Joululukemista isolle ja pienelle - 2. luukku

Yksi joulun odotuksen virstanpylväistä on se, kun kaivetaan joululehdet ja -kirjat esiin. Käperrytään sohvannurkkaan lueskelemaan ja ihastelemaan kauniita kuvia. Joululehtiä olen selaillut jo marraskuusta lähtien, mutta lasten talviset ja jouluiset kirjat otetaan esille vasta joulukuun alussa tai lumien tultua. Silloin niihin liittyy pientä taikaa ja tarinoita on mukava lukea vuodesta toiseen. Olen ostanut vähitellen E:lle joulukirjoja, ja hauskasti hän muistikin meidän viime vuonna lukeneen samoja kirjoja. Myös edellisvuosien jouluteemaiset Leppis-lehdet kuuluvat joulusatupinoon.

Toki minäkin tarvitsen joululukemista! :) Yleensä nappaan joulukirjan kirjastosta heti kun he laittavat ne esille, mutta tänä vuonna myöhästyin, ja kaikki parhaat oli jo lainattu. Onneksi muistin yliopiston kirjaston - se on varsinainen aarreaitta! Monikaan ei tiedä, että kaikilla on lainausoikeus myös yliopiston kirjastoon, ja sen vuoksi sieltä saa yleensä lainattua kaikkia uutuusteoksiakin, jotka ovat kaupungin kirjastoissa pitkälle varattuja.

Lainasin uteliaisuudesta myös tuon paljon hehkutetun Kaunis Pieni Joulu -kirjankin, mutta ensivilaisulta kirjan jouluaskartelut ovat liian maalaisromanttisia omaan silmääni. Kauniita tunnelmallisia kuvia kirja kyllä tarjoilee muillekin joulufiilistelijöille. Yhden hauskan jääaskarteluohjeen bongasin, siitä toteutusta ehkä myöhemmin.

Ja mikä teki minut tänään erityisen onnelliseksi? Kiiltävät, pinkeät granaattiomenat lähikaupassa mehukkaimmillaan! Vitsi miten ne rouskuvat ja mehustuvat suuhun, syömistä ei pysty lopettamaan... 

Viltti korviin, kirja syliin, taustalle joulumusiikkia, nojatuoli takakenoon ja kun luomet alkavat painaa, ehkä torkahdan E:n seuraksi. <3 Lämmintä joulukuun ensimmäistä viikkoa!

Katri

Adventtikynttilöistä joulu alkaa - 1. luukku

Voiko joulukuu ja äitiysloma enää paremmin alkaa? Saimme ystäviä yökylään ja aamun aloitimme pitkän kaavan herkutteluilla. Kävimme vähän haukkaamassa happea ja keräämässä palan metsää joulun koristeluihin. Muuten olemmekin tepsutelleet koko päivän yövaatteissa ja nukuimme koko perhe päiväunet! :)

Ihana metsän tuoksu tuli kotiin sammaleen mukana. Kyllä vihreä kuuluu jouluun. Takkapuista liikeni hieman tuohta ja se taipui mukavasti kynttilöiden ympärille. Mies oli hieman huolissaan asetelman paloturvallisuudesta, mutta heeei - esteettisys ennen kaikkea! :) Sitä paitsi perustelin, että eihän näitä adventtikynttilöitä polteta kuin sunnuntaisin ja tietty valvotusti.

Hyvää ensimmäistä adventtia, toivottavasti se on ollut leppoisa myös teillä! Tästä se joulukuu alkaa! <3

Pikkujoulua

Yhden aikakauden loppu ja toisen alku. Suuremmassa mittakaavassa kun ajattelee, niin viimeinen työpäiväni vähään aikaan ja äitiysloman alku. Mutta pienempi, joskaan ei vähemmän tärkeä murroskohta on marraskuun vaihtuminen joulukuuhun tänä viikonloppuna! :) Laitoimme vähän lisää joulua kotiin: Ripustimme joulukalenterin, laitoimme jouluvaloja, paistoimme joulutortut ja natustimme niitä joululaulujen tahdissa.

Tuon joulukalenterin tein E:lle kolme vuotta sitten, ja nyt se on silmääni aivan liian punainen ja romanttinen... Minun teki kovasti mieli tehdä uusi, neutraalimpi kalenteri. En kuitenkaan raaskinut, kun E muisteli tätä viime vuodesta ennen kuin olin edes kaivanut esille. On mukavaa, että jouluun muodostuu perinteitä. Uudeksi jouluperinteeksi ajattelin pikkujoulupakettia ja kirjettä tontulta. Jossain vaiheessa joulukuuta kirjoitamme kirjeen joulupukille, joten voisimme tavallaan vastata tontun kirjeeseen.

Minun on vaikeaa tottua aikuisten lahjattomaan jouluun, koska pidän niin kovasti paketoinnista ja pakettien katselusta jo kauan ennen joulun tuloa... Jotain yhteistä perheelle tulee toki hankittua, joten ehkä sitten paketoin niitä tavallista hartaammin! :) Niin ja koska myös aikuinen tarvitsee joulukalenterin, ajattelin tehdä jotain joulukalenterin tynkää tänne blogiinkin. Täytyyhän sitä jotain tekemistä lomalla olla!

Tämä tonttu alkaa nyt kirjoittaa kirjettä Andrea Bocellin joikatessa taustalla. Huomenna saamme ystäviä kylään - paras alku äitiyslomalle, ja joulunajalle! Tunnelmallista pikkujouluviikonloppua teille!

Katri

Närästää ja supistaa, myös nelivuotiasta! :)

Niin, ihana raskausajan vitsaus närästys on vaivannut jo monta kuukautta. Se tulee salakavalasti riippumatta siitä, mitä olen syönyt, mutta kuitenkin joka ilta. Olisi nälkä, mutta ei pysty syömään, kun kurkku on tulessa. Se pitää toki raskauskilot kurissa ihan kätevästi... Muistan ensimmäisestä raskaudesta, että närästys hieman helpotti silloin, kun vatsa laskeutui alemmas, mutta tässä raskaudessa vatsa ei oikeastaan missään vaiheessa ole ollut ylhäällä. Vanhan muijan löystyneet paikat... :D 

En muistanutkaan, miten vapaata riistaa raskausvatsa on kaikille ihmisille - jokaisella on tarve kommentoida sitä. Toiset sanovat, että "onpa se valtavan suuri", ja seuraava pällistelee, "miten se voi olla noin pieni". Päivittäinen (kivuton) supistelu on myös ollut kuvioissa jo ennen puoltaväliä, samoin kuin edellisessä raskaudessa. Se tuntuu minusta hauskalta! Onko se taas niin, että harjoitussupistuksilla ja synnytyksen nopealla etenemisellä olisi jonkinlainen yhteys? Muistan, että viimeksi kohdunkaula oli kypsynyt jo kuukausi ennen laskettua aikaa ja vauva oli ihan lähtökuopissa pitkään. Ehkä sen vuoksi ensimmäisen synnytys kesti vain neljä tuntia..

Aika huvittavaa, kun E:kin välillä ilmoittaa, että häntä niin kovasti närästää. Sitten hän lisää, että supistaa myös. :) On huivittavaa, miten hän yhdistelee asioita mielessään. Nauroimme vedet silmissä, kun hän yhtenä päivänä pohti supistelua: Kerran kesällä kävelylenkillä suuhuni lensi joku lentävä ötökkä ja nielaisin sen vahingossa. Ihmettelin sitä tietysti ääneen, mutta ei asiasta sen kummemmin juteltu. Sitten yhtenä päivänä viime viikolla ilman mitään aasinsiltaa hän pohti isälleen, että "Muistakko kun sillon kesällä äitin suuhun lensi joku ötökkä, niin onkohan sitä sen takia viime aikoina niin kovasti supistanut?!" Hän tietysti loogisesti ajatteli, että mahaan meni jotain eriskummallista, ja mahahan äidillä supistaa.

Parasta! Nelivuotiaalla on niin hyviä juttuja. Hauskaa viikonjatkoa! :)

-Katri