Perjantai-ilta, takki tyhjä. Namipussi ja sohvannurkka. Naapurit kävivät iltakaffella ja siinä tuli pieni kahakka ensin lasten välille ja sitten selvittelyrupema päälle. Jestas sitä huudon määrää. Itseltä meinasivat keinot loppua, nyt on takki tyhjä.
Mutta hei, hyvä ruoka - parempi mieli?! Granaattiomenan olin onneksi nyppinyt jo päivällä, nyt ei välttämättä olisi hermot riittäneet. Seuraksi halloumia, avokadoa, ja paahdettuja cashew-pähkinöitä ja kurpitsansiemeniä. Ah, parasta, ihan itseni iloksi!
Nyt aivot narikkaan, hyvää viikonloppua!
Katri
Voi tylsyys - kaikenlaiset kahakat kyllä imevät mehut totaalisesti, toivottavasti asiat selvisivät! Salaatti kuullostaa täydelliseltä, sä teet aina niin mahtavia salaatteja ja muita herkkija. ❤ hyvää viikonloppua!!
VastaaPoistaJuu niin imevät.. Sitä on oikeasti välillä ihan takki tyhjä, ihan kuin kirjaimellisesti olisi kaikki mehut imetty.. Juu kyllähän ne selvisivät! Tunteiden kestämistä on välillä tosi haastavaa opettaa.. Kiitos Kaisa, salaatit ovat kyllä niin parhaita!! Just äskenkin söin iltapalaksi herkkusalaatin krutongeilla, fetalla, kikherneillä, päärynällä ja pähkinöillä, mums mums.. :)
PoistaMums mikä salaatti! Nappaan ehdottomasti tämä reseptin.
VastaaPoistaLapset on välillä niiiiin rasittavia, koitahan jaksaa!
Auringonpaisteesta viikonloppua toivottelen täältä möksältä <3
Hei kiva että menee reseptilistalle! Olet oikeassa Teija, välillä niinkin.. Minusta pahinta on ehkä se, kun tuntuu, että omat keinot loppuvat. Välillä olo on todella neuvoton.. Mutta kyllä se tilanne aina lopulta rauhoittuu, ja toivottavasti jotain oppivatkin.. Ai te olette olleet mökillä, varmaan ihanaa kun saaristo alkaa heräillä!
PoistaEivät ne vierailut aina mene kuin römsöössä. Meillä on varmasti jonkinlainen taistelu pystyssä, jos vain toisella isommista veljeksistä on kaveri kylässä... huoh! Onneksi sentään aikuiset eivät tässä talossa tappele :D.
VastaaPoistaHerkuilla on hyvä hemmotella itseään :).
No juu eivät mene.. Meillä on noiden tunteiden hallinnan/kestämisen kanssa aika paljon opettelua nyt. Kiukku on vaikea, ymmärtäähän sen.. Eivät kaikki aikuisetkaan osaa purkaa kiukkuaan järkevästi, niin miten lapsi osaisi..? Minä olen miettinyt kyllä paljon myös sitä, että kun me emme juuri riitele (emme ole koskaan huutaneet emmekä oikeasti tapelleet, se ei vaan ole meidän tapa selvittää asioita. Kyllä me joskus sanaillaan ja riidellään, mutta ei sitä tappeluksi voi sanoa..) niin miten lapsi saisi mallia siitä miten riidellään ja erityisesti miten sovitaan? Mutta ei kai väkisin voi ruveta riitelemäänkään, jos ei ole mistä riidellä? Aika harvoja asioita koen riidan arvoisiksi, en minä jaksa sellaista. Helpommin selviää kun avaa suunsa heti ja selvittää puhumalla. Aina/yleensä tämä vanhemmuus ei ole helppoa.. Mutta onneksi se on aika antoisaa kuitenkin! :)
Poista