keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Hajatuksia ja jotain valmistakin

Miten musta tuntuu, että näinä viileinä päivinä ei tapahdu mitään? Sitä vaan tössötellään kotona, pestään pyykkiä, lueskellaan kirjoja ja selataan lehtiä, suunnitellaan remonttia, pyöritään eikä saada mitään aikaiseksi. Juu kyllä, suunnitellaan mahdollisen uuden kodin valtavaa remonttia, jossa pitäisi repiä kaikki irti ja rakentaa uudelleen niin sisätilat kuin ulkoverhous. Metsittynyt piha olisi sitten vielä oma lukunsa (mutta ihanasti suojaisa!). Kovasti tuo houkuttaisi - saisi ihanteelliselle paikalle juuri sellaisen kodin kuin haluaa, tosin kovalla vaivalla. Se tuntuu jotenkin paremmalta ratkaisulta kuin rakentaminen, vaikka lukemattomasti tunteja tähänkin projektiin menisi, jos lähinnä runko jäisi entiselleen (sikäli mikäli runko on terve).

Mietin vaan, että miten meillä ikinä voisi olla aikaa remontoimiseen tai rakentamiseen, kun nämä lomapäivätkin menevät ihan yleiseen haahuiluun, lasten hoitoon, uhmakohtauksiin ja imetysongelmiin (maito tukkeutuu tiehyen päähän ja kökköjä täytyy tökkiä neulalla irti)? Huusholli on pyörremyrskyn jäljiltä, ja yhtä paljon mielessä myllertää - tarttuako tähän remontointiprojektiin ja uhrata muutama kuukausi ihan totaaliselle remontille vuokralla asuen, ja sen jälkeen varmaan pari-kolme vuotta kunnes koko remontti olisi valmis ulkoverhouksineen ja pihoineen? Miten sietäisin keskeneräisyyttä ja jatkuvaa to do-listaa, kun arvostan omaa, parisuhteen ja perheen yhteistä vapaa-aikaa niin paljon? Halvemmallakaan tuskin pääsisi, sen verran uusiksi kaikki pitäisi laittaa, mutta tämä nelisenkymmentä vuotta vanha omakotitalo olisi loistopaikalla rinnetontilla, ihanat isot ikkunat, kiva pohjaratkaisu, paikka lasitetulle terassille/parvekkeelle, neljä pientä makuuhuonetta... Aika lailla kaikki mitä toivoisin, paitsi että aikaa täytyisi uhrata. Huomaan oman pinnani kiristyvän jo tämänhetkisestä ajanpuutteesta ja tekemättöistä pikkuhommista, joten pistää kyllä mietityttämään, millainen tiukkapipo minusta tulisi remontin keskellä. Varmaan siihen täytyy löytää joku tietynlainen asenne, raksablogien tunnustuksista päätellen.

No, näiden mietintöjen ja suunnitelmien keskellä on kiva saada edes jotain pientä kaunista aikaiseksi. Sadepäivinä on ollut aikaa askarrella sivuja J:n valokuvakirjaan. Saakoon toimia tämän ajatustenjärjestelypostauksen kuvituksena, koska kamerakin on pysynyt pöydällä viikonlopun jälkeen. :)

scrapbooking valokuvakirja vauvalle


Toivotaan aurinkoa edes loppuviikkoon! Saisikohan se tarttumaan toimeen ja tekemään myös päätöksiä?
SHARE:

12 kommenttia

  1. Kyllä täälläkin on mennyt vetelehtiessä pari päivää, mutta kyllä se energiaksi taas muuttuu :) Ikävä tuo imetysongelma :/ Mutta miten ihana tuo kuvakirjan otos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tähän ongelmaan kaatui viime kerralla koko imetys, mutta nyt kun syy kivulle on löytynyt, sen kanssa pystyy elämään kun tietää, että kökön saa aina lopulta pois..

      Poista
  2. Aivan ihana askartelu!! :) Ainakin itsellä askartelu on ihanaa nollausta, täälläkin juhannuksen jälkeiset pari vapaapäivää meni totaalisen haahuillessa, mutta toisaalta nyt on kyllä ihanan levänny (samalla saamaton) olo :) Mä en osais edes kuvitella millanen olisin remontin keskellä, kun jo tapetointi projekti repi hiuksia (kesti liian kauan ;D) Mutta teidän koti/suunnitelmat kyllä kuulostaa aivan ihanille! :) ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, vähän epäilyttää meidänkin remontointi/raksaprojekti, kun viimeksi tätä kotia tapetoidessa ajattelin, että meille eo remppaaminen sovi, kun joka asiasta piti vähän kinastella. :D

      haahuilu ja saamattomuus kuvastaa tosiaan meidän viimeviikkoa täysin.. näillä keleillä kun ei ole tullut edes pyöräilemässä käytyä, kun yleensä sellaisetkin retket ovat ihan tarpeeksi tekemistä.. :)

      Poista
  3. Ihana vauvakirja. Kukahan tekis mun lapseni kirjaa taas eteenpäin ;)? Meillä remontoitiin (lähes räjäytettiin ja rakennettiin uudestaan) melkein 100 vuotta vanha talo. Voin sanoa, että ei tullut halvemmaksi kuin uuden rakennus. Vanhan korjaamisessa oli lisästressinä kaikenlaiset yllättävät haasteet, mitä ei voinut tietää etukäteen. Ja remontin tekemiseen löytyi niin monta erilaista "asiantuntijaa" täysin erilaisine neuvoineen, että vaikeinta olikin päättää miten asiat tehdään. Vanhan korjaamisessa on myös tuplatyö, kun pitää ensin purkaa ja sitten vasta rakentaa. Silti urakka kannatti, sillä mies teki likaisen työn ja koti on nyt maailman parhain :). Tsemppiä päätöksentekoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin päätöksentekoon vaikutti varmaan tontti aika paljon, eikö se ole järven rannalla? Ja 100 vuotta vanha talo on varmasti upea!! Mun ultimaattinen haave olisi nimenomman joku noin vanha hirsitalo, mutta niitä on aika vähän tarjolla. Ja ovat aika kovissa hinnoissakin ainakin täälläpäin, remonttiin nähden..

      Poista
  4. Isojen päätösten tekeminen on välillä niin vaikeaa! Tiedän tunteen, kolme omakotitaloa ja yhden vapaa-ajan asunnon rakentaneena. Kehotan sinua tekemään kaksi listaa, joihin molempiin laitat kymmenen kohtaa. Listaa kymmenen positiivista asiaa miksi vanhan talon saneeraaminen olisi perheellenne se paras valinta ja tee samanmoinen lista täysin uuden talon rakentamisesta. Näin pystyt jäsentelemään todellisen tahtotilasi.
    Tsemppiä päätöksen tekoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos konkreettisesta vinkistä Teija! Yritin tehdä tämän, mutta listoista ei tullut kovin pitkiä, koska aloin heti miettiä, että tämän kohteen pyyntihinta on kyllä aika kova siihen nähden, että jäljelle jäisi käytännössä vain runko ja tontti Myös ulkoverhous ja piha pitäisi uusia, joten näin ajatellen uuden rakentaminen saattaisi olla jopa pienempi orojekti, kun tosiaan se purkaminen ja mahdollinen rakenteiden korjaaminen jäisi pois. Täytyy kartoittaa nyt tosissaan tämäkin vaihtoehto.. Olemme sysänneet rakennushaaveet vähän sivuun lähinnä näiden pienten lasten vuoksi (no, suuri remontti ei kyllä paljoa eroaisi) ja tosi paljon mietityttää, kuinka kallista se rakentaminen sitten oikeasti on? Aiheesta tuntuu olevan niin suuria hintahaitareita, että on tosi hankala muodostaa käsitystä, kuinka paljon rakennusprojektiin uppoaisi rahaa. Emme haluaisi olla loppuelämäämme korviamme myöden veloissakaan, joten budjetin paisuminen pelottaa, emmekä halua olla turhan optimistisia.. Mutta kiitos tästä, täytyykin käydä lueskelemassa blogiasi tarkemmin jos olet kirjoitellut joitain rakennusajatuksia! :)

      Poista
  5. Vaikeita päätöksiä. Mä en hevillä alkaisi rakennus tai muihin isoihin projekteihin, mutta toisaalta silloin saa justiin sitä mitä haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on.. Tuntuu tosi vaikealta päättää, mitä haluaa ja mihin on valmis ryhtymään.. Se on tullut selväksi, että kaikkia toiveita ei pysty sovittamaan yhteen, jostain on tingittävä. Joko omasta ajasta tai rahasta (asuntolainan koosta), sijainnista tai tontin koosta. Mutta se on ainakin hyvä, että tarkasti ollaan kartoitettu kaikki vaihtoehdot (joku voisi kutsua jahkailuksi!), joten ei tarvitse sitten surkutella että oltaisi tehty liian äkkinäisiä päätöksiä..

      Poista
  6. Ihana vauvakirja! Et arvaa kuinka minun on monesti sulle pitänyt kommentoida, mutta ilmeisesti meilläkin on mennyt ihan haahuiluksi kun ei tunnu omaan blogiin ehtivän saatika muiden blogeihin kommentoimaan :/
    Nytkin keskellä yötä täällä yritän vielä tietokoneella käydä saunan jälkeen. Puuh :D Pitäis varmaan jo mennä nukkumaan...
    Vauvakirjaan palatakseni: itse en ole saanut yhtään kolmannen kirjaa eteenpäin. Huoh! Ihan nolottaa.

    Ja tuo remontointiin tarttuminen: se on kyllä niin, että se tarmo löytyy sydämestä. Eli kyllä sen innon, ajan(!) ja reippauden löytää kunhan talo on oikea ja siitä kodin haluaa tehdä <3. Ainakin luettelemasi kriteerit tuntuvat olevan kohdallaan :) Paikasta varmasti saisi upean! Toki se varmasti muutaman vuoden veisi, mutta onko se paha aika loppujen lopuksi elämässä(?) Remontointiakin voi onneksi tehdä monella tapaa: huone vaikka kerrallaan niin ei tunnu niin tuskaiselta :)
    Tsemppiä päätökseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin just, illatkin vierähtää ihan mihin sattuu ja koneella ei ole tullut istuttua aikoihin.. Yllättävän vähän siihen nähden, että aurinkokaan ei ole meitä hellinyt.. :)

      Mä uskon, kaikki vanhan remontoijat sanovat että ei sitä edes ajattele, kun on niin ihastunut oman kotiinsa! Toki väsymystä varmasti tulee ja ajoittaisia epätoivon hetkiä, kun olisi varmaan helpommallakin päässyt.. Niinhän se on, että pikkuhiljaa sitä remonttia tehtäisi, mutta mä en kyllä suostuisi muuttamaan ennen kuin olisi keittiö ja pesutilat kunnossa! :) Mutta jotain varmuuden tunnetta me nyt selvästi vieläkin odotellaan.. Kiva kun kommentoit! :)

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig