maanantai 24. maaliskuuta 2014

Arkea

Blogeissa on kiertänyt viime aikoina arki-haaste, jonka minäkin sain Katjoilta Tässä ja Nyt - Unelmien kera ja Nainen Talossa -blogeista. Kiitos tästä leideille! :) Sovelsin alkuperäisohjeistusta ja räpsin kuvia useammalta päivältä, koska en muistanut ottaa yhtenä päivänä monia kuvia, enkä toisaalta olisi muistanut tehdä tätä viitenä päivänä peräkkäin. Instagramissa on muuten muitakin kuvia.

Joka tapauksessa, tässä hieman arkikuvasatoa. (Btw - myös meillä pyykinpesu ja siivoaminen ovat arkipäivää, mutta koska häärään niiden ympärillä ihan riittämiin, en viitsi niitä enää blogissa katsella. Eivät myöskään ole kovin inspiroivaa kuvattavaa...)



Äitiysloman autuutta - hitaat aamut ja tämä pikku killittelijä vieressä tuhisemassa. Isosisko kömpii myös aamulla viereen silittelemään ennen lastenohjelmia, ja minä toivon J:n torkahtavan vielä hetkeksi, jotta saan juoda ensimmäisen kahvikupposen rauhassa.

Mukaan otettavan tavaran määrä on älytön, minne tahansa lähdetäänkin. Longchamp toimittaa hoitokassin virkaa mainiosti, kuitenkaan näyttämättä vaippa/puklurätti/kosteuspyyhe/vaihtovaate -varastolta. Rintareppu on ollut ehdoton varuste jo E:n aikana. Pienet pyrähdykset on niin helppo hoitaa rintarepun kanssa. Moniin paikkoihin pääsee ketterämmin ja nopeammin ilman vaunuja ja J on muutenkin pystyssä viihtyvää sorttia, koska ruoka seilaa ruokatorvessa kovasti edestakaisin. Turvaistuimen roudaamiseen olen myös lopen kyllästynyt - painaa hemmetisti ja hakkaa jalkaan.


Isompi piirtää aamusta iltaan ja joka välissä, sikäli kun majanrakennuksilta ja lennokkailta mielikuvitusleikeiltä ehtii. Hän on aina ollut myös innokas kokkaaja, jolla tosin on aika kova taipumus syödä kuormasta kesken kaiken. "Kyllä kokin täytyy maistaa, miltä se maistuu", hän aina vetoaa ja taas sormi käy.



E nukkuu edelleen päiväunet, ja niiden ympärille arkirytmi kahden kanssa alkaa vähitellen muodostua. Vauva nukkuu vielä suurimman osan päivästä ja varsinkin vaunuissa pitkiä pätkiä, joiden ansiosta syömiseenkin on tullut joku tolkku.

Onpa muuten kummallista kuvata ulkona, kun kuvista tulee kirkkaita ja valoisia, vaikka suljinajaksi laittaisi 1/800. Ihanan helppoa ja vapauttavaa hämäriin sisätiloihin verrattuna. Keinuvaa lasta oli kyllä hieman hankala tarkentaa... Seuraavaksi siis opettelemaan nopeasti liikkuvan kohteen kuvaamista. :)

Sellaista tavallista touhua meillä. Haluaisikohan Oili valottaa, mistä esikoisen odottajan arki Saksassa koostuu? Alkuperäisenä ajatuksena taisi olla kuvata arkea viitenä päivänä ja haastaa joku muu samaan joka päivä. Toteutustapa vapaa!

Arkisen ihanaa viikkoa kaikille!

Katri
SHARE:

6 kommenttia

  1. Ihania kuvia suloisesta arjesta...tai ainakin siitä suloisesta puolesta arkea. Minäkään en inspiroidu kuvaamaan siivouksiani :). Teidän pikkuinen on niin pikkuinen vielä <3. Aika menee vauvan kanssa siivillä ja muutos on valtava puolivuotiaaseen. Olet niin oikeassa turvaistuimen kuljettelusta. Se on viheliäinen keksintö, jota en vapaaehtoisesti raahaa minnekään :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, siitä suloisesta puolesta.. Vauvat kasvavat niin nopeasti.. Järkytyin, kun näin ystävän pariviikkoisen vauvan, ja tajusin, että eihän meillä olekaan enää vastasyntynyttä. Kunpa aika ei rientäisi niin nopeasti, vaikka toisaalta on ihanaa kun pieni alkaa "tulla ihmisemmäksi" ja saamme tutustua häneen vähitellen. :)

      Poista
  2. No tottahan toki! Saas vaan nähdä, ehdinkö tässä kaikessa väitöstilaisuuskiireessä valottamaan vielä työssäkäyvän odottajan arkea, vai kerronko sitten äitiyslomalaisen elämästä :)

    Ihanaa että isosisko tykkää kokkailusta! Niin toivon, että meillä olisi muutaman vuoden päästä sama tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mun pitikin kirjoittaa tuohon "työssäkäyvän tohtoriksi väittelevän Saksassa asuvan esikoisen odottajan arjesta", mutta sitten ajattelin, että saat määritellä itse itsesi. :D

      E on niin omiaan keittiössä.. Uskon, että lapset oppivat luontevasti osallistumaan kotitöihin, kun pääsevät niitä alusta asti tekemään leikin varjolla.. Ja varsinkin kokkailu on heistä niin hauskaa ja jännää - ei paljon tarvitse suostutella ja ruokakin yleensä maistuu paremmin, jos on itse osallistunut.. Luulen myös itse tykkääväni ruoanlaitosta ja siivoamisesta siksi, että kotona saimme niitä tehdä. Sotkuahan siitä tulee enemmän, mutta olemme ajatelleet, että on vaikea ruveta vuosien päästä odottamaan lasten osallistuvan kotitöihin tai myöhemmin oppia huolehtimaan omasta kotitaloudestaan, jos pitkään sysää heitä sivuun sen vuoksi että itse tekisi nopeammin.. Sitä paitsi se on hauskaa ja kasvattaa kärsivällisyyttä! :D Tosin viime vuodesta viisastuneena saatan hoitaa ikkunanpesun salaa..

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig