Viikonlopun parhaat

Tai sanottaisiinko, että parhaat niistä hetkistä, jotka tuli kuvattua? Rymsteerattiin vähän ruokailutilassa, ja tuotiin ilmavampi kesäfiilis kylään. Valkoinen pöytä lähti villamaton mukana yläkertaan. E tarvitsisi yläkertaan jonkun pöydän isojen tyttöjen jutuille ja tuo valkoinen pöytä voisi väliaikaisesti toimittaa "koulupöydän" virkaa.

Mietiskelin, mitä laittaisin tuonne puulaatikkoon näin kesällä, mutta hetken päästä löysin J:n sieltä nököttämästä.. Asia siis ratkaistu! Sisustukseen sopiva lapsi, hyvähyvä!

Selvästi äidin tyttö - värikoodaus ja lajittelu selkeästi johonkin järjestykseen. Ei niitä nyt ihan miten vaan voi lätkiä... Visuaalisesti vaativa äitikin istui mielellään pelaamaan värikoodatun pelilaudan äärelle.

Olipa taas niin kiva napsia otoksia ihan pikkuasioista! Yksi suosikeistani on tuo otos lauantaiaamulta, jossa tyttö tekee Lego Friendsia keskittyneesti keittiön pöydän ääressä. Hyräili samalla jotain lastenohjelman tunnaria ja aurinko siivilöityi ensin sälekaihdinten, ja sitten hänen hiustensa väleistä.

Tehtiin perinteisempi raparperipiirakka, kuin se toissaviikkoinen marenkiunelma. Täytyy sanoa, että kyllä tällainen raparperipiiras on se aito ja oikea. Kunnon kerros murua päälle, ja vielä tilkka jotain vaniljaista, se olisi ollut piste iin päälle! Ohje Ruokalan sivuille reseptiin, tässä. 

Viikonloppuna harjoiteltiin myös oman rahan käyttöä. E oli onnistunut räpläämään säästöpossun auki, ja ihan aiheellisesti pyysi, että josko voisi jotain nyt hankkia omilla rahoilla. Siitä on aina puhuttu, mutta koskaan ei ole ollut kärsivällisyyttä alkaa lajitella niitä kolikoita ja raahata puolta kiloa hiluja laukussa. E otti siis ohjat omiin käsiinsä ja ilmoitti olevansa valmis lähtemään kauppaan pakattuaan kolikot sellaiseen ihan pieneen jouluiseen lahjakassiin. No, se palveli ensimmäistä oman rahan keikkaa ihan hyvin kunnes löysimme oikein taskuun mahtuvan pikkukukkaron. E oli ilmeisesti kuullut rahapuusta, kun löysin kasvistakin kolikon illemmalla...

Omilla rahoillaan E osti kaupasta Lego Friendsin (yllätys yllätys) ja sen parissa tosiaan vierähti lauantaiaamu. Sunnuntaina  lähdimme käymään Paraisten pihakirppisrallissa, josta löysin ylläolevan kuvan aarteet. Tuohilaukun ajattelin viritellä ehkä lehtitelineeksi, ja kuparisille pikkuastioille keksin vaikka mitä. Ne olisivat aika somia esimerkiksi kylppärissä vanulapuille. Peltinen sanko ja ilmeisesti maitotonkkaan kuulunut erikoisen mallinen pönttö pääsivät toimittamaan kesäkukkaruukkujen virkaa. Tuossa suppilonmallisessa on sellaisia irtonaisia pienireikäisiä levyjä pohjalla (liittyvät varmaan jotenkin maidon rasvaan erotteluun?), joten niiden ansiosta vesikin valuu kätevästi ulos ruukuista. E löysi kirppikseltä myös astioita leikkimökkiin ja tinkasi aika hyvin, kun kerroin, että neljän euron pyyntihinta on enemmäin kuin karkkipussi maksaa. Että onko se sinun mielestä liian kallis hinta? Oli se, ja sai tingattua puoleen. ;)

Pihakirppiksellä Vanhalla Malmilla oli aivan ihana tunnelma... Monella pihalla oli koko perhe myymässä kodin tavaroita ja jotain pientä purtavaa. Toisilla oli rakennettu kunnon kioski, jossa lapset möivät itse leivottuja herkkuja, osa paistoi vohveleita, toiset hodareita, ja joku tarjoili jopa bataattikookoskeittoa! Aurinkoinen sää, letkeä musiikki ja hyväntuuliset ihmiset - parasta.

Illemmalla kävimme vielä naapurissa grillaamassa, tai no, saimme istua oikeastaan ihan valmiiseen pöytään. Kyllä loistavat naapurit ovat myös jonkinsortin taivaan lahja. Ihana kävellä kesäillassa kotiin ja tietää, että näitä mukavia iltoja tulee vielä monia! Seuraavaksi tosin on kyllä meidän vuoro! ;)

Mukavaa, toivottavasti myös kesäistä uutta viikkoa teille!

Katri

Kesä tuoksuu sisälläkin

Syreenit ovat puhjenneet kukkaan - vitsi miten ihana tuoksu leijuu ilmassa! Meidän ja naapurin välissä on syreeniä metritolkulla, joten siitä liikeni napsia muutama oksa maljakkoonkin. Nyt sitä huumaavaa, pehmeää tuoksua leijailee sisälläkin. 

 

Tänään piti saada vanhoja opiskelukavereita kylään ympäri Suomea, mutta treffit täytyi perua aivan viime tipassa. Töistä tullessani huomasin esikoisen poskessa aivan kummallisen jäljen, jota lähdimme heti näyttämään lääkäriin. Lääkäri oli yhtä ihmeissään kuin mekin, eikä selvyyttä rokon, ihottuman tai ötökän pureman poisulkemiseksi saatu. Kurkussakin jotain omituista punaista, joka ei välttämättä kylläkään liity posken jälkeen, mutta saattaa olla merkki enteroviruksesta.. Toivottavasti ei ole sitä, on nimittäin karmivia kokemuksia kyseisestä rokosta, puistattaa jo valmiiksi. 

No, kaikki selviää aikanaan, niin tämäkin. Mukavaa viikonloppua teille!

Katri

Ekologisempaa pyykinpesua, ilman pähkinöitä

"Vaikka laki edelleen sallii karsinogeenien, mutageenien ja lisääntymiselle vaarallisten myrkkyjen kaltaisten epäpuhtauksien esiintymisen kotitaloustuotteissa, ei niitä ole meidän tuotteissamme."

Ote on Attituden pyykinpesuaineen etiketistä, jota aloin tutkia sen jälkeen kun silmiini pisti tiskiaineputelin etiketti: "Ärsyttää voimakkaasti silmiä. Haitallista vesieliöille, pitkäaikaisia haittavaikutuksia." Vanish purkin kyljessä on noin 20 varoitusta kemikaalien vuoksi, osittain samoja haitallisia aineita kuin tiskiaineessa. 

Aloin käyttää Attituden pyykinpesuainetta puolisen vuotta sitten oikeastaan sattumalta. Olin muilla asioilla, kosmetiikkaostoksilla, Greenlipsillä ja kerrankin oli aikaa tutkia muutakin valikoimaa, kuin vain hakea niitä vakkarijuttuja (kuten mineraalimeikkipohjaa). Pyykinpesuaine oli lopussa, joten nappasin mukaan putelin, jotta ei tarvitsisi erikseen poiketa kaupassa. Kotona ihastelin hyvää tuoksua, jota olinkin kaivannut. Olimme pitkään käyttäneet jotain Sertoa tai vastaavaa hajusteetonta ja zeoliititonta pesuainetta, ja huuhteluainettakaan emme ole käyttäneet aikoihin. Tuoksua vielä enemmän hämmästelin sitä, miten pehmeäksi pyykki tuli! Nimittäin yleensä pyykki ei ollut kovin pehmeää ilman huuhteluainetta. 

Käytimme jossain vaiheessa pesupähkinöitäkin, mutta niiden pesutulokseen en oikein ollut tyytyväinen. Siksi ilahduin tosi kovasti, kun löysin näin hyvän pesuaineen, joka vielä kaiken hyvän lisäksi on luonnollinen, ekologinen ja biohajoava. Attituden pesuaineissa ei ole käytetty esimerkiksi haitallisia vaahdottimia ja tensidejä. Kemiallisesti valmistetut aineet eivät hajoa luontoon, vaan kertyvät vesistöihin, siellä eliöihin, kaloihin ja lopulta takaisin meihin. Pitkäaikaisia haittavaikutuksia! Miksi haluaisin käyttää sellaista, kun muutakin on tarjolla? No ei tarvitse miettiä enää. Hintaa on varmasti hieman enemmän kuin tavallisilla, kemiallisilla, haitallisilla pyykinpesuaineilla, mutta tämä on myös todella riittoisaa. Voin lorauttaa vähemmän, tai pestä täydempiä koneita, jos hinta alkaa kirpaista. Omatunto ja iho kiittävät joka tapauksessa.

Tätä on helppo suositella, olen vaikuttunut! Ja arvatkaa, vaihdanko seuraavaksi tiskiaineen...

Hyvää loppuviikkoa!

Katri

FB | IG

Oletteko muuten laskeneet, kuinka monta viikkoa on juhannukseen? Kaksi! Ei voi uskoa...

Viikonlopun jälkimainingeissa - kaapista ulos

Kesäkuu, eipä siltä tunnu! Sunnuntainakin oli aika kylmä viima - liekö syy pienimmän nuhatautiin ulkoleikeissä.. Tällä hetkellä tyttöjen lempipuuhaa ulkona on kastella kasvimaata joko letkun kanssa suihkien tai kantamalla saavista kastelukannuilla. Luonnollisesti siinä on vaatteetkin kastunut ja kylmä yllättänyt. Ulkovaatteet ja -kengät on pesty useamman kerran edellisen viikon aikana. Voitte kuvitella, minkä näköinen haalari on märällä kasvimaalla möyrimisen jälkeen... Ajattelen aina, että eihän siellä nyt ole märkää, ei tarvitse laittaa kuravaatteita. Ja joka kerta jälkiviisaana totean, että olisi ehkä sittenkin ollut pienempi vaiva pukea ne kurikset päälle, kuin pyykätä ja kuivata muutama vaatekerta.

Mies tuli kotiin potilaan kanssa ja ihmetteli, miten nopeasti tauti vaihtaa suuntaansa. Edellisenä hetkenä pieni oli ihan veto pois, eikä jaksanut edes kättänsä liikauttaa. Sitten unien jälkeen oli taas normaali touhu päällä, kunnes taas puolen tunnin päästä ihan sylivauva. Toivottavasti paranee pian! Yllättävän vähillä sairasteluilla ollaan kyllä päästy kaiken kaikkiaan. Sisko hellii ja hoivaa - tuo juotavaa ja vetää soittolelua käyntiin kun ei omat voimat riitä.

Tulin sitten myös niin sanotusti kaapista ulos. Kotilaiturin Kati bongasi viikko sitten ottamani kuvan esikoisesta raparpereineen instagramissa ja vinkkasi osallistumaan Turun Sanomien puutarhakuvakisaan. Tägäsin kuvaan sitten vielä #tspuutarha, ja voitto tuli! (Klik lehtijuttuun tästä.)

Otin siis aimo askeleen täältä blogin takaa, ja nyt lehtijutun myötä muutama muukin tuttu ja tuntematon tietää tästä pikku harrastuksestani. Olen pitänyt blogin kanssa aika hiljaiseloa, enkä siitä juurikaan mainitse, ellen sitten tiedä keskustelukumppaninkin olevan kiinnostunut valokuvauksesta, sisustuksesta ja blogeista. Ehkä olen jotenkin pelännyt, mitä ihmiset ajattelevat. Nyt ajattelin, että eipä minulla mitään salattavaakaan ole, kun kerran julkista blogia kirjoitan, ja ennen pitkää se tulee kuitenkin ilmi erilaisissa tilanteissa. Joillain ihmisillä tuntuu olevan kummallisia käsityksiä blogin kirjoittamisesta, mutta käsittääkseni blogien yleistymisen myötä ne harhaluulot ovat sentään jo karisseet, että blogikodissa olisi aina kaunista ja ihanaa. Kuva tallentaa sadasosasekunnin, eikä sitä kameraa totta puhuen mielellään kaiva esiin silloin, kun puurohiutaleet ovat pitkin keittiön lattiaa ja molemmat säestävät toisiaan huutokonsertissa. Kyllä, hyvänmielen pintaraapaisuja on huomattavasti kivempi kuvata, kirjoitella ja muistella - niillä mennään jatkossakin!

Kiva siis, jos eksyit tänne! 

P.s. kommenttilaatikkoa saa käyttää myös terveisiin! ;)

FB | IG

Katri