Aarteenetsintä - lastenjuhlien luottoleikki

Phuuh, nojatuoli kutsuu leipuria. Leivottavat on pääosin leivottu, joten huomenna saa ottaa aika rennosti ennen vieraiden tuloa. Ainakin nauttia sänkyaamiaista ja pelailla E:n uutta lahjapeliä. Mitenköhän on mahdollista herätä ennen aamuvirkkua, jotta voi viedä aamiaisen ja paketin sänkyyn? 

Päivällä kaivelin esiin viimevuotiset aarrejahtivihjeet inspiraation toivossa. Silloin olin käsitellyt paperit aarrekartan näköisiksi laveeramalla teepusseilla ja polttamalla reunat. Niistä tuli kyllä hienot, vaikka itse sanonkin! Minulla ei kuitenkaan ollut hajuakaan aarteenetsinnän toteutuksesta, joten lastenohjaajana työskentelevä ystäväni pelasti tilanteen keksimällä muutamassa minuutissa loistojuonen aarteenetsinnälle viimevuotiseen Peppi-teemaan sopien. 

Tänä vuonna viitseliäisyyteni ei riittänyt auttenttisten näköisten aarrekarttojen tekemiseen, joten tyydyn vain keksimään vihjeitä. Ajattelin suoriutua siitä tällä kertaa itse ja olen mietiskellyt jotain merirosvotarinaa. Aarteenetsintä olisi ihana toteuttaa ulkona, mutta ehkä on parempi pysyä sisätiloissa, kun vieraitakaan ei ole pyydetty varautumaan ulkovaatteilla.

Näissä neliöissä hyvien piilopaikkojen keksiminen ei olekaan ihan piece of cake. Oman haasteensa etsintään tuo se, että jokainen lapsi tietenkin haluaa ehtiä ensimmäisenä ryntäämään uuden vihjeen luo... Viime vuonna etsijöitä oli kaksi, nyt yhdeksän, joten mielenkiinnolla odotan, kuinka etsintä onnistuu. Nimittäin jo kahden etsijän kesken tuli mutinaa siitä, kumpi ehtii vihjeen luo ja kuka saa avata käärön..

E odottaa synttäreitään tosi kovasti, sillä 3-vuotissynttärit jouduttiin käytännössä perumaan miehen sairastumisen vuoksi. Ainoastaan naapurin tyttö ja isovanhemmat uskalsivat tulla enterorokkovaaraa uhmaamaan. Mutta mikäs siinä - herkkuja oli enemmän kuin ähkyyn tarvitaan ja E oli innoissaan saadessaan etsiä aarretta parhaan ystävänsä kanssa.

Noniin, parempi alkaa purkamaan vihjeitä paperille ennen kuin tulee aamu. Aarteenetsintä on kyllä aivan varma nakki lastenjuhlille, vai mitä mieltä te olette? Sisäinen lapseni ei meinaa pysyä housuissaan... :D Olen aivan innoissani pelkästä suunnittelusta, saati jos pääsisi itse aarrejahtiin! Siihen kai ne kaikenmaailman Survivoritkin perustuvat, seikkailunhaluun!?

Lastenjuhlat sunnuntaina - kaikki hanskassa toistaiseksi

Sunnuntain juhlia varten on valmistelut hyvällä mallilla. Olen kerrankin ajoissa ja olen askarrellut pitkin viikkoa. Aiemmista vuosista olen oppinut sen, että vaikka ideoita on pää täysi, niin mitään ei tapahdu ennen kuin alkaa tehdä. Yllätys yllätys! 

Pompom-ohjeen bongasin jo kauan sitten Esmeralda's -blogista ja laitoin muistiin. Ihanaa että joku on viitsinyt tehdä seikkaperäiset ohjeet! :) Niiden avulla se oli yllättävän helppoa. Lasiputeleita olen keräillyt pitkin vuotta ja popcorn-kupit askartelin No Home Without You -blogista löytämäni kaavan avulla. Liitutaulutarra oli tosi kätevää, ja valkoisella tussilla oli helppo raapustaa etiketit. Popcorn ei ilmeisesti oikein taivu lapsen suuhun, joten ne ovat E:n mukaan pokronnei. (Valitettavasti E on omaksunut vahvan Turun murteen päiväkodista...)

Ja Kartell on taas vinossa... En ymmärrä miten se aina painottuu toispuoleisesti, vaikka siihen ei juuri kajota. Mutta se kyllä toistaa ihanasti valonsäteitä. Jaksan vieläkin ihastella sitä!

Tarjottavat ovat vielä vähän auki, mutta yritän nyt pakottaa itseni tekemään päätöksiä, jotta ei tule viime hetken tuttua paniikkia. Pre-perjantaita toivottelen, kyllä on taas viikko mennyt nopeasti! 

Iho tykkää

Ennen tätä aamujeni aarretta inhosin kasvovoiteita. Ne eivät imeytyneet kunnolla, meikki oli vaikea levittää tasaisesti ja tekivät ihon liian paksulti rasvatun tuntuiseksi. Minulla oli ainakin ennen sekaiho. Nyt en tiedä miksi kutsuisin sitä, koska kuivia alueita ja vastaavasti finnejä ei enää ole lähes pariin vuoteen pahemmin ollut. Uskon sen johtuvan mineraalimeikkien käytöstä, mutta mitään varmoja syy-seuraus -suhteita en voi tehdä. Mineraalimeikeistä kirjoitin aiemmin täällä.

Madaran Deep Moisture Fluidia olen käyttänyt lähes yhtä kauan kuin Barefaced Beautyn mineraalimeikkipohjaa. Aluksi, kun en oikein osannut levittää meikkipohjaa, huomasin että meikistä tuli siistimpi, kun levitin alle kosteusvoiteen. Nyt myöhemmin ei tosin ole ollut ongelmia levityksessä eikä meikin jäljessä ilman kosteusvoidettakaan. Kesällä en muistanut käyttää kosteusvoidetta lainkaan, mutta nyt talvea vasten huomasin, että iho kaipaa taas vähän kosteutusta saunan jälkeen.

Tuo fluid on siitä ihana, että se on todella kevyt ja levittyy helposti. Se on myös äärimmäisen riittoisaa- edellinen puteli riitti vuoden. Madaralla on muitakin kasvovoiteita, mutta olen kokenut tuon fluidin sopivan iholleni täydellisesti. Minä olen kosmetiikan kanssa tosi jämähtävä: kun löydän hyvät tuotteet, käytän samoja uskollisesti. En ole koskaan tehnyt heräteostoksia kosmetiikkaosastolla, hamstrannut puteleita tai testaillut innokkaasti uutuuksia (no okei entisessä elämässäni tein kosmetiikkakonsulentin hommia huvin vuoksi, silloin yritin olla vaihtelunhaluisempi). Olen ymmärtänyt että ihmisille kerääntyy kaappeihin erinäistä kosmetiikkaa, jonka kanssa sitten tuskastellaan kun purkit ja purnukat vanhentuvat, lakat kuivuvat jne. Eikä millään voi muistaa käyttää montaa erilaista huulipunaa tai luomiväriä! :) Tai toisaalta uskon että voikin, mutta tällainen tavis tekee vain perusehostuksen päivästä toiseen...

Mites te? Tunnustautuuko joku kosmetiikkahamsteriksi?

Meidän koti kolmella sanalla

Sain ihanan ja niin raikkaan All I Ever Wanted Is Here -blogin Karlalta haasteen kuvailla kotia kolmella sanalla. Ajattelin jo hänen postaustaan lukiessani, että olisipa haasteellista kuvailla kotia muutamalla sanalla. Ja tosiaan, olen nyt viikon yrittänyt miettiä niitä kolmea sanaa, ja löysin kuin löysinkin kotimme punaisen langan! :)

Ensimmäiseksi tuli mieleeni KOMPAKTI, sillä kotimme on aika pieni, mutta pohjaratkaisultaan oikein toimiva. Meillä on kolme huonetta reilussa 80 neliössä, ja nyt tulevan pikkukakkosen myötä olemme alkaneet hiljalleen suunnitella seuraavaa siirtoa. Pitäisikö alkaa rakentaa? Sen suuritöisyys tähän elämäntilanteeseen ei kuitenkaan oikein houkuta. Lisäksi emme vielä tiedä, mitä kaikkea omakotitalolta haluaisimme, joten olisi ehkä hyvä ensin keräillä ajatuksia, kokemuksia ja inspiraatiota enemmän.

Toiseksi, kotona on LÄMMIN tunnelma, joka syntyy ennen kaikkea puupinnoista. Pidän yhä keittiön tammitasoista, jotka tuovat mukavasti lämpöä valkoisen rinnalle. Myös parketti (vaikkakin vanha ja kulunut) on aika samaa lämmintä sävyä. Kahteen makuuhuoneeseen vaihdoimme harmahtavan laminaatin, joka on oikein kiva, mutta huomattavasti kylmempi tunnelmaltaan. Tulevaan kotiin tiedän jo haluavani jotain vähemmän punertavaa kuin tuo parketti, mutta tänne se sopii.

Kolmanneksi kuvailisin kotiamme SEESTEISEKSI. :) Kodin haluan olevan rauhallinen turvasatama, jonka lämpöön kääriytyä iltaisin. Nautin hiljaisuudesta ja leppoisuudesta, ja vielä yhden melko rauhallisen lapsen kanssa näin onkin useimmiten. (Nyt alan epäillä, olenko unohtanut vauvavuoden kokonaan...)

Osa kodin tunnelmaa on myös piha ja sijainti. Rakastan kotimme pientä pihaa ja asuinaluetta - sitä, että kaikki on melko lähellä, mutta silti ympärillä on hiljaista ja rauhallista. Seesteisyyttä, jotain japanilaistyylistä yritimme hakea myös etupihalle. Istutuksiin olen tosi tyytyväinen, mutta aika vaikea noita valkoisia kiviä on pitää valkoisena...

Jollakin tapaa nämä kaikki kolme pointtia nivoutuvat yhteen - vaikka haaveilen tilasta ja avaruudesta tulevaan kotiin, tukevat tämän kodin kompakti koko ja lämpimät sävyt rauhallista tunnelmaa. Seesteisyys ja rauhallisuus näin pienessä tilassa tosin vaatii järjestystä, minkä vuoksi pyrin koko ajan karsimaan tavaraa ja järjestelemään olemassa olevia paikoilleen.

Haluan haastaa samaan tehtävään muutamia ihastuttavia bloggaajia, joiden blogeja olen seurannut melko pitkään ja ihastellut heidän sisustustyylejään. Nyt olisi mukava kuulla mistä on heidän kotinsa sielu ja tyyli tehty! :)

- Kotoisasti kaksiossa
- Esmeralda's (jonka kirjoittajan kätevistä käsistä ovat muuten nuo ekojen kuvien betonilyhdyt!)
- Satunen
- Uusi Kuu

Kotisohvalle käperryn minä kynttilöiden tuikkeeseen ja hörppään kupillisen Blossaa! Ilahduin, kun Eeva avarsi maailmaani kertomalla blogissaan että sitä on myös alkoholittomana! Ei ehkä ihan vedä vertoja "oikealle" Blossalle, mutta on maukkaampaa kuin perusglögit.