vauhtia, kun ammattilainen tuli kittaamaan seiniä, tänään ilmeisesti on saatu ekoja seiniä maalattuakin. (Muuten, jos johonkin panostatte remonteissanne ja rakentamisissa, niin ammattilaiseen seinätöissä.. Niitä seiniähän sitten tuijottelee joka päivä.) Minä ja lapset olisimme siellä vain tiellä, joten me olemme täällä kotona yrittäneet pitää sekamelskaa yllä. Tai no, minunhan olisi pitänyt suunnitella kaikkien seinien maalaus, valita takan luukku, etsiä seinä- ja kattovalaisimia jne. jne., mutta nyt tuntuu iskeneen suunnitteluähky. Olen ymmärtänyt, että rakentajillekin sellainen iskee jossain vaiheessa? Mikä sen valkoisen seinän valitsemisessa on niin vaikeaa?? No kaikki! Valaistus, ilmansuunnat, lattian väri, listojen väri... Joten olen vaivannut päätäni näillä pienemmillä ja helpommin päätettävillä suunnitteluasioilla. 

Nimittäin prinsessasynttärit.. Sellaisia tyttö toivoi, ja totta puhuen olen yrittänyt aiempina vuosina vähän himmailla sitä prinsessatouhua, mutta se vaan näköjään tulee. Halloween-juhliin piti saada pukeutua prinsessaksi, koruja tällätään päälle enemmän kuin mukana pysyy, kaikki kimaltava kiinnosta, ja kirjastosta lainataan prinsessakirjoja. Onhan se tavallaan ihanaa, mutta idealisti-minä oli tietty ajatellut, että mitään niin sukupuolistereotyyppistä ei meillä tulla näkemään. Tämä on taas niitä periaatteita, jotka pikkuhiljaa varisevat romukoppaan.. ;)

Anyway, nyt juhlitaan ihania prinsessakemuja, ja otetaan kaikki ilo irti prinsessahössötyksestä. Juhlissa on tarkoitus, että jokainen saa askarrella oman prinsessakruunun, joten kävimme vähän hankkimassa askartelutarvikkeita. E ihastui tuohon kimaltavaan pinkkiin "vaahtopahviin" (mitä se oikein on nimeltään?), jolla sitten koristelimme pillitkin. Pilttipurkki-idean sain juuri sopivasti niin inspiroivalta Hoo:lta Lumimäellä -blogista, heillä kun oli juuri myös ollut synttärit. Tämä on blogien parhautta - ei tarvitse miettiä päätä puhki, kun ideoita ropisee muilta kuin tilauksesta! :) Se tietty edellyttää, että on tilannut lempiblogiensa päivitykset jonkun syötteenlukijan avulla! ;) (Esim. tätä blogia voit siis seurata vaikkapa kirjautumalla sivun oikeassa reunassa lukijoihin, tai lisätä blogin Bloglovin'-suosikkeihisi tai Blogilistalle, jos seuraat blogeja niiden kautta.)

Armaat sukulaiset ovat lupautuneet leipomaan kaikenlaista, kun meillä on tätä remonttihässäkkää, joten minä taidan tehdä vain cupcakeseja, vaahtokarkkitikkareita ja suolaisia pieniä vartaita lastenjuhliin, ja suolaista piirakkaa muille tarjottavaksi. Keksitkin taidan ostaa ihan kaupasta, ei jaksa leipoa.

Mutta nyt sukellan taas sinne valaisinsuohon!

Palaillaan! :)

Katri

Hajatuksia ja jotain valmistakin

Miten musta tuntuu, että näinä viileinä päivinä ei tapahdu mitään? Sitä vaan tössötellään kotona, pestään pyykkiä, lueskellaan kirjoja ja selataan lehtiä, suunnitellaan remonttia, pyöritään eikä saada mitään aikaiseksi. Juu kyllä, suunnitellaan mahdollisen uuden kodin valtavaa remonttia, jossa pitäisi repiä kaikki irti ja rakentaa uudelleen niin sisätilat kuin ulkoverhous. Metsittynyt piha olisi sitten vielä oma lukunsa (mutta ihanasti suojaisa!). Kovasti tuo houkuttaisi - saisi ihanteelliselle paikalle juuri sellaisen kodin kuin haluaa, tosin kovalla vaivalla. Se tuntuu jotenkin paremmalta ratkaisulta kuin rakentaminen, vaikka lukemattomasti tunteja tähänkin projektiin menisi, jos lähinnä runko jäisi entiselleen (sikäli mikäli runko on terve).

Mietin vaan, että miten meillä ikinä voisi olla aikaa remontoimiseen tai rakentamiseen, kun nämä lomapäivätkin menevät ihan yleiseen haahuiluun, lasten hoitoon, uhmakohtauksiin ja imetysongelmiin (maito tukkeutuu tiehyen päähän ja kökköjä täytyy tökkiä neulalla irti)? Huusholli on pyörremyrskyn jäljiltä, ja yhtä paljon mielessä myllertää - tarttuako tähän remontointiprojektiin ja uhrata muutama kuukausi ihan totaaliselle remontille vuokralla asuen, ja sen jälkeen varmaan pari-kolme vuotta kunnes koko remontti olisi valmis ulkoverhouksineen ja pihoineen? Miten sietäisin keskeneräisyyttä ja jatkuvaa to do-listaa, kun arvostan omaa, parisuhteen ja perheen yhteistä vapaa-aikaa niin paljon? Halvemmallakaan tuskin pääsisi, sen verran uusiksi kaikki pitäisi laittaa, mutta tämä nelisenkymmentä vuotta vanha omakotitalo olisi loistopaikalla rinnetontilla, ihanat isot ikkunat, kiva pohjaratkaisu, paikka lasitetulle terassille/parvekkeelle, neljä pientä makuuhuonetta... Aika lailla kaikki mitä toivoisin, paitsi että aikaa täytyisi uhrata. Huomaan oman pinnani kiristyvän jo tämänhetkisestä ajanpuutteesta ja tekemättöistä pikkuhommista, joten pistää kyllä mietityttämään, millainen tiukkapipo minusta tulisi remontin keskellä. Varmaan siihen täytyy löytää joku tietynlainen asenne, raksablogien tunnustuksista päätellen.

No, näiden mietintöjen ja suunnitelmien keskellä on kiva saada edes jotain pientä kaunista aikaiseksi. Sadepäivinä on ollut aikaa askarrella sivuja J:n valokuvakirjaan. Saakoon toimia tämän ajatustenjärjestelypostauksen kuvituksena, koska kamerakin on pysynyt pöydällä viikonlopun jälkeen. :)

Toivotaan aurinkoa edes loppuviikkoon! Saisikohan se tarttumaan toimeen ja tekemään myös päätöksiä?

Korttiaskartelua kummitytölle ja äidille

Olimme tosiaan pääsiäisenä kaksissakin juhlissa - pienen söpöläisen ristiäisissä ja äitini viiskymppisillä. Virittäydyin jo kotona juhlatunnelmaan onnittelukorttien parissa, viime tingassa tietenkin... Oli kiva välillä askarrella jotain, jolla on jokin tarkoitus, toisin kuin niillä valokuvakirjoilla. Siis kun kortin aihe on valmiina, ja siihen tulee tietyt jutut, onnittelut jne... Varsinkin kastekortin kanssa meinasi lähteä mopo käsistä, kun halusin koko ajan lisätä siihen jotakin. :) Äidille sitten yritin tehdä vähän hillitymmän kortin lahjakortin muodossa.

Korteista tulikin mieleeni, että ristiäisten kiitoskortit pitäisi lähettää vihdoin. Tilasin ensimmäistä kertaa Ifolorilta kuvakortteja, kun ajattelin päästä helpommalla, mutta ne olivatkin tosi huonolaatuisia. Ihmettelin, että oliko kuvani tosiaan noin huono ja rakeinen, mutta onneksi olin tilannut tismalleen saman kuvan ihan perinteisenä valokuvana, joka oli oikein hyvälaatuinen. Soitin asiakaspalveluun ja sain tilata uudet kuvakortit ja he lupasivat jättää jonkun automaattiparannuksen tekemättä, vaikka veikkasivatkin huonon painojäljen johtuvan korttipohjasta. No, uudet kortit tulivat tänään ja aivan yhtä huonolaatuisina. Soitin taas asiakaspalveluun ja ihmettelin, miten firma, jonka pääasiallinen bisnes on tehdä valokuvia ja painaa kuvatuotteita, voi myydä tällaista laatua... Perun koko kaupan ja nyt täytyy tilata taas lisää valokuvia, odottaa ja värkätä, ja lopulta kiitoskortit meitä muistaneille saadaan matkaan ehkä kuukauden päästä! :D

Meillä oli tänään 3 kk:n neuvola, ja olen niin onnellinen kun kaikki on mennyt niin hyvin! Jäi monta ajatusta muhimaan päähän... Katsotaan, josko osaisin pukea sanoiksi näitä mietteitäni jossain vaiheessa. Nyt, kaunista tynkäviikon loppua! :)

Katri

Kuvamuistoja lapsille

Päivä on mennyt ihan hujauksessa askartelutouhuissa. Tai siis askartelut ovat olleet levällään koko päivän, ja niitä on tehty milloin missäkin välissä ulkoilujen ja päikkyjen lomassa.

Olen tehnyt tytöille valokuvakirjoja, jotka ovat palvelleet myös vieraskirjoina heidän juhlissaan. Ennen näpertely oli rentouttavaa oman ajan lempipuuhaa kotona, mutta enää sellaista aikaa ei niin vain löydykään. E viihtyy onneksi askartelutouhuissa tuntikaupalla, joten pienemmän nukkuessa levitimme askartelutavarat pöydälle ja syvennyimme omiin visiointeihin. Enää se ei ole ihan niin rentouttavaa (!), mutta kun varaan koko päivän, suljen silmäni sotkulta ja suunnittelen ja teen pikkuhiljaa, niin pääsen melkein samanlaiseen zen-tilaan kuin ennen. :) E oli ihan tohkeissaan, kun sai käyttää äidin tarvikkeita, se on sellaista isojen tyttöjen hommaa. Parasta taisi kuitenkin olla, kun sai syödä olohuoneen lattialla, koska pöytä oli täynnä askartelukamaa.

Vähän mietin, jäävätkö vauvakirjat täyttämättä ja muistot keräämättä kakkosen kohdalla, mutta nyt on ainakin aloitettu myös J:n kirja.

Popparit mikroon ja Peter Pan pyörimään - lupasin leffaillan! :) Ihanaa viikonloppua!

Katri

Muistoja talteen

Olenkin ehkä aiemmin maininnut kokoavani E:lle valokuvakirjaa ensimmäisistä vuosista. Samanlainen toki olisi tarkoitus koota toisellekin lapselle, mutta katsotaan, kuinka antaumuksella siihen tulee paneuduttua... (Olen kuullut, että jostain syystä muiden kuin esikoisten vauvakirjat ovat huomattavasti tyhjempiä...) E:n vauva-aikana ihanaa omaa aikaa oli levittää sekalainen seurakunta tarvikkeita pöydälle ja askarrella illan hiljaisuudessa. Oi, jos siihen vielä sai viinilasillisen ja hyvää musiikkia taustalle soimaan...

Ajatustauko... Kun mitään valmista suunnitelmaa ei ole päässä, palaset loksahtelevat paikalleen sattumanvaraisesti - toisin kuin E:n puuhat, joissa keskittyminen on käsinkosketeltavissa ja tuosta on selvästi tulossa mato. :)

Innostuipa hänkin askartelemaan hama-puuhiltaan. Säästän kaikki pienetkin ylijäämäpalat, koska E saa tehtyä niistä hienoja surrealistisia taideteoksia!

Valmistakin tuli loppujen lopuksi! Olipa taas rentouttavaa, vaikka pikkuhäärääjän kanssa askartelu onkin vähän toista kuin rauhallisina päiväuniaikoina. 

Muuten, käykäähän Cupcakes and Cocktails-blogissa osallistumassa arvontaan (ja muutenkin tutustumassa inspiraatiokaivoon)! Luvassa kaikenlaista askartelutilpehööriä (ks. kuva)! Arvontaan pääset klikkaamalla kuvaa tai aiempaa linkkiä.

Kivaa viikonlopunjatkoa! Me lähdemme savusaunomaan!

Inspiroitunut

Kävimme pikaisesti lauantaitorilla katsastamassa satotarjontaa. Satosaalis jäi aika köyhäksi, mutta Turun torin vierustalla on muutakin mielenkiintoista. Kävelymatkamme varrelle osuivat pieni sisustusliike duo-living ja askarteluliike Presento, jotka molemmat ovat kovin inspiroivia paikkoja. Presentossa on aina vaarana hullaantua totaalisesti, joten sinne on hyvä mennä lapsen kanssa (joutuu lähtemään suht nopeasti pois, koska on liikaa hipelöitävää käden ulottuvilla). :) Duo-livingistä olisi löytynyt kaikenlaista ihanaa. Vaihdoin juuri sohvanpäällisen harmaaksi, joten uudet tyynynpäälliset ovat hakusessa. Nuo kollaasin alimmaisen kuvan TineK:n tyynynpäälliset jäivät pohdintaan. Mietin, onko liian pliisua laittaa harmaalle sohvalle harmaaraidallinen tyyny. Jotenkin se kaipaisi vähän enemmän ryhtiä ja kontrastia, vai mitä?

Koska olen heikkona tekstiileihin, en voinut vastustaa mustavalkoraidallista napakkaa Bruka Designin keittiöpyyhettä. Hypistelin myös Bloomingvillen keittiöpyyhkeitä, mutta tämä lähti mukaan, koska harvoin löytyy näin napakoita pyyhkeitä - toivottavasti säilyttää jämäkkyyttään pesuista huolimatta.

Presentosta haen yleensä paperiaskartelutarvikkeita, vaikka sieltä löytyy tarvikkeita paljon muuhunkin. En ole himoaskartelija, eikä minulla ole luovien ihmisten mielikuvitusta, mutta Presentossa minäkin saan jonkinlaisen inspiraatiopuuskan aina! Olen askarrellut E:lle valokuvakirjaa (pienet paineet koota pikkukakkosellekin vastaava), jonka äärellä saan toteuttaa ajoittaista näpertelyvimmaa sekä purkaa orastavaa luovuutta rauhassa. Päiväuniaika on juuri sopiva kaikkien tarvikkeiden levittämiseen ja parin sivun toteuttamiseen.

Nyt siis näpertelemään! Inspiroivaa viikonloppua itse kullekin! :)