keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Vuorovedoin

Kevään rutistuksena on miehen opinnäytetyö, jonka parissa aika menee nyt melko tiiviisti. Että minäkö sitä teen? No en, mutta kyllähän se vähän molempien panostusta vaatii, että arki rullaisi mahdollisimman tasapainoisena, vaikka toinen on käytännössä koko ajan työn ääressä. Nyt on minun vuoroni hoitaa kaikki kotihommat ja viihdyttää lapsia yksinäni - silloin kolme vuotta sitten rutistaessani gradua kasaan pikku kakkosen raskausaikana osat olivat toisinpäin ja muistan vieläkin miten kiitollinen olin siitä. En olisi mitenkään saanut sitä tehtyä, ellei yhteisestä sopimuksesta oltaisi mietitty, miten nämä kuukaudet vedetään. Pitkiä olivat illat töiden jälkeen yliopiston atk-luokassa, ja kyllä silloin lämmitti tulla kotiin kun tiesi ettei tarvitse alkaa vielä 'kotityöpäivää' tekemään..





Eli meillä on kaaos, kuten keittiön pöydällä näkyy. Viikonlopun reissun jäljiltäkin on vielä kasseja purkamatta ja pyykkejä pesemättä, eteisestä hiekat kulkeutuvat pitkin huushollia kun ei muka ehdi imuroida. Jostain täytyy hellittää, ja keskittyä mieluummin siihen, että ehtii lasten hereilläolon aikaan vaikka lukea ja olla heitä varten. Myöhäisillat ovat hurahtaneet kaikkien pienten kivojen kuvausprojektien parissa Lightroom-pimiössä, mutta sehän on mitä parhainta omaa aikaa... :)

Tsemppiä arkeen - Palataan taas!

FB | IG

Katri
SHARE:

13 kommenttia

  1. Tsemppiä sinne - onneksi on vain väliaikaista. Tuo teidän pikkuneiti on kyllä todellinen aurinko ☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, se väliaikaisuus takaraivossa mennää kyllä vaikka läpi minkä koettimen. Monta kertaa olen ajatellut, miten onnekas olen kun ylipäätään on toinen tässä arjessa!!

      Kiitos Tuija, nöpö on kyllä varsinainen hurmuri ja toisaalta aika kipakka ja vaativa myös - siitä hänen loistelias temperamenttinsa sitten muodostuukin! :)

      Poista
  2. Tsemppiä rutistukseen teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna, kyllä me tämäkin taas rutistetaan!! :) Tsemppiä tarvitaan, ja onneksi loppu jo häämöttää!

      Poista
  3. Tsemppiä rutistukseen teille kaikille!

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä molemmille! Sen verran tuoreessa muistissa on itselläkin, että a r v o s t a n :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai teilläkin?! Kyllä se aikamoista suunnittelua vaatii ja arki on hetken aikaa ihan päälaellaan.. Toisaalta tämä aina opettaa sen, miten vaativaa arki olisi, jos meitä olisi vain toinen.. Näinä hetkinä muistan aina erityisesti nostaa hattua niille, jotka klaaraavat kaiken aina yksin.. Kiitos Karin!

      Poista
  5. Minusta on tosi hienoa, että asia on sovittu ja etukäteen pohdittu ja molemmat sitoutuvat siihen, silloin hommat sujuu ja molemmat voi hyvällä mielellä keskittyä siihen, mikä on tehtävä! Mitäpä noista sotkuista, lapsiperheessä ne ei lopu koskaan, ei vaikka aamusta iltaan kulkisi perässä siivoamassa. Tärkeämpää kuin siisti ja pyyhitty koti, on olla lasten kanssa, kuten kirjoitatkin, eivät ne lapset muista sitä, oliko pyykkiä kasassa tai tiskejä tiskaamatta, mutta ne muistavat sen, oliko äidillä ja isällä aikaa heille. Ihanaa kevättä ja vappua teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo juuri niin! Mies kertoi, että nyt olisi muutama viikko aikaa saada opinnäytetyö valmiiksi, ja kysyi, että jaksanko. Vastasin, että tottakai minä jaksan jos hän jaksaa sen rutistaa! Ehkä kevään hektisimmät viikot on nyt itselläkin työrintamalla (niinhän ne tuppaavat kaikki kasaantumaan samaan syssyyn), mutta väliaikaisena ja sovittuna tähän kaikkeen osaa suhtatua läpimenovaiheena.. Olet aivat oikeassa sotkuista ja läsnäolosta, ja sillä ajatuksella minäkin yritän parhaani mukaan mennä, että olisi mahdollisimman usein aikaa istua lattialle leikkimään ja vastata joo kun pyydetään lukemaan.. Välillä sekasorron kestäminen on haastavaa koska usein tuntuu että kaikki on kaaoksessa jos koti on sekaisin, mutta huvikumpuasenteella mennään! :) Olen päättänyt, etten halua vanhana ajatella että olisinpa siivonnut vähemmän ja ollut enemmän lasten kanssa!

      Poista
  6. Sinä saat kaaoksenkin näyttämään kauniilta, kun osaat kuvissa sen tuolla tavalla pehmentää. Tsemppiä vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin Katja, kaikki on kiinni aukosta, kuvakulmasta ja rajauksesta! :D :D Touché! Olisi ollut aika karun arkinen näky jos olisin kuvannut yläviistosta pöydäntasoa ilman mitään muuta mielenkiintoista! :) Kiitos kaunis!

      Poista
  7. Hienoa, kun pystyy sopimaan asiat noin - molemminpuolinen kunnioitus kohdillaan :)
    Vuosikymmentenkin jälkeen muistissa samat vaiheet - meilläkin onnistui.
    Tsemppiä ja ottakaahan välillä sitä kahdenkeskistäkin aikaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hölmöltähän se tuntuu täällä puhua, mutta uskon, että nimenomaan se kunnioitus ja toisen arvostus omana itsenään ja tavoitteineen on ollut aika tärkeää.. Olet ihan oikeassa, se kahdenkeskeinen aika on ihan mielettömän tärkeää! Ja onneksi sitä on luvassakin aika pian... ;) pyöräilin eilen illalla naapuriin viemään suklaata vauvan syntymän johdosta ja muistui niin elävästi mieleen viimesyksyn pieni pyöräreissu miehen kanssa läheisille linnanraunioille! <3
      http://www.tohkeissaan.fi/2015/08/kahdestaan.html

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig