Pieni ilahdutus miehelle - arvonta

Kuulkaa nyt on käynyt niin, että on ihan kokonaan jäänyt pöytälaatikkoon yksi mielenkiintoinen tapaus! Vinkkasin taannoisessa postauksessa pienestä lahjasta, jonka olin miehelle hankkinut. Meillä ei ole tapana ostella lahjoja toisillemme juuri koskaan (myönnän, aiemmin pahoitin siitä vähän mielenikin, mutta tulin siihen tulokseen, että mieluummin muuten priimaa ja ei lahjoja kuin toisin päin), joten en oikein keksinyt tilannetta, miten antaisin tuon pienen lahjan. Hääpäivä oli ja meni, enkä halunnut aloittaa mitään hääpäivälahjaperinnettä, ja miehen syntymäpäivänkin unohdin taas. Laitoin sen sitten vaan yhtenä aamuna aamiaispöytään. Sitä ennen lahja oli ollut pöydällä puolitoista viikkoa paperipussissa, eikä ollut kukaan mennyt mitään tonkimaan. En ymmärrä, en minä pystyisi olla urkkimatta jonkun pienen paperipussin sisään..

Jo elokuussa bongasin Myllyn kauppakeskuksessa uuden liikkeen, Saarni Gentlemen's Boutiquen joka erottui yläkerran aukiolla edukseen. Spontaaniin tapaani aloin ihastella putiikin pitäjälle upeaa liikettä ja kuulin samalla yrityksen tarinan. Sonja oli päättänyt perustaa laadukkaita ja yksilöllisiä miesten tuotteita myyvän putiikkinsa siksi, ettei löytänyt miehelleen Tuomolle koskaan vaatteita ja lahjoja. Kaikki tuotteet hankintaan euroopasta suoraan pieniltä valmistajilta, ja jo heidän löytämisessään on ollut suuri työ.. Vau mitä päättäväisyyttä ja rohkeutta!

Se oli varmaan se nahan, villan ja muiden aitojen materiaalien himo, joka minut veti liikkeeseen, vaikka en omaa miestäni ihan gentlemanniksi luonnehtisikaan. Tuli ihan vastustamaton tarve mennä hypistelemään italialaisia nahkalaukkuja, yksilöllisen mielenkiintoisia ja upeilla leikkauksilla tehtyjä vaatteita, sekä kaikkea pientä tilpehööriä, kuten välineitä klassiseen parranajoon ja miesten koruja. Arvatkaa, että harmitti, kun ei ollut kameraa mukana! Jo liike itsessään on näkemisen arvoinen. Sonjan mies rakentaa esillepanotelineet ja hyllyt. Tosi makeita rakenteita ja silmäähiveleviä esillepanoja!

 

Iskin silmäni silloin vastatulleisiin Gro korttikoteloihin, ja muistin samalla, että miehen nahkainen korttikotelo on venynyt jo aivan muodottomaksi. Niin löysäksi, että sen täytyy aina olla tupaten täynnä, jotta tärkeät kortit eivät putoa pois. Tai oikeastaan en tiedä, iskinkö silmäni korttikoteloon, vai tuohon ihanaan pakkauslaatikkoon, joka on vähintään yhtä taidokkaasti tehty kuin kotelokin.

En löytänyt netistä mitään tietoa korttikotelosta, joten laitoin Sonjalle viestin ja hän kertoi hankkineensa ne tsekkiläiseltä Audrius Vaškevičius'lta, yhden miehen pajalta. Voin ihan sieluni silmin nähdä hänet hiomassa mahonkikotelon pinnasta aina vaan sileämpää ja pehmeämpää.. Tämä oli ihan sellainen win win -ostos. Minä kyllä löydän paikan tuolle pakkaukselle. Mies oli ensin hämmentynyt, koska olisi kuulemma ihan hyvin pärjännyt vanhan rutkun kanssa (samoin voisi sanoa meidän autopolitiikasta..), mutta ilahtui kovasti ja uusi kotelo tulee kuulemma heti käyttöön! Tiedän, että ei vaan olisi raaskinut itse ostaa..

Samalla keksimme Sonjan kanssa, että nythän olisi oikein sopiva aika järjestää pieni arvonta tässä isänpäivän kynnyksellä, ja joululahjojakin toiset kaukaa viisaat jo hankkivat. Ja voihan sitä lahjoa muuten vaan, kuten minä tein. ;) Sonja lupasi siis arpoa yhden käsintehdyn mahonkisen korttikotelon (pakkauksineen tietty) jollekin, joka haluaa läheistään ilahduttaa pikkulahjalla!

Säännöt ovat seuraavat:

- kommentoi postaukseen (tai Facebook-julkaisuun), ketä haluaisit ilahduttaa aina tarpeellisella korttikotelolla JA

- tykkää joko Tohkeissaan -blogin tai Saarni Gentlemen's Boutique'n Facebook-sivusta

- Saat 2 arpaa, jos tykkäät molemmista Facebook-sivuista! Mainitsethan tuplamahdollisuutesi kommentissa

- Anonyymit, muistattehan jättää sähköpostiosoitteenne!
- Arvonta päättyy la 5.11.

Onnea arvontaan ja oikein hyvää loppuviikkoa kaikille!

FB | IG

Katri

Uudistumisen tarvetta

Syksyssä on aina jotain uudistumisen intoa.. Kun päivät lyhenevät, ja aamulla on vähän tahmeampaa päästä liikkeelle, niin samaan aikaan tekee mieli saada enemmän aikaiseksi. Jotain näkyvää ja konkreettista. Blogiakin tekisi mieli uudistaa, ainakin ulkoasua. Hankalaa vaan, kun meinaavat nämä myöhäisillan tunnit lasten nukkumaan menon jälkeen loppua aina ihan kuin seinään.

Rakastan lehtien haravoimista. Se on niin selkeää, omien kättensä jäljet näkee heti. Erittäin hyvää hyötyliikuntaa ja vastapainoa työlle. Lehtiä haravoidessa on aikaa miettiä niitä seuraavia projekteja, vertailla vaihtoehtoja ja haaveillakin. Oli sitten kyse pienistä kotiin liittyvistä asioista tai isommista suunnitelmista ja tavoitteista.

Pitkästä aikaa olen saanut eteenpäin myös kodin laittoon liittyviä asioita. Olen saanut melkein valmiiksi välioven keittiön ja eteisen välille, ja viikonloppuna kävimme katsomassa Ikeassa uutta kaappia eteiseen. Harmi vaan, että kaappien korkeudet ovat 201 cm ja 236 cm, ja meidän eteisen korkeus on 231,5 cm. Ei ollut varaa madaltaa sokkeliakaan, joten kartoitetaan nyt vielä, että mitä maksaisi paikallisella puusepällä teettämällä. Samalla vaihdetaan eteisen laatoitus oranssin ruskeasta johonkin vähemmän ruskeaan. Vaikka tietenkin ruskea on nyt sitten tekemässä kuulemma suurta paluuta harmaan voitokkaan kauden jälkeen!

Nyt, jatkan yläkerran työpisteen suunnittelua. Kävimme jo hakemassa jalat, mutta pöydän kansi on vielä mietinnässä. Paksu vanerilevy näytti niin makeelta, mutta mietin onko jo liian puista, kun lattiakin on puuta. Jos laittaisikin valkoisen laminoinnin päälle, mutta sivuprofiilissa näkyisi vanerin kerroksellisuus?

Hyvää syksyistä viikkoa kaikille!

FB | IG

Katri

Sunnuntairennot

Onko viikonloppu virkistänyt? Täällä päässä ainakin ovat vapaapäivät tehneet tehtävänsä. Aamulla makasin melkein kymmeneen asti (kyllä, kymmeneen!). Ilmeisesti oli vielä vähän univelkaa edellisen yön neljän tunnin unista... Oltiin työkavereiden kanssa katsomassa Hedbergiä ja katsastamassa Turun yöelämän uusi tulokas, Chic. Se olikin upean monipuolinen mesta, ihanan krouvit ja yhtä aikaa tyylikkäät puitteet. Juuri sellaista 30+ paikkaa Turkuun onkin kaivattu.

 

 

Pitkään vanuneen aamun morkkiksesta päätin kysyä tytöiltä että leivottaisiinko jotain. Ehdotin omenapiirakkaa tai jotain muuta nopeaa ja kaikille kelpaavaa mutta jostain saivat päähänsä, että pullaa pitäisi saada. No, pullaa ei ollakaan leivottu ainakaan puoleen vuoteen, joten sehän sopi. Onnistuin tekemään hyvän pehmeän taikinan, joten toivotaan että pullat ovat vielä huomennakin pehmeitä.

 

 

Vastapaistettu pulla on niin kertakaikkisen hyvää, että olin ihan vähällä peruuttaa joogan, jotta olisin saanut maistaa pullia uunituoreina. Itseasiassa olin ensimmäisellä varasijalla ja salaa toivoin, että sieltä ei olisi paikkaa vapautunut. Viimehetkillä päätin kuitenkin pysyä pullanhimoissani tiukkana ja lähteä paikan päälle, ja onneksi pari oli perunut tulonsa ja mahduin mukaan. Hitsi miten hyvä oli taas! Niin voimakas ja energinen olo! Ajatella, että minä, joka olen aina inhonnut kaiken maailman lihastreeniä, nautin tuollaisesta voimaharjoittelusta ja huomaan jo isoa kehitystä lihaksistossa.

 

Ja niinhän siinä kävi, että joogasta palatessa oli niin kova nälkä, että vedin kolme pullaa peräkanaa. Puolustukseksi täytyy sanoa, että ne olivat keskivertoa pienempiä. Ja sitäpaitsi, pakkohan oli maistaa kaikkia kolmea makua: korvapuusteja, voisilmällä ja vaniljatöhkällä...

Mutta nyt, rentouttavaa sunnuntai-iltaa! Tulin vaan pikaisesti huikkaamaan kuvaterveiset, ennen kuin ryhdyn käsittelemään yhden viime viikkoisen projektin kuvia.

 

FB | IG

 

Katri

Huuruissa

Näissä jooganjälkeisissä hyvänmielenhuuruissa on taas löytynyt niin paljon syitä iloon. Syvään iloon! Oli ihana tulla lämmitettyyn kotiin ja napata kirmaavat lapset syliin, tehdä herkkuruokaa ihan vaan itselle ja käydä samalla läpi päivän touhut toisten syödessä jo iltapalaa. Sängyn vierellä silittelin tavallista pidempään ja kuiskin miten kovin rakastan, vaikka aina ne ihmettelevät miksi puhun samoja aina... Eikä poskiakaan saisi niin kauheasti pussata.. Ystäväni ponnisti eilen maailmaan kolmannen lapsensa, ja ajatukset ovat kovasti pyörineet elämän ihmeessä. Olen muistellut sitä kamaluutta ja ihanuutta, joka syntymän ympärillä pyörii, ja niitä pyöreitä pehmeitä muotoja joista vauvat on tehty... Älkää nyt käsittäkö väärin, nämä huurut eivät ole sen paremmin hormoonihuuruja kuin enteitäkään! :) Ehkä vain myötäelämistä, ja hyvänmielenaatoksia..

Kaiken kukkuraksi törmäsin näihin supersuloisiin kuviin siirtäessäni tämän päivän kuvia kamerasta koneelle.. <3 (Pääsin tänään töissä kuvaamaan meidän opiskelijoiden tuotoksia erääseen kirjaan, ihanan erilaista!) Mutta siis babykuvat ovat alkusyksynä meillä otettu, kyseessä on kummitytöistämme tuorein ja sinisilmäisin... Hän oli juuri täyttänyt 6 kk, joten tarkoituksena oli ottaa puolivuotiskuvat, joissa tuon ikäinen olisi elementissään. Liikkeelle lähdössä, kaikkea kohti pitää kurotella ja oli asia mikä hyvänsä, niin suuhunhan se menee..

Hiiiih! Tähän pitäisi nyt saada sellainen hymiö jolla silmät säkenöi sydämiä! 

No joo, nyt yritän rauhoittua, mutta tämän hyvän fiiliksen yritän kyllä säilyttää loppuviikkoon. Odottelen, kun mies tulee lentopallosta ja päästään saunaan. Sitä ennen palaan hetkeksi arkisiin askareisiin ja tyhjennän tiskikoneen, raivaan eteisen ja katson aamun vaatteet valmiiksi. Tai no, viimeinen voi olla jo liikaa ennakoitu, ei kuulu luonteeseen.. Hyvää loppuviikkoa!

FB | IG

Katri