Pienin rakas

Saimmepa perheen pienimmän rakkaan vihdoin maailmaan! Synnytys käynnistyi lopulta yöllä lapsiveden menolla ja kaikki kävi vielä nopeammin ja rajummin kuin viime kerralla (mutta hyvin ehdittiin sairaalaan!). Kyllä tuollainen alkukantainen tapahtuma laittaa miettimään, että on se luonto ihmeellinen voimissaan... Ja hienosti on järjestetty sekin, että kaikki unohtuu tuota pientä tuhisevaa, nassuttavaa possua katsellessa ja tuoksutellessa! :)

Pääsimme kotiin heti seuraavana päivänä ja olemme totutelleet uuteen arkeen hissukseen. Me molemmat voimme erinomaisesti ja kaikki on lähtenyt käyntiin paljon paremmin kuin viime kerralla - turhaan siis huolehdin (*klik*). Kiitos vertaistuesta, jota silloin sain teiltä! :) 

Molemmat tyttäret ovat päiväunilla, tosin pienemmän kehdosta alkaa kuulua pientä vaimeaa mutinaa. Hän on niin kovin rauhallinen - ei juuri hötkyile syömistensä kanssa. Kätilökin totesi heti synnytyssalissa tilanteen rauhoituttua, että "onpa rauhallisen oloinen vauva, ihan kuin vanhempansa"! Olen äärettömän kiitollinen maailmalle kaikista kolmesta rakkaastani! <3

Palataan taas! P.s. Ihanaa päästä pitkästä aikaa lueskelemaan, mitä teille kuuluu!!

Katri