Joka aamuinen päänpyörittely vaatekaapilla... En voi laittaa tuota, en tuota, eikä tuotakaan, koska niitä ei ole kukaan vieläkään silittänyt. Mitäköhän ole odottanut? Että ne itsestään siliäisivät? Kaapissa roikkuu paitoja, joita en ole käyttänyt moneen kuukauteen. Tajuan, että tuota sinivalkoraidallista pitkää puseroakaan en ole käyttänyt vuoteen, koska en vaan ole muistanut kaivaa esiin silitysrautaa. Monet tavalliset löysät t-paidatkin kaipaavat silitystä, joten aika monta vaatekappaletta karsiutuu siitä vähästäkin valikoimasta pois kun en tänäkään aamuna ehdi silittämään. Illalla kotiin tultua en enää muista koko silitysasiaa, ja taas aamulla ollaan saman ihmettelyn äärellä.
Mietin vaan, että mikä siinä voi olla niin vaikea, hakea nyt silitysrauta ja -lauta esille ja silittää muutama paita? Laitoin kotivaatteet päälle, jonkun afternoon acoustic -soittolistan Spotifysta ja annoin mennä. Hieman rentouttavaa katsella, kun kangas siliää silmissä ja höyry häviää kuin tuhkana tuuleen! Taapero oli luonnollisesti tulossa auttamaan, mutta tajusi onneksi, että nyt ei kannata ruveta kiipeämään ja kurottelemaan.
Totesin, että ei saamattomuuteeni voi olla muuta syytä kuin se, että en vaan muista. Joka päivä päässä pyörii noin kahdenkymmenen kohdan to do-lista, niin ei siinä yhtäkkiä tule paitojen silitys mieleen. Tästä rohkaistuneena tulen ehkä käyttämään vaatevarastoani hieman monipuolisemmin... Kunnes ne ovat taas pesun jälkeen odottamassa silittäjää... Rauta ja lauta ovat niin karvalakkimalleja kuin olla voi ja ainakin kymmenen vuotta vanhoja, mutta hyvin ajavat asiansa.
Olen kuullut, että jotkut ovat oikein silitysfanaatikkoja. Ei minusta mitään himosilittäjää varmasti tule, mutta ei se ollut lainkaan niin pitkäveteistä kun muistelin! Sanokaa nyt, että muillakin on vaatekaappi vajaakäytöllä ihan vaan silittämättömyyden ansiosta?
Katri
