Nyt minulla on paha kuume.. Nimittäin hääkuume. Asiat ovat sikäli hyvin, että itselläni ei ole mitään hinkua uusimaan seremonioita. Sen sijaan tunnistan kaipaavani häätunnelmaa - pientä aistittavaa jännitystä, ja käsin kosketeltavaa rakkautta. Ja sitä, miten toiset ihmiset ovat onnellisia läheistensä puolesta. Se liikuttaa tällaista herkkistä.
Haluankin kertoa teille tarinan Maijan ja O-P:n häistä, kuvien kautta. Häät järjestettiin tunnelmallisessa Villa Promenadessa Ruissalossa, ja vihkiminen tapahtui Pyhän Henrikin taidekappelissa Hirvensalossa. Kertakaikkisen upeat puitteet ensimmäisiin oikeisiin häihini.
Ai niin kerroinko, miten päädyin kuvaamaan heidän häät? Maija otti minuun yhteyttä blogini sähköpostiin, kun he olivat tiedustelleet vierailtaan paikallista, joka voisi tulla kuvaamaan häät. Koska he eivät etsineet ammattilaiskuvaajaa, oli miehen serkku kysellyt täkäläisiltä kavereiltaan, ja eräs vanha ystävä oli minusta vinkannut.
Voitte ehkä uskoa miten tohkeissani olin! Ja sen jälkeen tietty lievästi paniikissa. Mitä olin mennyt lupaamaan? Heidän tärkeä päivänsä, jota ei voi sössiä, vaikka ei olisikaan ammattilainen. Hommasin lainaan vararungon, hankin lisää muistikortteja, jotta voin laukoa kahdelle muistikortille yhtä aikaa, ja kehittelin ideoita potretteihin. Tapasin parin etukäteen ja kartoitin kaiken minkä keksin. Hyvin valmisteltu tuo ainakin varmuutta, jos ei muuta.
Täydensin myös objektiivivalikoimaani 35mm f/1.4:llä, jolla itseasiassa kuvasin koko häät (paitsi muutaman perhepotretin laajemmalla 24-70mm f/2.8:lla). Vaikka tämä uusi objektiivini onkin budjettisyistä Sigma, niin olen aivan mykistynyt sen laadusta, kun vertaan aiempaan Nikkorin 50 mm 1.4:ään. Ei tuota Art sarjaa suotta ylistetä.
Koska postauksesta tulee kuvien puolesta pitkä kuin nälkävuosi, säästän teidän pidemmiltä sepustuksilta, vaikka tekisi mieli jokaisen kuvan kohdalle jotain kommentoida.
Potretteja jännitin eniten, koska tilanteiden tallentamisessa koen olevani jo vähän harjaantunut, mutta luontevien, mutta aitojen potrettien kuvaaminen ei olekaan niin helppoa. Liikutaan mallien ohjaamisen ja luontevien hetkien löytämisen välimaastossa, jossa yhtä aikaa pitäisi huomioida valon suunta ja valotus, tarkennus ja se tärkein - parin välisen tunteen näkeminen. Ja vielä ajoittain hienovaraisesti ohjata asentoihin ja eleisiin.
Kuuluisa valokuvaaja Joe Buissink sanoi opettavaisesti: It's the moment between moments. Sen yritän löytää. Potrettikuvaus alkoikin kiehtoa kovasti.
Vihkitilaisuudessa oli uskomattoman kaunis tunnelma. Sisarten lapset tärkeissä tehtävissään, flyygelin ja viulun sointi kaikui kappelin kaarissa kauniisti ja vei musiikin luihin ja ytimiin...
Potrettien aikaan oli vielä päivänvaloa, mutta kuulas joulukuinen lauantai hämärtyi pian vihkimisen jälkeen ja juhlapaikalla oltiinkin himmennettyjen, vaikkakin upeiden kattokruunujen armoilla.
Oi, mikä tanssi kattokruunun alla! Prrrrrfect! Joko ymmärrätte hääkuumeeni? Näihin tunnelmiin jää niin koukkuun... Ensimmäinen oikea hääkuvaus keskitalven hämärässä oli haasteellinen, mutta selvisin siitä ehkä jopa paremmin kuin uskoin. Olisikin aivan ihana kuvata kesähäät ja toteuttaa potrettikuvaukset ulkosalla.
Näin uuden vuoden kynnyksellä on tapana tehdä myös suunnitelmia ja tavoitteita ensi vuodelle. Aion ainakin kuvata enemmän kuin tänä vuonna, ja tavoitteellisemmin. Tiedän, että voin oppia uutta joka kuvauksista, ja aion tehdä töitä sen eteen, että löydän oman kädenjälkeni. En olekaan ehkä koskaan ennen asettanut näin määrätietoisia uuden vuoden tavoitteita.. Hui!
Onko sinulla jo uuden vuoden lupaukset tai tavoitteet selvillä?
Hyvää loppuviikkoa, ja loppuvuotta!
Katri
