sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Ennevvanhaammaalla


Perunannostotalkoot vanhaan malliin, loistoidea! Äiti kai kylvi perunoita vähän suuremmalle läänille ihan sen vuoksi, että saadaan syksyllä viettää perinteikkäät perunannostajaiset. Silloin muinoin oli kyllä perunat isompia, matojakin pellossa... Miehetkin väkevämpiä. Ja miten sitä ruukataan päivitellä niitä vanhoja hyviä aikoja... 
 
Ajattelin ensin, että varmaan siitä edellisestä kerrasta on joku kymmenisen vuotta, kunnes tajusin, että voidaan lähteä kahdestakymmenestä.. En olekaan siis enää parikymppinen. Miten tässä näin pääsi käymään?

 
 
Vuosien takaisia muistoja heräsi monista pienistä jutuista, kuten jo heti saapuessamme paikalle tädin vaaleanpunaisen takin loisteesta. Takki on kuulemma yhtä vanha kuin minä, Tallinnasta. Veikkaan että Mustamäen torilta. Tuo perunannostoasento pylly pystyssä käsi toiseen jalkaan nojaten. Siihen on hyvä tukeutua toisen käden pöyhiessä muhevaa multaa ja pottujen kopistessa pärekoreihin. Miten turvalliselta tuoksuu multapölyn sekoittuminen traktorin polttoaineen katkuun... Se tuoksuu tekemisen meiningiltä.
 
Silloin muinoin perunasouvi oli niin pitkäpiimäistä hommaa, että me lapset keräsimme matoja lasipurkkeihin kun alkoivat perunat kyllästyttää. Tosin perunaakin oli monta kertaa enemmän kuin nyt, koko suvun vuoden tarpeisiin. Pitkä perunasouvi jaksettiin sen voimalla, että mamman veli ajelutti traktorin perään kiinnitetyn reen kyydissä rallia pelloilla ja metsäteillä. Ja tämä oli kuulemma ollut myös aiemman sukupolven motivaattori, joten tiettävästi nyt vietiin kolmatta sukupolvea kyydissä. Oli se reki kyllä kamalasti pienentynyt.. Samoin kuin tuvan puuliesi, joka ennen muinoin oli valtava möhkäle jota piti vähän varoakin. Joku oli kutistanut ikiajan paikallaan nököttänyttä oranssia jakkaraakin. 
 
 
 
Isä haki myös vanhimman polven paikanpäälle kotipaikalleen tunnelmoimaan, muistavat kuulemma lopun elämäänsä. <3 Äiti sisaruksineen oli nähnyt niin paljon vaivaa, lämmittänyt pirtin ja tehnyt ruoat parikymmenpäiselle pataljoonalle, syötiin ja muisteltiin. Oli muuten aika paljon mukavampi sukutapaaminen kuin ne perinteiset pönötysjuhlat! Perunasato jäi niin pieneksi, ettei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta päivän pointti oli varmaan muutenkin kaukana perunasadosta. Mekin pääsimme koko perhe reen kyytiin. Mutkissa piti oikein pitää molemmilla käsillä laidoista kiinni ja puristaa jaloilla lapsia lähemmäs! :D
 
 
 
Aina kun missä tahansa yhteyksissä tulee puhe yhteisöstä, minulle tulee mieleen nämä perunannostotalkoot. Ihan aina, enkä muista olenko missään muuten kokenut niin suurta yhteisöllisyyttä. Silloin kun asetuimme tänne Turun seudulle, mietin paljon jäävätkö lapsemme paitsi sellaisesta yhteisöllisyydestä, jossa suku on lähellä ja kantaa. Sehän tuntuu puhuttavan tänä päivänä laajemminkin, kun ihmiset muuttavat koulutuksen ja työn perässä kauas synnyinsijoiltaan. Ehkä siksi tykkään tästä meidän kylästä niin paljon. Eihän tämä kylä sukua tee, mutta minulle on jotenkin tärkeää, että on olemassa sellainen kyläyhteisö, jossa toisten elämästä ja lapsista ollaan kiinnostuneita. Sellaisella hyvällä tavalla.
 
Kaiken kaikkiaan, kyllä taas muistui, että perinteet ovat tärkeitä! Lapset odottivat perunannostoa kovasti, ja nyt he sitä vasta odottavatkin, kun tietävät mitä se oikeasti tarkoittaa. Ennakkoajatus oli varmaan samaa kuin omalla pikku kasvimaallamme, kuokkimista ja löytämisen iloa.
 
Rentouttavaa sunnuntaita ja viikonlopun jatkoa!
 
FB | IG
 
Katri
SHARE:

10 kommenttia

  1. Ihanat kuvat! Meillä oli vastaavat talkoot myös. On se vaan niin hienoa kun me kaupunkilaiset pääsemme keväisin ja syksyisin perunoita istuttamaan ja nostamaan. Lapsetkin tietävät mistä se ruoka pöytään tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat ne kyllä tosi mukavia tilaisuuksia! Helposti täällä erkaantuu niistä ikiaikaisista asioista. Ja lapsista on niin kivaa touhuta ulkona ja kokea tekevänsä jotain tärkeää..!

      Poista
  2. Kirjoituksesi ja kuvasi toivat paljon hyviä muistoja mieleen! Sitä istuttiin monet kerrat keväällä isän kehittämän istutuskoneen päällä napsahdusta kuunnellen (silloin piti pudottaa istutusperuna) sekä syksyllä koneen esiin nostamia pottuja keräillen. Laatuaikaa perheen kesken :) vaikkei sitä ehkä oikeasti aina osannut silloin (ainakaan teinivuosina) arvostaa... Mutta ihania muistoja kuitenkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kuulostaa hauskalta! Teillä on ollut tärkeä tehtävä ettei jää yhtään siemenperunaa välistä istuttamatta! :) Joo, kyllä sekin alkaa varmasti jurppia. Tänä syksynä oli myös aikuisten kesken havaittavissa vähän kilpailua siitä, kuka joutuu keittiöön hoitamaan ruokahuoltoa (joka silloin ennen oli pelastus ettei joutunut perunamaalle!)

      Poista
  3. Muutaman kerran lapsena olin perunannostossa ja ai että se oli tylsää levottomalle sielulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai tylsää!! :D :D Minulla on tosi huono mielikuvitus, mutta ilmeisesti lapsena se oli vielä ihan riittävän vilkas viihdyttämään pellolla matojen keruun ja perunannoston merkeissä..

      Poista
  4. Ihania kuvia ja tunnelmia! Tuollaisesta päivästä jää lapsille ja vanhemmillekin kaunis muisto, liian harvoin sitä pääsee enää sormiaan
    multaan upottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin uskon! Omia pihahommia sen sijaan ei välillä saa millään tehtyä! :D

      Poista
  5. Voi lapsi kulta miten kauniita kuvia ja miten kauniisti tiivistit meidän kaikkien tunnelmat! Aika tosiaankin kultaa muistot!Pakkotyöstä kehkeytyi ihana yhteenkuuluvaisuuden tunne ja usko siihen, että juuret on tärkeitä ja ne kantaa sukupolvelta toiseen! Kiitos ihanasta päivästä ja kuvista ja pestauksestasi! Perunareki viety Papan toimesta odottamaan ensi vuotta. Lasten( ja vähän vanhempienkin) riemu tuo valoa muistoissa pimeään syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nyt lapsetkin tietävät, mitä todella odottaa, kun olivat jo niin innoissaan pelkästä ajatuksesta mennä nostamaan perunoita pellolle, vaikka eivät oikeastaan tienneet mitä se tarkoittaa.. Oli kaunis syyspäivä ja tosi mukavaa! Kiitos vaivannäöstä vielä!!

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig