Kevään kohinaa

Valon määrä lisääntyy päivä päivältä, ja saa kaipaamaan enemmän vihreää ympärille. Ja värejä ylipäätään. Huomaan himoitsevani pastelleja, jotain hennon persikkaista tai hyvin hailukan vaaleanpunaista.. Samoin lisääntyy tarve tilalle - tekee mieli siivota ja raivata tilaa keväälle. Voin melkein jo aistia ne keväiset aamut, kun tekee mieli mennä pihalle aamukahville, vaikka hiukan vielä paleltaa. Ehkä en sentään vielä lähde viemään villamattoja pois lattiasta... Kaupassa nuo pienet valkoisen helmihyasintin alut suorastaan huusivat päästä meille. Tuomaan kevättä ja kasvuvoimaa.

Purin pari ruukkua sinisiä helmihyasintteja kavyesti erilleen toisistaan, ja laitoin ne laakeaan astiaan sisalin päälle. Sisalin ja hyasinttien väliin repäisin myös palan leivinpaperia, jotta mullat eivät varise kaikki pohjalle. Perunanarsissille taittelin paperipussin paketointipaperista. Näin se oli kivampi viedä tuliaiseksi kavereille. Ohjeet paperipussin taitteluun katsoin tästä videosta. Sopivan paperiarkin koko on ainakin minulle ihan arpapeliä, mutta soveltamalla selviää..

Pientä keväthuoltoa tuli tehtyä myös rehahtaneelle peikonlehdelle.. Nappasin oksia raa'alla kädellä ja laitoin korkeaan lieriövaasiin. Hyllyllä pari kultaköynnöksen oksaa ovat lasissa juurtumassa, ruukun sisällä piilossa. Hyllystä puheenollen, sekin kaipaisi jotain keväistä freesausta. Heti koheni, kun otin peikonpähkinäoksan pois.

Tänään on tarkoitus laittaa vähän muitakin keväthommia aluille... Viherpeukalot syyhyä! Tässä vaiheessa voi jo alkaa toivoa lumen sulavan, eikö vaan..? Kunnon hiihtokelejä tuskin kuitenkaan enää tulee.. (Juuri kun ostimme viime viikonloppuna kaikille sukset.. No, sen oli tarkoituskin olla investointi ensi talven sivakointeihin, mutta silti - olisi ollut ihan kiva päästä pari kertaa kokeilemaan kun vielä oli into päällä!)

Mukavaa sunnuntaita!

FB | IG

Katri

Toiset viikot...

Toiset viikot ovat kovempia kuin toiset, kyllä sen ymmärtää

mut kovin paljon on myös itsestäs kiinni

miten tämänkin kuvan värität..

hmmm hmmmhmmmhmh...

... Stellan Aamun kuiskausta mukaellen... Kyllä tuntuu perjantai ja viikonloppu hyvältä! Viikko mennyt ihan hujauksessa - aika lailla jäniksen selässä, vai miten sitä sanotaan... Koti on ollut sellainen turvallisen sotkuinen satama, jossa on akkuja iltaisin ladattu. Lapset kirmanneet kirjaimellisesti pää kolmantena jalkana...

Odotettuna perjantai-iltana ajattelin palkita itseni paketillisella manchego-juustoa. (Tämä on se #kesäkuntoon18 -projekti...) Taktiikkaan kuului myös luvattu leffailta lapsille, mutta se houkutus toimi vain isommalle.. Pienempi halusi tulla syliin syömään juustoa, mutta sehän sopii... Ne hetket on harvassa, kun hänet saa pysymään tovin kainalossa. Vaikka sitten yhteisenä juustohetkenä.

Menneen viikon aikana olen iltaisin lueskellut elämän mullistavaa järjestelyopasta, maankuulua Konmaria. Olen puhissut tyytyväisyyttä, kun heitin kolmessa muutossa mukana roudattuja ja kymmeniä kertoja sängynaluspusseihin uudelleen järjestettyjä josvieläjoskustarvii -varatalvivaatteita ja kaiken maailman lumppuja pois kaappien täytteistä kierrätykseen. Silmissäni on haavekuva arjesta, jossa minun ei tarvitse jatkuvasti järjestellä ja kuljetella tavaroita paikalleen,  ja ylipäätään säntäillä ja etsiä milloin mitäkin. Urakka tuntuu kyllä valtavan suurelta. Ei varmaan kannattaisi tässä vaiheessa miettiä, mutta tuskastuttaa pelkkä ajatuskin tietokoneen valokuvakansioiden ja sähköpostin konmarituksesta.. Ne ovat se viimeinen koetinkivi jossain hamassa tulevaisuudessa, kun nyt saisi edes nämä näkyvät nurkat selkeämmiksi.

Voimaannuttavaa (hmm, joskus inhosin tuota sanaa, mutta ei se enää niin oksettavalta kuulosta!) viikonloppua kaikille! <3 Mitä teille kuuluu?!

FB | IG

Katri

Voittaja on arvottu...

Leinikin pikkuiset puhkesivat kukkaan sopivasti juuri kun suuri pääkukka oli kuihtunut. Monesti ne eivät edes aukea, jos kukkavarressa nuppuja on... Nämä oksat olivat kyllä todella hyviä yksilöitä - kaksi viikkoa sitten ostettu. Ensimmäisen ja viimeisen kuvan kukinnot ovat poikasia, keskimmäisissä vielä muhkea pääkukinto.. En osaa päättää, kummat ovat kauniimpia kaikessa herkkyydessään..

Hmm, pitäisiköhän minun paljastaa myös se arvonnan voittaja? :) Arvonnasta oltiin mukavasti kiinnostuneita ja oli ilo kuulla muutamaltakin, että onpa ihanan hyödyllinen arvonta! Tällä kertaa Random.org arpoi voittajaksi Hannen kommentillaan "Kahdella arvalla mukana! Seuraan Bloggerissa ja Facebookin kautta ja jaoin facebookissa!" Onnea!! Viestiä on tulossa, ja härveliä sitten perässä.. Kvikille vielä suurkiitos tästä hyödyllisestä arvonnasta!!

Rentouttavaa loppuviikkoa kaikille! <3

FB | IG

Katri

Uusia vaiheita

Kuukausi sitten ilmoitimme esikoisen kouluun. Silloin alkoi konkretisoitua se, että yksi vaihe on päättymässä, ja samalla tästä tulee itselle jonkinlainen kehitystehtävä.. Viime viikonloppuna juhlimme yli kymmenen vuotta minua nuoremman veljeni täysi-ikäistymistä, ja kohta nuorempi siskoni valmistuu ammattiin ja aloittelee aikuiselämään. 

Olen elänyt ajatuksissani läpi näitä siirtymiä vanhemman näkökulmasta ja nähnyt asioita eri tavalla kuin ennen. Ei siitä ole kauaa, kun itse seisoin liian suuri koulureppu selässä kotipihalla, vilkutin heippoja hymy herkässä vailla tietoa siitä mitä tunteita vanhempani samaan aikaan käyvät läpi. Nieleskelivät varmaan ja yrittivät pitää itsensä kasassa, jotta en itse alkaisi jännittää. Entä murrosikä? Huh, en pysty vielä edes ajattelemaan niitä haasteita...  

Luonnollisesti myös lastenhuonejärjestelyjä on tullut vähän mietittyä, kun koulun alku lähenee. Ehkä se on myös tapani yrittää valmistautua tähän uuteen vaiheeseen, vaikka tiedän, ettei ekaluokkalainen varmaan vielä omaa huonetta tarvitse. Läksyt tehdään todennäköisesti keittiön pöydän ääressä, mutta olisi kuitenkin kiva olla mahdollisuus omaan tilaan.

Tällä hetkellä molemmat lapset nukkuvat yläkerran huoneessaan, ja siellä on myös esikoisen pöytä ja niin sanotut isojen tyttöjen leikit, kuten askartelutarvikkeet ja pikkulegot. Mm. tästä syystä sitä huonetta ei kovin usein näy blogissa. Kuva norminäkymästä löytyy mm. tästä arkireality-postauksesta, mikäli joltain on päässyt tuo näky unohtumaan.. :) Huh, olipa järkyttävä näky, kun sen itsekin selasin läpi.. Ei meillä onneksi joka päivä ihan tuolta näytä! :D Laitetaan vaikka pimeän syksyn piikkiin..

Yläkerran huone on myös siitä haasteellinen, että siellä on kaksi sisäikkunaa, muttei lainkaan ulkoikkunaa, eli suoraa luonnonvaloa ei tule samalla tavalla kuin tänne alakerran huoneeseen. Mietinkin, pitäisikö koululaiselle tehdä oma huone alakertaan. Toisaalta, hän kömpii usein meidän viereen keskellä yötä ja veikkaan koulun aloituksen olevan taas sellainen isompi muutos, että yöllä tekee mieli tulla viereen. Ja se sopii, eivät ne enää teininä viereen änkeä. 

Onko jotain, mitä teidän koululaisenne pitävät tärkeänä omassa huoneessa? Tai mikä on hyväksi havaittua? Mikä turhaa?

Hei muistakaahan muuten käydä vielä osallistumassa keittiön pelastajan arvontaan, voittaja selviää huomenna 2.3!

FB | IG

Katri