tiistai 1. maaliskuuta 2016

Uusia vaiheita

Kuukausi sitten ilmoitimme esikoisen kouluun. Silloin alkoi konkretisoitua se, että yksi vaihe on päättymässä, ja samalla tästä tulee itselle jonkinlainen kehitystehtävä.. Viime viikonloppuna juhlimme yli kymmenen vuotta minua nuoremman veljeni täysi-ikäistymistä, ja kohta nuorempi siskoni valmistuu ammattiin ja aloittelee aikuiselämään. 

Olen elänyt ajatuksissani läpi näitä siirtymiä vanhemman näkökulmasta ja nähnyt asioita eri tavalla kuin ennen. Ei siitä ole kauaa, kun itse seisoin liian suuri koulureppu selässä kotipihalla, vilkutin heippoja hymy herkässä vailla tietoa siitä mitä tunteita vanhempani samaan aikaan käyvät läpi. Nieleskelivät varmaan ja yrittivät pitää itsensä kasassa, jotta en itse alkaisi jännittää. Entä murrosikä? Huh, en pysty vielä edes ajattelemaan niitä haasteita...  

lastenhuone, koululaisen huone



Luonnollisesti myös lastenhuonejärjestelyjä on tullut vähän mietittyä, kun koulun alku lähenee. Ehkä se on myös tapani yrittää valmistautua tähän uuteen vaiheeseen, vaikka tiedän, ettei ekaluokkalainen varmaan vielä omaa huonetta tarvitse. Läksyt tehdään todennäköisesti keittiön pöydän ääressä, mutta olisi kuitenkin kiva olla mahdollisuus omaan tilaan.

Tällä hetkellä molemmat lapset nukkuvat yläkerran huoneessaan, ja siellä on myös esikoisen pöytä ja niin sanotut isojen tyttöjen leikit, kuten askartelutarvikkeet ja pikkulegot. Mm. tästä syystä sitä huonetta ei kovin usein näy blogissa. Kuva norminäkymästä löytyy mm. tästä arkireality-postauksesta, mikäli joltain on päässyt tuo näky unohtumaan.. :) Huh, olipa järkyttävä näky, kun sen itsekin selasin läpi.. Ei meillä onneksi joka päivä ihan tuolta näytä! :D Laitetaan vaikka pimeän syksyn piikkiin..




Yläkerran huone on myös siitä haasteellinen, että siellä on kaksi sisäikkunaa, muttei lainkaan ulkoikkunaa, eli suoraa luonnonvaloa ei tule samalla tavalla kuin tänne alakerran huoneeseen. Mietinkin, pitäisikö koululaiselle tehdä oma huone alakertaan. Toisaalta, hän kömpii usein meidän viereen keskellä yötä ja veikkaan koulun aloituksen olevan taas sellainen isompi muutos, että yöllä tekee mieli tulla viereen. Ja se sopii, eivät ne enää teininä viereen änkeä. 



Onko jotain, mitä teidän koululaisenne pitävät tärkeänä omassa huoneessa? Tai mikä on hyväksi havaittua? Mikä turhaa?

Hei muistakaahan muuten käydä vielä osallistumassa keittiön pelastajan arvontaan, voittaja selviää huomenna 2.3!

FB | IG

Katri
SHARE:

9 kommenttia

  1. Voi Katri❤ ... Nieleskelty on juu... Ja paljon varsinkin siinä kuuluisassa murrosiässä. Kyllä ne vielä teininäkin viereen tulee ja se jos mikä tuntuu tosi hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin kai, salaa ne kuitenkin toivoo lämpöä ja läheisyyttä... :)

      Poista
  2. Meillä on toistaiseksi koululaiset (poikia) olleet samassa huoneessa. Siellä on koulupöytä (iso, puinen. Ollut ennen erään koulun rehtorin pöytä), lipasto ja kerrossänky. Läksynsä pojat tekevät melkein aina ruokapöydän ääressä. Muutamme pian väliaikaiseen asuntoon ja siellä sama järjestely. Josko sitten siellä uudessa kodissa joskus myöhemmin jotain muuta. Tosin pojat eivät ole hirveästi valittaneet nykyisistäkään oloista. Ovat tokalla ja kolmosella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi on sentään melko iso ruokapöytä! :) Mukavampi siinä on kaiken keskellä..

      Poista
  3. Meillä on toistaiseksi koululaiset (poikia) olleet samassa huoneessa. Siellä on koulupöytä (iso, puinen. Ollut ennen erään koulun rehtorin pöytä), lipasto ja kerrossänky. Läksynsä pojat tekevät melkein aina ruokapöydän ääressä. Muutamme pian väliaikaiseen asuntoon ja siellä sama järjestely. Josko sitten siellä uudessa kodissa joskus myöhemmin jotain muuta. Tosin pojat eivät ole hirveästi valittaneet nykyisistäkään oloista. Ovat tokalla ja kolmosella.

    VastaaPoista
  4. Harmittavasti tuo vaihe on jo taaksejäänyttä aikaa, ja jotenkin aika on kullannut muistot... Meidän nuorimmainen nyt kolmasluokkalainen, eikä ole kertaakaan tehnyt läksyjä omassa huoneessa kirjoituspöydän ääressä (tai ehkä kerran...). Mutta askartelua varten oma pöytä on ihan must.

    Mukavaa keskiviikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kaikki vaiheet tuntuvat menevän niin kovin nopeasti.. Totta kyllä muuten tuo, että kyllä se oma pöytä on kuitenkin tärkeä mahdollisuutena touhuta niitä omia juttuja.. Se olisikin tosi kiva, jos ne askartelut sitten pysyvät siellä omalla pöydällä! :)

      Poista
  5. Aika menee niin hurjaa vauhtia, meilläkin nuorin jo kolmannella luokalla, vastahan tuo aloitti koulun... Viitosluokkalainen on nyt tänä vuonna alkanut puurtaa läksyjen parissa omassa huoneessaan, tähän asti ne on tehty ruokapöydän äärellä.

    Minusta kyllä tuntuu, että suurin muutos tuo koulun aloittaminen on äidille ja isälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, en ymmärrä miten on kuusi vuotta yhtäkkiä mennyt.. Toiset samanlaiset päälle, niin ollaan murrosiässä ja siirtymässä yläkouluun.. :| Varmasti suurempi pala se tosiaan on meille.. Tosin eskarilainen ei ole kauhean innoissaan, en tiedä mikä mättää kun eskaritehtävät ei yhtään kiinnosta.. Ennen tykkäsi puuhakirjojen tekemisestä hirveästi.. No, kaippa se innostus siitä!

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig