Pikaista pikkusuolaista, saaristolaisleivät lohitäytteellä

Toiseksi viimeistä Perjantaita oikein isolla P:llä vietetään. Äitiysloma alkaa ensi viikolla ja epäilen, että sen jälkeen perjantaihin ei lataudu yhtä suurta tunnelmaa kuin säännöllistä viikkotyötä tehdessä. Toisaalta, ehkä silloin jaksaa nähdä enemmän vaivaa perjantairuoan eteen? Nimittäin nopealla ja helpolla linjalla mentiin tänäänkin, jotta päästiin itse asiaan - sohvalle takkatulen loimuun. E räkättää hauskoja kotivideoita ja minua naurattaa hänen hersyvä kikatus! :)

Saaristolaisleipä ei paljoa rinnalleen kaipaa, mutta vastustamatonta siitä tulee erilaisilla täytteillä. Pienet saaristolaisleipäset ovat tosi nopea ja helppo tarjottava illanistujaisiin tai muuten vaan pikku naposteltaviksi. Tällä kertaa laitoin savulohta, koska ostin sitä salaattiakin varten.

Savulohimousse mututuntumalla:

turkkilaista jogurttia

savulohta

tuoretta tilliä

limen raastettu kuori ja puristettua mehua

hieman suolaa ja pippuria

ripaus sokeria

Tarkkoja määriä on vaikea ja ehkä turhakin antaa, koska näillä raaka-aineilla on vaikea epäonnistua. Ajattelin tehdä itsenäisyyspäivää tai uuden vuoden aattoa varten jotain samantyylisiä pikkupaloja.

Tunnelmallista perjantaita! :)

Katri

Sääret piiloon

Vihdoinkin valmiit ylipolvensukat, kyllä kelpaa lämmitellä! Olen aikamoinen vilukissa ja näin talven tullen vedän aina villasukat jalkaan ensimmäisenä kotiin tullessa. Ennen nukuinkin villasukat jalassa, mutta onneksi olen oppinut siitä pois! :)

Olen himoinnut ylipolvensukkia kauan, mutta en ole löytänyt helpohkoa ohjetta kivalla kuviolla. Halusin jotain naisellista pitsikuviota, mutta en kuitenkaan liian mummomaista. Vähän myös pelkäsin ryhtyä hommaan, koska en ole neulonut esikoisen syntymän jälkeen (neljään vuoteen) mitään. Löysin kuitenkin Googlen avulla kivan kuvion täältä, ja sovelsin sukan ohjetta muuten omaan tarpeeseen. Ajattelin vielä laittaa satiininauhan ylös, tein sitä varten nauhakujan. Sukat valmistuivat yllättävän nopeasti! Ehkä siksi, että kuviota on paljon mielekkäämpi neuloa, kuin tasaista "aina oikein" -neuletta...

Täällä satoi tänään räntää ja nahkakengät saivat osansa kenkien käsittelijän huolimattomuudesta. Sitä mukavampi olikin vetää kotiin tultua lämpimät sukat jalkaan ja rentoutua hetki ennen torstaisiivouksen aloittamista. Lämmintä loppuviikkoa! <3

Katri

Lämmintä, pehmeää ja mukavaa päälle

Mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä mukavammin tekee mieli pukeutua. Mieluiten vetäisin päälleni töihin löysähkön/ laskeutuvan paidan ja neuletakin. Joudun pyörtämään puheeni raskaushousuista, kun kehuin aiemmin Mamalisciousin äitiyshousuja niiden matalamman resorin vuoksi. Loppuraskaudesta huomaan, että matalalle jäävä resori vain ryppyyntyy vatsan alle ikävästi. Toisaalta pääasia, että housut pysyvät ylhäällä ja ne eivät purista. :) Yleisesti en pidä normaalista resorista, koska se tuntuu ällöttävän paksulta peittäessään koko vatsan, mutta näin ison vatsan kanssa se tuntuu kuitenkin paremmalta vaihtoehdolta.

Tarkennus ei näköjään oikein onnistunut ja kuvasta tuli aika sumea, mutta olennainen, eli pinkeä vatsa erottuu! Hoksasin muuten, että en ole ostanut yhtäkään raskauspaitaa tai muuta yläosaa! Tuo musta ohut Vero Modan paita on yksi lemppareistani. Siinä on edessä laskokset ja sivuilla rypytykset, laskeutuu kauniisti. Ja nyt ison vatsan kanssa olen sitonut mustan kangasnauhan ylävatsalle, jotta en näyttäisi ihan tasapaksulta muumilta. Benettonin villaneuletakki on pysynyt uskomattoman hyvänä puolitoista vuotta, vaikka ostaessani epäröin villan käytännöllisyyttä.

Ai niin, päätin myös lakata piileskelemästä salanimen takana. En koskaan oikein tottunut tuohon Kaati -lempinimeen. Ajattelin myös, että ne, jotka minut tunnistavat, varmasti tietävät jo oikean nimeni. Varmaan jossain vaiheessa tulen kaapista ulos vallan, mutta tällainen asteittainen esiintulo ehkä sopii arkajalalle paremmin. :)

Mukavaa uutta viikkoa! Meillä se on alkanut aika leppoisasti ja minusta tuntuu, että jos iltaisin nököttäisin vähänkin kauemmin nojatuolissa, kotiloituisin tähän paikkaan.

-Katri

Syntymäpäivä, onnenpäivä, herkkupäivä ja mitä kaikkea...

Kyllä oli ihanat 4 v. -juhlat, rakastan vieraita ja juhlatunnelmaa! Ja näyttää siltä ettei ole omena kauas puusta pudonnut, nimittäin E oli aivan tohkeissaan koko päivän. :) Aarteenetsintä oli jälleen jymymenestys, vaikka alkuun lapset olivat vähän hämillään minusta merirosvonaamarin takana. Pari kuvaa ehdin juuri ja juuri napata ennen tohinan alkamista, mutta pöydästä puuttuivat suklaakakku, pizzapalat, sekä kasvis- ja lohipiirakka. Äitini oli leiponut vielä aivan ihanan lakkabritan ja toi sen mukanaan sukulaisten synttärikahveille.

Suosikeiksi osoittautuivat marenkisuklaasuukot ja pikkumuffinssitkin tekivät hyvin kauppansa. Porkkanamuffinssien mehevän ohjeen löysin Suvi Sur le Vif -blogista, joka on muuten todella ihastuttava blogi kauniine kuvineen. Suklaasuukot sopivat pieniin tahmatassuihin oikein hyvin ja syömisen jälkeen suklaata olikin sitten vähän joka paikassa, joten ehkä mietin niiden tarjoamista ensi vuonna pari kertaa...

Väsynyt, mutta niin onnellinen sankari kuukahti yöunille alta aikayksikön, vaikka ei olisi millään malttanut mennä sänkyyn lahjojen tutkimiselta. Hän sai ensimmäisen barbinsa, ja oli siitä niin tohkeissaan... Huomenna kemut jatkuvat vielä keksitarjoilulla päiväkodin kavereille ja sen jälkeen juhlahuuma vähän laantuu ennen joulua. Ai että - se on muuten kaksi viikkoa äitiysloman alkuun ja sitten alkaakin hieman erilainen arki. Ihanaa aloittaa se jouluvalmisteluilla! :)

Vaikka oli aika tohinapäivä, on kovin rentoutunut olo - ystävien seura ja juhlat ovat parasta! <3