Minä olen ihan toivoton vaateasioissa.. Tai ehkä ei voi sanoa toivoton, koska se vaikuttaisi siltä että asialle ei pystyisi tekemään mitään. Sanotaan pikemminkin, että se vaan on alue, joka ei jaksa minua kiinnostaa. Haluaisin kyllä olla pukeutumisesta kiinnostunut, ja totta puhuen usein mietin, että ehkä jopa pitäisi olla, ainakin työlookista.
Olen ehkä jollain tapaa löytänyt oman makuni, mutta toisaalta olen kuulemma liiankin kriittinen sen suhteen, mikä minulle sopii ja mikä muka ei. Kuvittelen näkeväni rekistä tai ihan vaan paitaa olkapäistä roikottamalla, että ei se kuitenkaan sovi. Tarvitsisin varmaan oikein pukeutumisneuvojan konsultaation. Ehkä jopa pikemminkin henkilökohtaisen vaateshoppailijan, kuten eräs työkaveri minulle tuhahti kun valitin, että en ehdi enkä jaksa lähteä vaatekaupoille. Hän ihmetteli, miksi en sitten tilaa verkkokaupoista, mutta tyrmäsin senkin sillä, että olen päivittäin paljon koneella muutenkin töissä, ja iltaisin kuvien käsittelyn ja myös tämän blogin merkeissä. Verkkokauppojen ongelma minulle on lisäksi se, että valikoimaa on liikaa. En jaksa sitä loputonta selailua, ja varsinkin siellä tyrmään kaikki pelkän kuvan perusteella.
Jos jostain, niin ajastani olen tarkka, enkä halua kuluttaa sitä haahuillen kaupoissa, enkä toisaalta selaillen loputonta kuvavirtaa erilaisista vaatteista, joista en osaa kuitenkaan nähdä, miten ne sopisivat muiden vaatteiden kanssa. En osaa hahmottaa, mikä sopii yhteen, ja varsinkin kengät tuottavat minulle päänvaivaa. Jätän esimerkiksi ostamatta hameita, koska en osaa ajatella millaisten kenkien kanssa ne sopisivat. Arvostan nykyään tosi paljon palvelua ja kysyn yleensä apua jo ennen kuin minulle tullaan sitä tarjoamaan. Se säästää aikaa hurjasti! Hyvässä liikkeessä myyjä ehdottaa minulle sellaisia vaihtoehtoja, joita en olisi itse kokeillut, ja sovituskopissa hihkun ilosta löytäessäni jotain erilaista ja minulle sopivaa.
 |
| Teija oli taas "catwalkilla" kuin kotonaan |
Pari viikkoa sitten lähdin mukaan Åblogien iltaan naantalilaiseen vaateliikkeeseen,
Capri Collectioniin ihan siitä syystä, että olisi tilaisuus saada inspiraatiota ja vinkkejä, ja oikeasti pakko antaa hetki sille vaatekaapin miettimiselle ja täydennyksellekin. Kukaan ei edes uskoisi, miten vähän housuja minulla on, joten mustat housut olivat ainakin hankintalistalla... Kurkin vähän CC:n sivuja ja vaikutti ihan mukavasti minun tyyliseltä, klassiselta, mutta kuitenkin myös rennolta. Kiinnostusta herätti entisestään samoissa tiloissa oleva
Kukkakauppa Kastanja, joka lupasi meille pienen sidontaopastuksen.
Ilmeisesti muidenkin ongelma on se, että vaatteita katsotaan vain rekissä ja todetaan, että njaa, ei näytä oikein miltään eikä ainakaan minulle sovi, sillä meille oli järjestetty oikein muotinäytös! Näimme kymmenisen erilaista asua upeiden naisten päällä, ja minähän otin tilanteesta heti kopin ja sovittelin muotinäytöksen jälkeen niin innoissani, etten meinannut muistaa napata mitään haukattavaa! Löysinkin itselleni alla olevassa kuvassa näkyvän kietaisutakin, ja ylimmässä kuvassa Anniinalla näkyvän mustan hihattoman paidan. Lisäksi valkoisen paidan ja ne mustat housut, joissa on kivat nahkaiset yksityiskohdat sisäreiden saumoissa ja taskuissa vähän ilmettä. Kietaisutakki on muuten Kukkakauppa Kastanjan omistajan Tanja päällä. Upeita ja rohkeita yrittäjänaisia molemmat, Miia (ylimmässä kuvassa Anniinan kanssa) ja Tanja! Nyt huomaan, että Tanja kyllä kantaa tuon takin paljon upeammin kuin minä, ei uskoisi samaksi takiksi!! :D Täytyypä oikein kietoa se kunnolla seuraavalla kerralla..
Napakymppi reissu siis minulle! Sain viettää kivaa iltaa ja tuli tehtyä
ne ostokset pitkästä aikaa, eikä tarvinnut haahuilla pitkin kauppoja.
Huomasin, että CC:n vaatteissa on usein joku pieni juju, josta
vaatteeseen tulee vähän ilmettä, esimerkiksi leikkaus tai jokin
erilainen yksityiskohta. Sekin on yksi syy, miksi niin harvoin ostan
vaatteita, kun en jaksa syttyä niistä samanlaisista vaatteista, joita on
joka ketjuliike pullollaan. Illan lopuksi oli vielä tilaisuus päästä kuvattavaksi oikein ammattilaiskuvaajan linssille uudet kuteet päällä, mutta enhän minä kehdannut mennä... Mikä siinäkin on, ettei osaa lainkaan olla luontevasti kameran toisella puolella??
Sinä syyskuisena iltana oli vielä mukavan lämmin, kun lähdimme myöhään kohti kotia juuri oikeiden ostosten kanssa. Totesin, että täytyy varmaan alkaa aina välillä töistä lähtiessä poiketa Naantalin kautta, vaikkei ole sitten mitenkään kotimatkan varrella, sillä siellähän saa samalla sekä viherterapiaa, että vaatekriisit selätettyä.. Mikä olisi hei parempi viikonlopun alku, kuin hakea perjantaikukat ja saman oven takaa jotain pientä kotiin tai päälle? Virkistävää, jotain erilaista, ihana myymälä!
Meillä alkoi muuten syysloma! Lähdetään vähän kylpylöimään pariksi päiväksi, ihan tähän kotikaupunkiin, mutta tuntuu kyllä ihan lomalta jo pelkkä ajatuskin. Hyvää loppuviikkoa teillekin!
Katri
