sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Vain toisen kanssa

Torstaina pienempi piti hakea sen verran aiemmin hoidosta, että kävin kaupassa vain hänen kanssaan. Katselimme vihanneksia ja juttelimme niitä näitä, oli hyvä fiilis jäädä naureskelemaan kun tippui kauppalappu maahan jne. Ei ollut kiire eikä niin levoton meno, kuin kahden toisiaan villitsevän kanssa... Riitti, kun kommunikoi kaksivuotiaan kanssa ilman, että tarvitsi seuraavana hetkenä kääntää kieli eskarilaisen tasolle ja huudella, missä hän mahtaa mennä. Kaiken kaikkiaan jossain vaiheessa kesken kauppareissun tajusin, että olen täällä vain yhden kanssa ja sen vuoksi kaikki tuntui tosi erilaiselta. Ihan omituista, miten sellaiseen asiaan voikin kiinnittää huomiota.

Tänään eskarilainen toivoi, että leivottaisiin jotain. Ehdotin mutakakkua, mutta hän halusi joko voimasuklaata (raakasuklaata) tai vohveleita, ja loppujen lopuksi päätyi voimasuklaaseen. Sitä ei olekaan tehty raskausajan jälkeen kuin kerran, koska minulle tuli raskausaikana siitä todella kummallinen olo... Nyt pelkkä hajukin saa minut voimaan vähän pahoin, mutta muut tykkäävät tosi paljon. 



E on oppinut uimaan nyt keväällä uimakoulussa, ja niinpä olemme käyneet uimassa melkein joka viikonloppu. Sinne hän halusi tänäänkin esittelemään taitojaan, mutta emmin ja yritin keksiä jotain muuta puuhaa kotona, koska pienempi on ollut vähän kuumeinen. Sitten hän keksikin, jos mentäisiin kaksin. No sehän oli loistoajatus! Miten minulle ei tullut mieleenkään? Olemme tottuneet tekemään kaiken niin yhdessä, että nyt ihan havahduin. Pitäisi kyllä useammin olla ihan vaan toisen lapsen kanssa keskenään. Silloin ehtii huomioida toisen ihan eritavalla, pitää korvat ja silmät vain häntä varten, ja että tarvitsee ajatellakin vain yhtä! Ihania syviä haleja, kovia rutistuksia, yhteisiä nauruja ja mikä hänestä ehkä parasta - aikaa istua uimahallin kahviossa jäätelöllä ilman hirveää hosumista ja toisen jäätelön kärkkymistä jne.. 

Kyllähän niitä hetkiä toki tulee viikonloppuisin kun pienempi nukkuu päiväunia, mutta selvästi tällainen miniretki uimahalliin oli iso juttu. Olen yrittänyt kannustaa, että sitten kun hän oppii pyöräilemään (tarvitsee vielä aimo annoksen rohkeutta, jotta uskaltaa antaa mennä), niin päästään käymään kaksin lenkillä! Viime viikonloppuna hän ehdotti että lähdettäisiin roskien keruu reissulle ja niin me lähdimme pikun päiväunien aikana kävelylle ja keräsimme kauppakassillisen roskia tienvarresta ihan kilometrin matkalta. En tiedä mistä hänelle sellainen oli tullut mieleen, mutta eihän siitä enää voinut kieltäytyä, kun aina  muistutetaan että ei saa roskata.



Hmm, molemmat lapset ovat niin äärettömän upeita, omanlaisiaan pakkauksia... Tästä päivästä viisastuneena muistan, että he molemmat ansaitsevat enemmän ihan heille omistettua aikaa. Sen oikein näkee tuikkivista silmistä, miten nauttivat.. <3

Miten teillä? Miten järjestätte aikaa vain toiselle? Onko teillä ihan joitain vakiojuttuja? Tuntuu, ettei se arjessa ole edes kovin helppoa, kun illat ovat lyhyitä ja jos kotona ollaan, niin helpolla siinä kaikki kokoontuvat aina sinne, missä tapahtuu... Hmm, nyt muistinkin että kävimme me esikoisen kanssa äiti-lapsi jumpassa silloin kun J oli vauva. Mikähän voisi olla mukava yhteinen, ehkä viikoittainenkin juttu kuusivuotiaan kanssa? Entä kaksivuotiaan kanssa? No, ehkä ihan lenkki riittäisi, mutta miten malttaisi lähteä kävelylle muuten kuin koko perheen kanssa... 

*Voi apua televisiosta tulee joku Supertähdet ja nyt mä itken täällä kun joku on menettänyt siskonsa lapsena kevättulvan kouriin.. En kestä tällaista, miten ihmiset selviävät..?!* <3<3 Ollaan yhdessä ja rakastetaan!

FB | IG

Katri
SHARE:

8 kommenttia

  1. Arjen pieniä suuria iloja ja oivalluksia <3

    Aikaisemmin kun kaksi nyt jo aikuista olivat pieniä, oli kiva tehdä juurikin kaksistaan jotain spesiaalia. Etenkin kun toinen oli tyttö ja toinen poika.

    Nyt kun on vain tämä yksi jo 10v tyttö, vuorotellaankin me vanhemmat eli molemmat tarjoavat omaa ja sitä kahdenkeskistä aikaa neidille. Tosin nyt työttömänä ja kotonaolevana minulla ja neidillä tuntuu tuota yhteistä aikaa olevan vähän liiankin kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio tuokin, että nyt on vaihtunut vuorotteluosat! Kyllä se kahdenkeskeinen aika vaan tuntuu tärkeää olevan.. Ymmärrän kyllä että liikakin aika alkaa tuntua raskaalta jossain vaiheessa!

      Poista
  2. Kivalta kuulostaa teidän yhteishetket! Se vain yhden lapsen kanssa oleminen on kyllä lapselle tosi tärkeää, mutta toisaalta kyllä siihen riittää varmasti pienemmätkin hetket arjessa. Kun lapsia on useampia, aina vaikeampi on järjestää mitään isoja yhteisiä retkiä kaikille tasapuolisesti yksin, siksi olen koettanut huomioida lapsia yksittäin ihan arjen puuhien lomassa. Ja toisaalta porukalla puuhaaminenkin on jo aika harvinaista herkkua, että oltaisikin koko perheenä tekemässä jotakin. No, pitää olla itselleen armollinen, ja kun kuitenkin yritystä on kumpaankin, niin uskon että kaikki saa osansa :-)
    Kivaa kevättä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu olet ihan oikeassa.. Minusta vaan tuntuu että aina kun yrittää mennä toisen kanssa sohvalle lukemaan, niin aina toinen ryntää päälle tai tyrkyttämään omaa kirjaansa.. Tai esimerkiksi kun piti tehdä kaksin tuota suklaata, niin yhtäkkiä hellan edessä kiipeääkin kaksi yhtä innokasta niin ettei meinaa sekaan mahtua..! Eli tuntuu ettei kotona kovin helposti saa sellaista ihan kahdenkeskeistä aikaa näin pienten kanssa.. En voi edes kuvitella miten selviäisin noin ison lapsikatraan kanssa! Se on kyllä ihan totta, että ei voi potea koko ajan joka asiasta huonoa omatuntoa.. Kiitos samoin sinulle ja perheellesi!

      Poista
  3. Minäkin kävin tänään esikoisen kanssa kaksin kirppiksellä ja ihan vaan ruokakaupassa. :) Hän on vielä alle 2-vuotias joten tuollaiset reissut äidin kanssa kahdestaan vielä riittävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä, ja ihan varmasti riittäisi kuusivuotiaankin kanssa! Ei vaan tule koskaan kaksin lähdettyä edes kauppaan tai kirppikselle.. Se olisi kyllä mukavaa aikaa, mutta usein ajatellaan, että mennään joko kaikki yhdessä tai sitten niin että toinen ottaa molemmat mukaan, jotta toinen voi tehdä jotain yksin (esim. nyt mies tekee opinnäytetyötä ja tarvitsee siihen rauhaa).

      Poista
  4. Omat hetket vanhempien kanssa on varmastikin kaikille lapsille sitä luxusta. Meillä noita syntyi oikeastaan aika itsestään, sillä lapsemme olivat varsin eri tyyppiset. Toinen rakasti uimista, toinen inhosi kylmiä paikkoja. Toinen jaksoi kävellä pitkät pätkät kaupungilla, toinen rakasti laiskoja hetkiä kotona. Helpommalla pääsi itsekin, kun otti vain sen mukaan, joka nautti kustakin toiminnasta =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio! Meilläkin lapset ovat totaalisen erilaisia temperamentiltaan! Varmasti sitten vielä vähän isompina nuo erot tulevat erityisen hyvin esille ja yhdessätekeminen muokkautuu niiden pohjalta! Meillä esikoinen juuri haluaisi lueskella yhdessä tuntitolkulla, kun taas pienempi ei malttaisi juurikaan olla paikallaan! :)

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig