Herkkua joulunaikaan - jouluinen brownie-piirakka

Moikka! Muutama päivä vierähti yhtäkkiä. Pitkiä päiviä, mutta toisaalta myös hyviä hetkiä ilman mitään tärkeämpää, kuin läsnäoloa. Kiireisten päivien jälkeen on paljon helpompi istua lasten kanssa lattialle värittämään ja kyselemään kuulumisia. Niitä hetkiä osaa taas arvostaa, kun pari päivää tulee mentyä tukka putkella. Tarkoitus oli tehdä toinen piparitaikina tänään odottamaan pipakakkutalorakenteluja, mutta siirretäänpä sitä nyt vielä pari päivää.. 

Sen sijaan ajattelin jakaa teille pienen herkkuvinkin tähän joulunaikaan... Tein syksyllä häihimme ja tupareihimme browniespaloja, ja vähän myöhemmin tuunasin siitä vielä jouluisen version. Tällä kertaa vielä hieman sulavamman ja tietysti jouluisen, marenkipäällisellä.

Ainekset:

200 g tummaa suklaata

1 Fazerina-patukka

150 g voita

2,5 dl fariinisokeria

3 munaa

1,5 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

0,5 dl mantelijauhetta

1 dl mantelirouhetta

1 tl kanelia

0,5 tl piparkakkumaustetta

Marenki

2 munanvalkuaista

0,5 dl erikoishienoa sokeria

0,25 tl piparkakkumaustetta

Paloittele suklaa pieneen kattilaan tai teräskulhoon ja lisää joukkoon voi. (Muutama suklaapala liikenee hyvin maisteltavaksi.) Sulata vesihauteessa sekoittaen. Sekoita joukkoon fariinisokeri, ja anna jäähtyä hetki. Lisää munat sekoittaen ja lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kääntele taikina tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (noin 15*25 cm).

Tee marenki. Vaahdota munanvalkuaiset ja sokeri kuohkeaksi valkoiseksi vaahdoksi ja mausta piparkakkumausteella. Levitä marenkivaahto suklaaleivonnaisen päälle ja kypsennä 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 30 minuuttia. Brownies saa jäädä hieman löysäksi, joten tarkkaile paistoaikaa.

Vinkki: Saat browniesista gluteenittoman käyttämällä gluteenitonta jauhoseosta ja gluteenitonta suklaata.

Oi siitä tuli niiiiin suussasulavaa, ja ihanan jouluista! Piparkakkumausteen neilikka, pomeranssi ja kaneli - mmm! Ja niin nättiäkin, että olisin voinut syödä vain silmilläni... Suoraan uunista tultua se oli vastustamatonta, mutta myös jääkaapiissa kohmentuneena ihanan tahmaista - juuri sellaista herkullista hyytynyttä brownieta kuin voit kuvitella. 

Nämä herkut mielessä toivottelen hyvää viikonjatkoa! Voisikin muuten tehdä uuden satsin huomenna eskarin joulujuhlan kunniaksi... Ihanaa - voin jo kuulla korvissani sen suoraan sydämestä kakofoniana tulevan laulannan! :)

FB | IG

Katri

Joulukotia ja kaamosmietintöjä

Kun aamulla on aivan yhtä pimeää kuin illalla... Osa kuvista voisi aivan yhtä hyvin olla tältä aamulta kuin eilisillalta. Mikä tähän pimeään vuoden aikaan antaisi lisää virtaa? En muista koskaan aiemmin kokeneeni kaamosväsymystä, mutta nyt tuntuu olevan jotain sellaista ilmassa... Aamuisin minut täytyy lähestulkoon kammeta sängystä ylös. Ihan fyysisestikin tuntuu, kuin olisin taas aivan jumissa, kun en ole käynyt joogassa pariin viikkoon. Huomaan oloni tukkoiseksi ja jäykäksi heti, jos jooga jää välistä. En myöskään jaksa panostaa syömiseen niin paljon kuin haluaisin, enkä muista ottaa vitamiineja, koska en halua pitää niitä rumia purnikoita pöydällä. 

Tiedän, että väsy tästä väistyisi aika pienilläkin panostamisilla omaan hyvinvointiin. Pitäisi jaksaa lähteä sinne joogaan useammin, ja pitäisi viitsiä lähteä muutenkin ulos iltaisin. Täällä maalla on todella pimeää nyt, joten entistä vähemmän kiinnostaa lähteä tihkusateeseen talsimaan. Haluaisin löytää enemmän aikaa valokuvatakseni... Ihan mitä tahansa! Se tuottaa niin paljon iloa ja tarjoaa paljon haasteita, jotka on mahdollista kuitenkin saavuttaa. 

Mutta hei heti kun aloin miettiä, niin mieleen pomppasi aika monia asioita, jotka ovat tuottaneet iloa ihan muutaman päivän sisällä...

Käytiin kavereiden kanssa ulkona ja tanssittiin naapurin muikkiksen kanssa ihan sydämemme kyllyydestä. 

Tulin töistä kotiin ja touhuli patisti sohvalle kirjan kanssa. Silittelin pulleita reisiä ja unohdin muun.

Mietittiin E:n kanssa päivän mukavat asiat ja hän sanoi, että se kun oltiin yhdessä. 

Opiskelijani yllättivät minut totaalisesti - se lämmitti kovasti kaiken kiireen ja stressin keskellä.

Mies tuli aamulla ennen töihin lähtöään sanomaan, että on ihanaa kun olen luonut perheelle jouluperinteitä ja keksinyt lapsille kirjeitä tontulta. Häkellyin ja ihmettelin, miten se tuollaisen on pannut merkille... Ihanaa kuulla, että arvostaa.

Pääsin valokuvaamaan vähän erilaisia juttuja ja koin ihanaa onnistumisen riemua, kun sain tosi kirkkaassa paikassa pitkällä valotusajalla säilytettyä liikkeen kuvassa. Harmaasuodinta tuli kyllä ikävä, mutta onnistuin.

Mies sai haettua loput isyysvapaat joulunajaksi, ja lapset saavat kunnon joululoman.

Tehtiin joulutorttuja ja juotiin glögit lasten kanssa jälkkäriksi. Touhuli raahasi taas tuolinsa aitiopaikalle ja laittoi matot rullalle. Toisinaan se tuolinraahaus tason edessä on todella ärsyttävää (yritä siinä sitten laittaa ruokaa ja kaivaa laatikoista tarvikkeita), mutta nyt se vain huvitti. Toinen on niin tosissaan.

Sovittiin, että tehdään illalla sushia - hirveä himo ollut siihen viime aikoina.

Huomasin, että joulua alkaa sittenkin olla jo jonkin verran kotona. Ehkä se kuitenkin on tullut lähinnä valosarjojen, havujen ja paperitähtien myötä. Ehkä enempää ei tarvitsisikaan? Jotain joulunpunaista mieleni kuitenkin vähän halajaa... 

Mitkäs ovat teidän rohtonne ja ilonne tässä kaamoksen keskellä? 

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Valoa ja iloa, sitä haetaan! :)

FB | IG 

Katri

Jouluahdistus - ja sittenkin joulumieli

Joka vuosi tähän aikaan minulle iskee jouluahdistus. Se hirveä hyörinä ja kaiken valmistelu, joka paikka pursuaa tavaraa. Jossain vaiheessa aloin miettiä, että mitä ihmettä kaikki oikein valmistelevat? Lataavat monta viikkoa yhtä päivää tai paria pyhää varten? Kaikkea pitäisi olla niin kauheasti, pitäisi askarrella, siivota, ja hankkia lahjoja. Juosta kaupoissa tai selata verkkokauppoja. Ahdistavaa. Kaikilla on kiire. Ja kaikki tuskastelevat, kun rahaakin menee niin kauheasti. Mikä järki siinä kaikessa on? 

Vuosi vuodelta olen hyörinyt vähemmän. Ja joka vuosi olen ollut tyytyväisempi joulunaikaan. Olen yrittänyt tehdä ja valmistella vähemmän, sillä joulu on tullut vähemmälläkin. Kun eniten on alkanut arvostaa aikaa, on nurkkien siivoamisesta ja ruokien valmistelusta tullut vähemmän tärkeää. Lapset tuntuvat olevan myös kovin allergisia kaikelle valmistelulle. He osoittavat kyllä mieltään, jollei ole muka aikaa rötkähtää sohvalle lueskelemaan.

Vaikka kuvittelen olevani sinut vähempien valmistelujen kanssa, niin tiedän kyllä, että joka vuosi pari päivää ennen aattoa iskee hirveä epäusko ja paniikki - onko kaikki riittävän hyvin? Miksi en ole vieläkään siivonnut vessan kaappeja?? Ehtivätkö joulukortit vielä? Miksi en alkanut askarrella niitä ajoissa? Miksi en yrittänyt napata joulukorttikuvia aiemmin ja kehittää niitä ajoissa? (Tänä vuonna otin taas askeleen eteenpäin - tilasin ne valmiina.) Olenko miettinyt mitä tapaninpäivänä syödään lounaaksi? Entä jos joku tulee kylään niin mitä tarjotaan? Mikä on varasuunnitelmani varasuunnitelma? 

Juuh, vähemmän riittää, ja onneksi olen joka vuosi päässyt sitä lähemmäksi. Jos ei ole aikaa nauttia, niin joulu juoksee ohi. Onko se silloin joulu enää ollenkaan? Lehdissä fiilistellään ihanasta joulusta kun on aikaa olla rakkaiden kanssa, ja samalla osa jouluvalmistelijoista on niin loppu, että voisi nukkua joulun yli. Myönnän, että minusta on tullut laiska ja mukavuudenhaluinen lasten myötä. Jostain on nipistettävä, jotta jää aikaa ihan siihen läsnäolemiseen. Ja kyllä, silti laitan joulua. Se on tärkeä ja ihana juhla. Esteetikon silmä ja mieli lepäävät, kun paikat ovat kunnossa ja ympärillä on kauniita ja juttuja. Ruoanrakastajana tulen tosi onnelliseksi joulunajan herkuista. Käyn pientä kamppailua itseni kanssa kultaisesta keskitiestä, mutta uskon, että olen löytämässä ihan hyvää uomaa.

Olemme yrittäneet vähentää lahja- ja tavarapaljoutta joka vuosi, ja mielestäni se on ihan hyvin onnistunutkin. Emme halua lastenkaan oppivan ajattelemaan, että joulu on kulutusjuhla ja että lahjoja kuuluisi olla kasamäärin. Eivät he osaa odottaa hirveää määrää lahjoja, elleivät aikuiset siihen opeta kyselemällä lahjalistojen perään. Meille on tärkeää, että lapset osaisivat olla kiitollisia siitä, mitä on. 

Meillä on kaikki hyvin, ja olemme siitä mielettömän kiitollisia. Elämä on asettunut niin hyvin, etten aina ymmärrä edes, miten se on mahdollista. Kaikilla ei ole. Sen vuoksi yksi jouluperinteistämme on joka vuosi ollut osallistua Joulupuu-keräykseen lahjoittamalla lahja lapselle, joka muuten ei saisi ehkä ainuttakaan. Se on nuorkauppakamareiden järjestämä tempaus, jolla kerätään paketteja sosiaalihuollon asiakkaille. Pelkästään Turussa on 3000 lasta lastensuojelun piirissä, joista osa saa tänäkin jouluna ainoan joululahjansa joulupuukeräyksen ansiosta. Esikoinen oli innoissaan, kun kerroin eskarin jälkeen, että mennään tänään taas ostamaan Joulupuu-lahja jollein vieraalle lapselle. Tänä vuonna jouduin vastaamaan kiperiin kysymyksiin, kun hän mietti, miksei joulupukki mene kaikkien lasten luo... Hmmm, en osannut vastata mitään järkevää... :( Mutta pala kurkussa kuuntelin, kun hän mietti, että ne lapset varmaan ilahtuvat kun saavat meidän paketit!

Meidän oli tarkoitus ostaa molempien tyttöjen ikäiselle tytölle lahja, mutta joulupuussa oli paljon kouluikäisten poikien lappuja - he kuulemma saavat aina vähiten lahjoja näissä keräyksissä. Ihan hyvä, että niitä oli nyt runsaasti enemmän. Me valitsimme lahjan tyttö 8 v:lle ja poika 7 v:lle.

Joulu on lasten juhla, ja sydäntä raastaa ajatus siitä, että kaikille joulu ei ole ilon, lämmön ja läheisyyden juhla. Minä herkkiksenä nieleskelen nytkin palaa kurkussa, liikutun pelkästä ajatuksesta miettiessäni sitä pientä lasta, joka avaa E:n käärimää joulupakettia...

Joulupuukeräykseen on helppo osallistua, jos paikkakunnallasi on jossain kaupassa Joulupuu ja vastaanottopaikka - nappaa lappu kuusesta, hanki lahja, paketoi, kirjoita lappuun mitä paketti sisältää, ja vie vastaanottopaikkaan lapun kanssa, jotta sosiaalitoimessa he pystyvät kohdistamaan lahjoja. 

Sain hyvän mielen, ehkä myös joku muu. <3 Sitä se joulumieli kai on?

FB | IG

Katri

Talvista keittiössä

 

Kävin läpi valokuvia, ja löysin tällaisia unohtuneita, instan puolella muistaakseni kyllä vilkkuneita... Osa näistä esiintyi myös Kotiblogien joulunumerossa, joka on tälläkin hetkellä lehtihyllyssä. Lehdessä oli upeita ideoita mm. Villa Puomilta, Kellomäeltä ja Kukkalasta. Muuta joululehteä en ole tänä vuonna lukenutkaan. Entä sinä? Onko jokin joululehti ollut erityisen tunnelmallinen? En kaipaa kovasti vinkkejä lahjoihin enkä joulupöytään, vaan fiiliskuvia ja rentoa tunnelmaa...

 

 

Tuo valaisin tuntuu olevan ihan kuin tehty meidän keittiöön! Mikä onni, että löysin sen keväällä! Ja ihan sattumalta, kun en ollut edes osannut etsiä mitään tuollaista. Poikkesin kerran sattumalta sellaiseen pieneen sisustusliikkeeseen (joka on myös kampaamo Salonki & Sisustus Akkuna), ja sieltä ostin hetkeäkään epäröimättä tuon House Doctorin mustan kaunokaisen. Harmaankirjavat taljat (tai ehkä oikeastaan kaikki harmaa!) iskevät silmään nyt niin kovasti, tuo talja oli Kotilaiturilta. Pari viikkoa sitten käydessäni siellä näytti yksi olevan nojatuolissa vielä.

Tunnelmallista joulukuun alkua! Tosin lunta ja varsinaista talvista tunnelmaa saadaan ehkä vielä odotella - ainakin tänään tuli vettä välillä vaakasuunnassakin.. Jouluinen brownies lämmittää mieltä ja jenkkakahvoja mukavasti... Ohjetta tulossa myöhemmin..
 

FB | IG

Katri