Huuruissa

Näissä jooganjälkeisissä hyvänmielenhuuruissa on taas löytynyt niin paljon syitä iloon. Syvään iloon! Oli ihana tulla lämmitettyyn kotiin ja napata kirmaavat lapset syliin, tehdä herkkuruokaa ihan vaan itselle ja käydä samalla läpi päivän touhut toisten syödessä jo iltapalaa. Sängyn vierellä silittelin tavallista pidempään ja kuiskin miten kovin rakastan, vaikka aina ne ihmettelevät miksi puhun samoja aina... Eikä poskiakaan saisi niin kauheasti pussata.. Ystäväni ponnisti eilen maailmaan kolmannen lapsensa, ja ajatukset ovat kovasti pyörineet elämän ihmeessä. Olen muistellut sitä kamaluutta ja ihanuutta, joka syntymän ympärillä pyörii, ja niitä pyöreitä pehmeitä muotoja joista vauvat on tehty... Älkää nyt käsittäkö väärin, nämä huurut eivät ole sen paremmin hormoonihuuruja kuin enteitäkään! :) Ehkä vain myötäelämistä, ja hyvänmielenaatoksia..

Kaiken kukkuraksi törmäsin näihin supersuloisiin kuviin siirtäessäni tämän päivän kuvia kamerasta koneelle.. <3 (Pääsin tänään töissä kuvaamaan meidän opiskelijoiden tuotoksia erääseen kirjaan, ihanan erilaista!) Mutta siis babykuvat ovat alkusyksynä meillä otettu, kyseessä on kummitytöistämme tuorein ja sinisilmäisin... Hän oli juuri täyttänyt 6 kk, joten tarkoituksena oli ottaa puolivuotiskuvat, joissa tuon ikäinen olisi elementissään. Liikkeelle lähdössä, kaikkea kohti pitää kurotella ja oli asia mikä hyvänsä, niin suuhunhan se menee..

Hiiiih! Tähän pitäisi nyt saada sellainen hymiö jolla silmät säkenöi sydämiä! 

No joo, nyt yritän rauhoittua, mutta tämän hyvän fiiliksen yritän kyllä säilyttää loppuviikkoon. Odottelen, kun mies tulee lentopallosta ja päästään saunaan. Sitä ennen palaan hetkeksi arkisiin askareisiin ja tyhjennän tiskikoneen, raivaan eteisen ja katson aamun vaatteet valmiiksi. Tai no, viimeinen voi olla jo liikaa ennakoitu, ei kuulu luonteeseen.. Hyvää loppuviikkoa!

FB | IG

Katri