Olen tehnyt tytöille valokuvakirjoja, jotka ovat palvelleet myös vieraskirjoina heidän juhlissaan. Ennen näpertely oli rentouttavaa oman ajan lempipuuhaa kotona, mutta enää sellaista aikaa ei niin vain löydykään. E viihtyy onneksi askartelutouhuissa tuntikaupalla, joten pienemmän nukkuessa levitimme askartelutavarat pöydälle ja syvennyimme omiin visiointeihin. Enää se ei ole ihan niin rentouttavaa (!), mutta kun varaan koko päivän, suljen silmäni sotkulta ja suunnittelen ja teen pikkuhiljaa, niin pääsen melkein samanlaiseen zen-tilaan kuin ennen. :) E oli ihan tohkeissaan, kun sai käyttää äidin tarvikkeita, se on sellaista isojen tyttöjen hommaa. Parasta taisi kuitenkin olla, kun sai syödä olohuoneen lattialla, koska pöytä oli täynnä askartelukamaa.
Vähän mietin, jäävätkö vauvakirjat täyttämättä ja muistot keräämättä kakkosen kohdalla, mutta nyt on ainakin aloitettu myös J:n kirja.
Popparit mikroon ja Peter Pan pyörimään - lupasin leffaillan! :) Ihanaa viikonloppua!
Katri
Ihana kirja. Minäkin olen kerännyt lapsille ekasta vuodesta omat albumit. Mutta en ole jaksanut näpertää noin kauniisti ;).
VastaaPoistaMinä kun en osaa yhtään piirtää/maalata jne., niin tämä kuvanäpertely on ollut kiva tapa tehdä jotain visuaalista! Kuvista on helppo inspiroitua..
PoistaKaunista! :) Ihanaa kun olet itse tehnyt, aivan mahtava muisto jää lapsille itselleen ❤
VastaaPoistaTykkään niin paljon tuosta näpertelystä!! Se on varmaan vähän sama, kuin sinulle koristelujutut! :) On ihana uppoutua ja saada jotain nättiä aikaan.
PoistaJuu todellakin!! Näpertäminen on niin kivaa ja rentouttavaa :) Love it! ♥ Sun täytyy enemmän näyttää näitä askarteluja, koska ne on aivan ihania! :)
PoistaAuts - kuulostaa ihan siltä että saatan nyt syyllistyä ja kokea huonoa omaa tuntoa :)
VastaaPoistaAi muiden kuin esikoisen kirjojen täyttämisestä? :) Minulla on itseasiassa myös jäänyt E:n perinteisen vauvakirjan täyttäminen retuperälle... Kuka voi muistaa, "milloin lapsi tarttui esineeseen/oppi konttaamaan/nauroi ensimmäistä kertaa"? Hyvä kun muistan, milloin oppi kävelemään.. Valokuvista pystyy muistamaan sentään jotain, vaikka jo nyt on vaikea muistaa joistain kuvista, onko hän kaksi vai kolme.. Että hyvä kun on valokuvia! (Josta tulikin mieleeni, että täytyypä taas ottaa varmuuskopiot ulkoiselle kovalevylle.)
PoistaYleensäkin siitä, että olet tehnyt ihanan kirjasen. Minulla on hyviä aikomuksia mutta ei toteutuksia :)
PoistaIhania tuollaiset kirjat♥ Meillä anoppi on tehnyt jokaisesta lapsestamme samantyyliset kirjat♥ Itsekin olen tehnyt jokaiselle omat valokuva-albumit:) Askartelu on tosiaan kivaa puuhaa!
VastaaPoistaBlogissani on sinulle haaste: http://valkoinensoihtu.blogspot.fi/2014/03/jutustelua-kahvikupposen-aarella.html
Joo tämä näpertely on ollut aika pitkälti ainoita luovuudenkohteitani.. Minulla ei kertakaikkiaan ole mielikuvitusta esim. lasten askarteluihin, mutta onneksi ammattilaiset hoitavat sen puolestani. :) ja toisaalta lapset näyttävät olevan kovin luovia itsestäänkin.. Kiitos hei haasteesta, käynkin katsomassa mistä on kyse!
PoistaIhanan näkönen! Mitä oot käyttäny pohjana? Luonnoslehtiö vai mikä ja mistä? :)
VastaaPoista