sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

The kaluste ja pohdintoja tyylien sekamelskasta

Helou! Mites pääsiäisenpyhät? Kirjoittelin viimeksi olemattomasta pääsiäisestämme, ja sillä linjalla ollaan todella pysytty.. Käytiin vähän ihmettelemässä Heurekaa ja nukuttiin lähestulkoon kellon ympäri. Aamulla saatiin kahden tunnin keskustelu aikaan, kun eskari-ikäiset yrittivät keksiä selitystä sille, miten pöydälle oli ilmestynyt valtava pääsiäismuna täynnä pienempiä pääsiäismunia... Ihanaa huomata, että mielikuvitus lähtee vielä helposti niin valloilleen, kun sitä vähän ruokkii! 

Hei mutta asiaan - oblik.fi:n Jutta haastoi minut miettimään kotimme tärkeintä kalustetta - the mööpeliä, tai miksi sitä sitten nimittäisikään. Totesin heti haasteen saatuani Jutalle suoraan, että tästä tulee vaikea.. Todella vaikea haaste. Haasteisiin tarttuminen saattaa muutenkin usein venyä, sillä olen tottunut kirjoittelemaan fiilispohjalta. Siltä, miltä milloinkin tuntuu, ja mitä on tullut kuvattua. Haasteet ovat kyllä aivan ihania, koska silloin tulee mietittyä ja analysoitua asioita vähän tarkemmin! Ja tietysti myös siksi, että onpa mukavaa tietää, että joku on ajatellut juuri minua ojentaessaan haasteen tähän osoitteeseen! Kiitos niistä! Alitajunnassa minulla on työstettävänäni seuraavatkin haasteet, jotka paljastavat blogini tarinan sekä mikäli uskallan - #husbandtag, jossa mies vastaa kysymyksiin minusta. Ymmärrätte varmaan, miksi sen tekeminen on viivästynyt.. :)



Mutta se, miksi tämän teko on kestänyt.. Meillä on kaksi aivan ihanaa kalustetta, joista en oikeasta osaisi luopua. Muut mööpelit ovat todella vain huonekaluja. En ole koskaan ajatellut, että jostain tavarasta luopuminen olisi vaikeaa. Meillä ei ole arvokasta designia, ei tavaraa, johon olisi säästetty eikä sen koommin huutokaupoista tai nettikirppareilta löydettyjä helmiä. Kotimme kauneimmat yksilöt ovat puoli vahingossa löytäneet meille tiensä. Ne ovat aina olleet näkyvilläni, mutta ne ole aiemmin osannut niitä katsoa sillä silmällä. Oma tyyli on alkanut löytyä vähitellen. Se kulkee jossakin selkeän skandinaavisen ja pehmeän kustavilaisen välillä, olematta kuitenkaan kumpaakaan. En osaisi nähdä kotiamme puhdaslinjaisen, graafisen minimalistisena sen paremmin kuin maalaisromanttisen, koukeroisen  rönsyilevänäkään, mutta tällaisena ripauksella vanhaa höystettynä tyylien sekamelskana se on juuri meidän koti. 

Minähän ihastun hirveän helposti kaikkeen kauniiseen, kun se vaan toimii ympäristössään. Tajusin oman tyylien sekamelskani silloin, kun haaveilimme tulevasta kodistamme ja näytin aina välillä miehelle kuvia lehdistä tai blogeista... Tapansa mukaan hän aika harvasanaisesti niitä kommentoi, mutta kerran tokaisi, että hänen on todella vaikea päästä kärryille siitä, millainen koti olisi minusta kaunis. Silloin ymmärsin - välillä ihastelin täysin valkoisia koteja, välillä hillityillä väriläiskillä  ja isoilla ikkunoilla maustettuja 70-luvun koteja, välillä korkeiden huoneiden, värikkäiden kakluunien ja leveiden ikkunalautojen höystämiä puutalokoteja (joissa kuulemma vetää niin paljon että olivat pois laskuista), milloin maalaisromanttista runsautta ja milloin luonnonmateriaalein sisustettuja mummonmökkejä. Oma linja on tainnut alkaa löytyä, mutta edelleen pointtina taitaa olla se, että kaikki toimii ympäritössään. 



Nämä isovanhemmiltamme saadut kalusteet ovat olleet minulle lähes näkymättömiä ennen oman sisustustyylin löytymistä. Muistan tuon tummanruskean isomman lipaston isovanhempieni mökiltä - siellä säilytettiin pelejä ja lehtiä, mökillä kun vietettiin lapsuuden kesinä paljon aikaa. Sisällä on samat kirjavat hyllypaperit kuin aikoinaan, ja ovessa äidin nelisen kymmentä vuotta sitten liimaamat Aku Ankka -tarrat. Taisivat silloin olla kiven alla. 

Lipasto on matkannut sukuuni aina Karjalasta asti evakkojunalla, ja vaaleamman ruskea lipasto puolestaan on toisen mammani ensimmäinen omaan kotiinsa ostamansa kaluste. Nuo lipastot tuntuvat kantavan mukanaan niin voimakasta elämänkokemusta, että ne tuovat ryhdin näihin tiloihin. 

Näiden kahden mööpelin välillä en sitten pystykään tekemään paremmuusjakoa - the kalusteen jalustan jakavat meillä nämä kaksi kuningatarta.. Toisaalta, ei ole edes syytä asettaa heitä (kyllä, turkulaisittain puhuttelemme he-pronominilla myös kalusteita) napit vastakkain lainkaan...

Entä teillä? Haasteiden luonteeseen tuntuu kuuluvan se, että jaetaan ajatuksella eteenpäin, mutta mielelläni kuulisin muitakin tarinoita! Haastan mukaan ainakin Saijan, Hannan ja Sirpan, sekä juuri sinut, joka koet tämän haasteen omaksi jutuksesi!

Loppupääsiäinen kuluukin tehden puita ensi talven varalle.. Mikäs sen parempaa kuin raittiinilman myrkytys näin lomalle! ;)

FB | IG

Katri
SHARE:

20 kommenttia

  1. Ihanat on sun lipastot, molemmat! Kyllä oli kiva lukea miten kauniisti kirjoitit niistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos Sanna! Ovat ne kyllä mittaamattoman kauniit!

      Poista
  2. Kauniit lipastot ja niin mukavat tarinat niiden taustalla <3 Hyvää pääsiäistä ja terkkuja pohjoisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tarinat tekevät mööpelin! Pohjoisessa taitaa olla ihan talvi vielä?!

      Poista
  3. Parhaita on juurikin ne huonekalut, joissa on jokin hauska tai kaunis tarina takana. Voisinpa napata tämän haasteen itselleni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TOsi kiva jos nappaat tämän, tajusin meinaan samalla hetkellä kun näin sinun kommentoineen, että tämähän olisi pitänyt juuri sinulle laittaa, vaikka kodista vähän harvemmin kirjoitteletkin!

      Poista
  4. Kivasti kirjoitit kauniista kalusteista. Meiltä löytyy kanssa muutama sellainen kaluste, jolla on oma menneisyytensä, niistä voisikin tehdä postauksen jossain välissä. Mukavaa pääsiäisen jatkoa sinne! Me lähdetään metsään koirien kanssa nauttimaan ihanasta ilmasta ja sen jälkeen on vuorossa omenapuun karsinta, varsinaisia pääsiäispuuhia täälläkin siis...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee ihmeessä - niistä on aina mukava lukea! Silloin aina itse ihmettelen, miten toisilla käy niin hieno mäihä että löytävät/saavat kaikenlaista, mutta toisaalta samalla tavallahan nämäkin ovat meille löytäneet! Kuulostaa muuten ihanilta teidän pihapuuhat! Minullakin kovasti sormet syyhyävät katkomaan talventörröttäjiä ja laittamaan muutenkin jo pihaa kuntoon.. Jos ensi viikonloppuna ehtisi, kun pääsiäisen loppu meni muualla puuhommissa..!

      Poista
  5. Mitkä ihanat lipastot! Ja tarinat niiden taustalla <3

    Rupesin miettimään, että mikä täällä meillä olisi se tärkein kaluste ja ihan heti mikään ei oikein noussut ylitse muiden, vaikka esim. vanhempieni perintöä / huonekaluja omasta lapsuudenkodistani löytyy oikeastaan jokaisesta huoneesta. Toki nekin ovat rakkaita ja merkityksellisiä, mutta eivät kuitenkaan sellaisia, mistä en mistään hinnasta luopuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän olisi muuten tosi hyvin voinut osua sinullekin tämä haaste! Jotkut huonekalut ovat toki ehkä tärkeämpiä ja sellaisia, joita ei voi saada uusia tilalle, mutta toisaalta ei mikään tavara kai sentään ihan mittaamattoman arvokas ole.. Mietin juuri yksi päivä, että jos vaikka vihkisormukseni katoaisi, niin toki varmaan jonkin aikaa harmittaisi, mutta sitten vaan toteaisin, että harmi, nyt kävi näin..

      Poista
  6. Onpa kiva, kun on mööpeleitä, joista ei luopuisi. Meille ei ole kulkeutunut perintökalleuksia, mutta nyt on oman pojan tekemät yöpöydät. Luulenpa, että niistä en luovu koskaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuulostaa ihanalta! Hieno ajatus ja varmasti tunnearvoa paljon!!

      Poista
  7. Ihanat lipastot!
    Mietin mikä olisi sellainen huonekalu johon olisin kiintynyt, mutta tällä hetkellä sellaista ei kodissani ole. Jos jokin olisi pakko valita, niin ottaisin sohvapöydän mukaan ja yhden vanhan taulun, joka oli jo fammullani seinällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele, sitä taulua olet katsellut jo aikoja sitten! Sen vuoksi se varmasti on niin tärkeä! Jokin vanhoissa esineissä kyllä on.. Ihan kuin niissä tosiaan olisi se aika ja kokemus sisällään..

      Poista
  8. Silmät kostui,niin kauniisti heistä kirjoitit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinnuu! :) Heee ovat täällä kuin kotonaan!

      Poista
  9. Molemmat lipastosi ovat kauniita, samoin wieniläistuolisi on herkku!
    Tyylien sekamelska on just hienoa, kun on silmää yhdistellä asioita ja sinulla on.
    Olethan käynyt vilkaisemassa koko viisiosaisen juttusarjan meidän the kalusteista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa kiitos vinkistä! Täytyy käydä lueskelemassa ajan kanssa! Wieniläistuoli on kyllä ehkä parhaita kirppislöytöjäni - haa, on meillä siis joku sellainenkin!

      Poista
  10. Minä olen noita sinun lipastojasi ihaillut kuvissasi monesti - ja oli kiva kuulla tarina niiden takana. Ja tuo sinun sisustusfilosofiasi kuulostaa kyllä tosi tutulta - itsekin ihailen milloin tiukkaa skandisisustusta, milloin kerään Pinterestiini värikkäitä koteja - ja oma on jotain vähän sitä sun tätä. Sinun sisustussilmääsi kadehdin - itseltäni se puuttuu. Jos jotain yritän, tulee siitä helposti liian "tehdyn" näköistä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentistasi Lady! :) Ne taitavatkin näkyä aika usein kuvissa, en itsekään kyllästy niihin.. Kiva kuulla, että jollain muullakin on tavallaan tyyli hakusessa, mutta silti joku oma punainen lanka ohjaa sisustuksen syntymistä!

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig