torstai 5. maaliskuuta 2015

Lasten kammari ja kapioarkku?

Hetken vielä talviasussaan, tämä meidän lastenhuone. Ostin Ikeasta pari keväistä kangasta, joista on tarkoitus ommella vähän lattiatyynyjä. Ihmettelen kyllä, mikä sai minut ostamaan niin helakan väriset kankaat - oikein rempseää pinkkiä ja kirkkaan keltaista. Joku keväthulluus minuun siellä iski..

tyttöjen huone vaaleanpunainen seinäväri tikkurila lumikki





Kevät on kääntymässä kotiinkin päin, kunhan ehtisi pari ajatusta uhraamaan tännekin. Tekstiilit, taljat ja lyhdyt vaihtoon, niillä suurin ilmeenpäivitys. Aika kokoelma pappani tekemiä puisia kalusteita on kerääntynyt tuohon huoneeseen - melkein 30 vuotta vanha pieni keinu, E:lle tehty nuken kehto sekä oma ja siskoni kapioarkku. Onko tuo kapioarkku muuten joku yleinen käsite tai tapa muuallakin? Saimme siis rippilahjaksi arkut, joihin keräsimme astioita ja muuta kodin tarviketta silloin, kun ajatus omasta kodista oli vasta haaveissa. Tosi vanhoillinen ajatus, nuo kapiot ylipäätään, mutta pidetäänkö sellaista perinnettä yllä vielä? Täällä sitä ollaan vieläkin naimattomana, joten eipä ole tainnut kapioarkku ihan sitä alkuperäistä asiaansa ajaa, eikö se jotenkin liittynyt myötäjäisiin? Mikäli Wikipedia myötäjäisistä tietää, piti morsiamen ommella itselleen kapioita, jotka laitettiin erityiseen kapioarkkuun. Huh, ihan kylmät väreet menevät, kun ajattelen että pitäisi jotain kankaita kutoa ja pitsejä nyplätä, miestä ja avioliittoa varten?! 

Omalla tavallaan kaunis ajatus toki... Mutta on se hämmentävää, miten paljon maailma on muuttunut muutaman kymmenen vuoden aikana.

Kylläpä meinasi lähteä syvälliseksi... Torstain kunniaksi lyhyestä virsi kaunis - virtaa viikon viimeiseen arkipäivään!
SHARE:

8 kommenttia

  1. Ihanaa kun kalusteilla on tarinoita! Maailma ja ajatusmaailmat ovat tosiaan muuttuneet. En tiedä miten olisi käynyt mullekaan jos olisi pitänyt itse ommella ja nypläillä kapioitaan... Mutta tosi kaunis ajatus antaa rippilahjaksi tuollainen arkku, johon aletaan kerätä tarpeita rippilapsen ikiomaa ensimmäistä kotia varten. Ja vielä upeampaa, jos arkku on itse tehty ja tai kiertää perheessä sukupolvelta toiselle. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olisin varmaan saanut aikaiseksi jotain, mutta on kyllä vaikea ajatella noita aikoja.. Kyllä, on kaunis ajatus! Ja oli tosi mukavaa kerätä kaikkea rippi- ja ylioppilaslahjaksi saamaansa, sekä muuten pikkuhiljaa hankkimaansa yhteen paikkaan. Nyt sain siskonkin arkun säilytykseen meille vähän isompiin tiloihin. :)

      Poista
  2. Itsetehdyt kalusteet ovat kyllä todellisia aarteita <3 Minä olisin ehkä tikkutäkin ja kasan tyynyliinoja saanut kapioiksi aikaan, mutta siihen taitaa taidot loppua =) Kyllä se maailma on tosiaan muuttunut. Odottelenkin innolla mitä kankaita sieltä IKEAsta oikein löysit. Ja hei, oli muuten tosi ihana tavata ja tutustua <3 <3 Olen halunnut tulla sen jo pitkään sinulle kertomaan, mutta en ymmärrä mihin koko viikko taas katosi. Varmasti nähdään uudellee =) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, samoin sinuun! :) niin se viikko hujahti täälläkin päässä, ihan ohi.. Minultakin olisi kapioarkkuun jotain varmasti syntynyt, mutta lähinnä tuo on ajatuksena niin hassu, että onneksi ovat ajat muuttuneet.. :)

      Poista
  3. Alun tekstistä päättelin, että näemme jo pinkkejä istuintyynyjä, mutta kankaat eivät vissiin vielä ole ihan tyynyiksi asti päätyneet. ;)

    Keväthulluus on hyväksi. Paistaisipa aurinko lisää, jotta se iskisi oikein kunnolla. Mikään ei ole parempi siivousinspiksen aiheuttaja kuin kevätaurinko. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, sitten kun vielä olisi aikaa siivota sydämensä kyllyydestä rauhassa, musiikki pauhaisi ja rätti viuhuisi! :D

      Juu kankaat odottelevat kaapissa että saan sellaisen inspiraation että kuvittelen niiden sopivan meille sittenkin.. :)

      Poista
  4. Oi miten kauniin ja seesteisen näköistä. Ihana kun kalusteilla on tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, niitä katseleekin jotenkin eri silmällä! Kiitos kommentistasi Satu!

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig