Mitä ei lapselleen perjantai-iltana värkkäis..

Miten tämä viikkon on mennyt ihan hujauksessa? Kyllä on äitiyslomalainen tottunut leppoisaan elämään, kun heti on ihan poikki muutaman arjesta poikkeavan päivän jälkeen... :D Kaikennäköistä pientä menoa osuu näille viikoille. Sain viime tingassa (yllättäen..) pakerrettua valmiiksi E:lle kissan hännän ja korvat temppukerhon kevätjuhlanäytökseen. Viikon mietin tuskissani, mistä ihmeestä taion hännän, eikä tuskailua helpottanut se, että olin juuri kiikuttanut kirpputorille kankaat, vanut ym., kun en ole moneen vuoteen mitään ommellut. Sitten kuin tarkoituksella löysin palan joustofroteeta, josta ajattelin ommella vain pötkön. Sen jälkeen käsiin osui palat tarranauhaa, ja lojuipa kaapin pohjalla vielä täysin tarpeettomat, kirpparilla myytyjen Ikean verhojen, matkasta unohtuneet sivutampit. Ne olivat siististi ommellut, valmiiksi jämäkät ja täydellisen pituiset. Mikä mäihä tällaiselle viimetinkalaiselle!!

Silppusin toisen tampin raidoiksi häntään ja toisesta tein "vyön", jotta häntä pysyy hyvin päällä. E vetää mielellään jotain roolivaatteita päälleen kotona leikeissä, joten ajattelin, että tämä häntä varmaan kestäisi niitäkin touhuja... Sattumalta olin myös edellisellä viikolla ostanut kissapannan, mutta ompelin kimallekorvien päälle valkoiset huput. 

Niistä tulikin ihan hyvät siihen nähden, että alunperin päässä ei ollut mitään muuta ajatusta, kuin sulloa sukkahousun puntti täyteen muita sukkia! :D :D Aina kannattaa lähteä penkomaan varastoja. Tästä huomasin, että ehkä sittenkin on hyvä säästää jotain josvaikkajoskustarvii tavaroita. Oli se niin takkuista kyytiä kyllä, ettei uskoisi 15 vuotta sitten saaneeni Marttaliiton stipendiä kansallispuvun tekemisestä. :O Kaksi neulaakin katkaisin, kun yritin väkisin runnoa liian paksua kangasta... Mietin vaan, että tuleeko musta nyt sellainen jumppamutsi, joka ompelee iltamyöhällä paljetteja jumppapukuun ja myy aamulla pullaa seuran buffetissa? 

Viikonloppuna tiedossa temppukerhoa, synttäreitä, pizzatouhuja lauantaina ja grillausta (kuulemma pelin jälkeen) sunnuntaina. Pääsee meidän kesäkeittiökin kunnon tulikokeeseen! :)

Lämmintä KESÄviikonloppua!!

Katri

Kotitekoinen pasta - kokemuksia pastakoneen käytöstä

Hehkutin top 5 -haasteessa talvella hankkimaani pastakonetta ja muistin, etten olekaan siitä vielä blogissa kirjoittanut. Suunnittelin pastakoneen hankintaa viime kesästä asti, ja etsin silloin kokemuksia pastakoneen käytöstä, mutta koska niitä löytyi yllättävän vähän, ajattelin jakaa oman kokemukseni tänne Internetin syövereihin.

Tuorepastaa ja kuivapastaa ei oikein voi verrata keskenään. Tuorepastaa saa aika harvoin, koska ravintoloidenkaan pasta ei aina ole tuorepastaa. Yleensä en tilaa ravintolassa pastaa, koska annokset ovat usein liian kermaisia ja yksitoikkoisia mauiltaan. Hyvä pasta ei tarvitse montaakaan raaka-ainetta, mutta oliiviöljyä ja rakennetta kunnolla. Viime vuonna ennen kesälomia työpaikan kehittämispäivän "kokkisodassa" yksi parivaljakko teki tuorepastaa, mikä oli kuulemma todella helppoa ja kieltämättä näyttikin siltä. Valmis kampasimpukkapasta maistui mielettömän hyvälle ja kun vielä muutaman viikon päästä sain Helsinkiläisessä Rivolettossa aivan taivaallista tuorepastaa (jossa oli mm. chorizoa, munakoisoa ja parmesaania), aloin harkita pastakonetta tosissaan. 

Annoin ajatuksen muhia kuukausitolkulla, koska harkitsin, tuleeko pastakonetta kuitenkaan käytettyä. Ajattelin sen olevan niin työlästä, että moiseen hommaan viitsisi ryhtyä vain pari kertaa vuodessa. Koska ruoka kuitenkin on mielestäni muutakin kuin vain ravintoa (siihen liittyy yhdessäolo, puuhailu ja elämykset), ja rakastuin tuorepastaan niin paljon, alkoi laitteeseen investointi vaikuttaa järkevältä. Kun sitten kerran talvella kävin ystäväni luona Helsingissä ja kävin samalla katsastamassa Fredrikinkadun ja ympäristön lempiliikkeitä (mm. Nougat, Zicco, Pino, Peroba, Granit.. niin ja tietty Kakkugalleria!) poikkesin myös Chez Mariukseen. Olin vertaillut heidän valikoimansa pastakoneita verkkokaupassa, mutta halusin päästä kokeilemaan niiden jykevyyttä ja kiinnitysmekanismia, jotta tiedän, saanko sen meillä johonkin pöydän reunaan kiinni. Ja vitsit mitä palvelua siellä sai! Myyjä kertoi, että jos nyt ostaisi itselleen pastakoneen, ostaisi Imperia Titanian (on muuten valikoiman halvin), koska siinä on vähemmän irrotettavia osia, mutta muuten ei eroa muista koneista tässä hintaluokassa, ja tätä käytetään myös ammattilaiskeittiöissä. Myyjä teroitteli veitsiä ja siinä lomassa kertoi minulle pastanvalmistuksen niksit. Se oli sillä sinetöity.


Ja näin se käy!

Tässä omat ja myyjän niksit, joista osa on kantapään kautta olennaisiksi todettu. :)

1. Taikinasta tulee hyvä perusohjeella 3 munaa ja 300 g (4,5 dl) durumvehnäjauhoja, tarvittaessa vähän vettä. Taikina on aluksi tosi tönkköä, mutta sitä täytyy jaksaa vaivata/"venytellä" vähintään 15 minuuttia. Tämä on pastanvalmistuksen ainoa työläs vaihe. Ja kun taikinan tekee kunnolla tiukaksi, veivaaminen sujuu kuin tanssi.

2. Kääri pasta tiukkaan kelmuun ja anna vetäytyä jääkaapissa muutama tunti. Tee mieluiten taikina jo edellisenä päivänä.

3. Leikkaa köntistä noin 1,5 cm paksuisia siivuja, ja säädä pastakoneen levyosa suurimmalle välille (tässä 6). Veivaa taikina läpi, taita kaksin kerroin ja toista tämä muutaman kerran, jotta palasta tulee leveämpi.

4. Pienennä väliä yksi kerrallaan ja veivaa pasta läpi. Me jätämme yleensä 1 välin veivaamatta, koska 2 välin paksuus on meistä sopiva.

5. Jauhota levy ainakin tässä välissä, eli ennen kuin vedät pastan leikkurinterien läpi. Näin se ei jää kiinni. (Ensimmäisellä kerralla taikina oli liian löysää, eikä jauhotettu tässä vaiheessa. Lisäksi olimme vetäneet sen 1 välin läpi ja kokeilimme suoraan ohuempaa spagettileikkuria - kaikki aloittelijan katastrofin ainekset. Sinne se taikina jäi teriin kiinni ja meni melkein pari tuntia, että sain jokaisen välin ronkittua neulalla puhtaaksi.)

6. Veivaa tagliatelle- tai spagettileikkurin läpi ja anna pastan kuivua jonkin aikaa. Keitä runsaassa ja hyvin suolatussa vedessä vain pari minuuttia. Valmista "kastike" valmiiksi ennen pastan keittoa, jotta pasta ei joudu odottamaan.

7. Älä koskaan IKINÄ pese konetta vedellä! Pelkkä jauhojen pyyhkiminen riittää hyvin, eikä taikinaa jää minnekään kiinni silloin kun se on tiukka ja hyvin jauhotettu. Sisällä olevat osat kuulemma voivat vaurioitua peruuttamattomasti.

8. Jos lapsi veivaa, varmista jotenkin, että hän ei veivaa vahingossa väärään suuntaan missään vaiheessa. :)

Pastanveivauksesta on tullut ihan lempipuuhaamme, varsinkin E:lle, joka veivaa sydämensä kyllyydestä ja laulaa samalla "mä tahtoo veivaa veivaa, mä tahtoo veivaa veivaa" I like to move it move it -biisin tahtiin (tiedättekö sen Madagaskar-elokuvan?). :D

Summasummarum - pastan teko on oikeasti äärimmäisen helppoa. Vaikka ohjelista näyttää pitkältä, niin taikina juoksee koneen läpi kuin unelma, ja taikina on veivattu 5-10 minuutissa. Ainoa työläämpi vaihe on taikinan teko, mutta kun sen tekee kuitenkin aiemmin kuin itse pastan, koko homma tuntuu entistä simppelimmältä. Pastakone on niin yksinkertainen käyttää, että sillä ei voi tehdä väärin (noudattamalla ohjeita).  Tuo kolmen munan taikina on sen verran iso, että meille jää noin puolikas taikinaköntti aina jääkaappiin, jonka sitten veivaamme seuraavana päivänä. Sain monista kokemuksista sellaisen kuvan, että homma olisi kovin hankalaa, sotkuista ja työlästä, mutta haluan nyt teilata kaikki semmoiset luulot. Ei tämä ole sen kummempaa kuin muukaan ruoanlaitto. Paitsi hauskempaa. :)

Jos jotakuta mietityttää pastakoneen hankinta, niin vastaan mielelläni epäröiviin kysymyksiin. :)

Aurinkoista loppuviikkoa!!

Katri

Kesäisempää keittiössä

Koti oli taas kuin taistelutanner viikonlopun jäljiltä, joten aloitimme viikon siivoamalla saatuamme koneistot aamulla käyntiin. Pari tuntia siinä meni rauhaksiin järjestellessä, mutta kyllä on taas helpompi hengittää (ja kävellä..)! Toki uudet leikit aloitettiin heti imuroinnin jälkeen, mutta niihinkin tulee aina uutta intoa siivoamisen jälkeen. Keittiön ilme raikastui kerta heitolla, kun vaihdoin harmaat tabletit luonnonvärisiin Ikean soaré tabletteihin.



Olen pari kuukautta suunnitellut tuon ruokapöydän yllä olevan taulun tilalle jotain liitutaulua tai moodboardia, mutta toteutus on taas antanut odottaa itseään. Haluaisin liitutaulun olevan magneettinen, jotta siihen saisi kätevästi laitettua kiinni kaikenmaailman lippulappusia. Ajattelin siis, että ainoa vaihtoehto on maalata jokin levyn pala liitutaulumaalilla. Jaana kertoi viime viikolla tehneensä liitutaulun liimaamalla palan liitutaulutarraa keittiön seinään, minkä ansiosta minullakin valo välähti. Kaapissakin olisi melkein täysi rulla liitutaulutarraa, jota käytin E:n synttäriaskarteluihin. Ei minulle ollut tullut mieleenkään, että sitä voisi liimata suoraan seinään! Toisaalta, sitten se ei toimisi magneettitarkoitukseen, ja jälkikin saattaisi olla röpelöistä.



Ja nyt näitä kuvia ottaessani tajusin, että tarran voisi vetää tuon taulun päälle ja kaiken kukkuraksi se on peltiä, joten toimii magneettina! Joskus ratkaisu on ihan silmien edessä, mutta sitä ei huomaa omilta rajoituksiltaan. Olin suunnitellut tätäkin paljon vaikeamman kautta. Mitenköhän kauan vielä olisin odotellut, että ylimääräinen levynpalanen osuu käsiin, ja sitten olisi pitänyt käydä ostamassa sitä kallista liitutaulumaalia, pensseleitä jne... Huomenna vetäisen tarran päälle, katsotaan mitä tulee. Siinä ei ainakaan paljoa menetä!

Maanantaipöperöstä tuli aivan mielettömän hyvää! Mitäkaapistalöytyy -bulgurissa tällä kertaa kevätsipulia, parsakaalia, munakoisoa, porkkanaa, kesäkurpitsaa, punaisia linssejä ja salamia. Päälle loput fetat, jugurttikastiketta, limeä ja siemeniä. Olohuoneen tauluhyllyllä muuten vilahtaa uusi kuva do you want the moon?, jonka tilasin Society6:ltä. Aika kauan kesti toimitus, melkein neljä viikkoa!

Kivaa maanantai-iltaa! Hmph, unohdimme taas Mustat lesket. Onneksi senkin näkee jostain katsomosta tai vastaavasta varmaan nyt jo.. Pyykkikonekin hurisee vielä sopivasti tunnin verran, joten laitetaanpa pyörimään. :)

Kevätretki

En osaa pukea sanoiksi ajatuksiani äitiydestä. Kiitollisuus vetää vain hiljaiseksi. Tämä päivä on ollut tavallinen kaikkine pyykinpesuineen, päiväunineen, kikatuksineen ja uhmakiukkuineen. Mutta myös erityinen supatteluineen, sänkykahveineen ja koko perheen päiväunineen. Parasta oli kiskoa peittoa korvien suojaksi ja esittää nukkuvaa, jotta välttyisin kuulemasta valmisteluja. Väkisinkin alkoi peiton alla naurattaa, kun aloin kuulla alkusoittoa Juha Tapion "Mä tykkään susta niin että halkeen" -rallatuksesta, ja prinsessa-keijuksi pukeutunut isompi palleroinen kömpi täydessä tällingissä herättelemään. <3

Lähdimme aamupäivällä metsäretkelle Kurjenrahkan kansallispuistoon, joka oli meille ihan uusi tuttavuus. Vähän oikein harmitti, ettei tullut kunnon kameraa mukaan, kun niin kauniin kuvauksellisia paikkoja tuli kokoajan vastaan. Pysähdyimme usein vain ihastelemaan ja katselemaan ympärille. Tai siis minä ihastelin ja huokailin, mies komppasi ja E tuhisi "eikä ole, ihan samannäköistä joka paikassa". Ihana esimurkku! :D Vielä hihitytti, mutta entä sitten kun kaikki äidin sanoma tai tekemä on äärimmäisen noloa?

Todella kaunis paikka, suosittelen kaikille, jotka näillä seuduilla liikkuvat! Vaihtelevaa, kaunista maastoa - välillä avosuota ja välillä sankempaa metsää. Pitkospuut olivat alkumatkasta uusittu ja pidemmälle lintutornille mentäessä paikoin vähän jännemmät. Pari kertaa mulahti jalka ohi pitkospuun ja tuli pieni harmitus..

Vihdoin lintutornilla! Matkaa Koivusaaren lintutornille oli enemmän kuin luulimme, n. 2,5 km suuntaansa. Aurinko oli alkanut lämmittää kovasti, vaikka lähtiessä luulimme, että alkaa sataa. Perillä söimme pienet eväät ja lepäsimme, ja E hiikaroi itse tekemillään hiikareilla. Näkyi kuulemma paremmin kuin ilman. :)  Tuonne olisi pitänyt ehdottomasti mennä lintujen kevätmuuton aikoihin.

Levähdyksen jälkeen meinasi tulla pieni väsy (päiväuniaika ilmoitti itsestään), mutta takaisinmenomatka sujui yllättävän joutuisasti, eikä varmaan vähiten sen ansiosta, että jokaisen suonpätkän ylityksen jälkeen oli luvassa rusinatauko. Ja emmääjaksa-nurinat pysyivät mahassa laiva on lastattu metsäaiheisilla  arvuutteluilla. Kaikki keinot käyttöön. :D

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava sunnuntaipäivä, on sitä juhlittu tai ei. Ja onnittelut kaikille äideille (erityisesti omalle), olette tärkeitä!!

Mukavaa viikkoa! Toivottavasti lapsia nukuttaa huomenna pitkään.. Krooh..

Katri