sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kahdestaan

Pari viikkoa sitten tuli tilaisuus päästä yhdessä ulos. Ajattelimme, että kai me nyt mennään oikein ravintolaan, kun kerran kaksin päästäisiin ulos. No, ei jaksettukaan lähteä kovin kauas, mutta pieni retki Kuusiston Linnanraunioille oli ollut mielessä. Se tuntui mukavalta, sopivan pieneltä menolta, mutta kuitenkin selkeältä kahdenkeskiseltä irtiotolta. Ajatella, miten mukava olisi hypätä pyörän selkään ja polkea kesäillassa kuin villitkin teinit! Kypärät päähän ja eväät reppuun. Keski-ikä kolkuttelee, ajattelin.. 




Omasta konkelistani oli vaihteet aivan rikki (ainoastaan kolmosvaihde toimi), joten mies joutui ylämäissä työntämään selästä vauhtia ja polkeamaan kahden edestä. Minua nauratti niin paljon että meinasi ohjaus pettää! Mutta perille päästiin, korkealle kappelinmäelle kavuttiin ja ihasteltiin näkymiä lohen loimuttuessa.




laatuaikaa kaksin, parisuhdeaikaa, loimulohta ja vaahtokarkkeja, metsäretki puolison kanssa
Ajattelimme, että leivän kanssa lohi on mukava syödä iltapalaksi, joten olimme pakanneet mukaan yhden paistetun maalaismoniviljapatongin, sekä tuorejuustoa, kotona maustetun lohifileen ja balsamico-kastikkeen. Vaahtokarkkeja tuli grillattua jo lohta odottaessa, mutta toki myös jälkkäriksi muutama. Vaahtokarkkien grillaus vaatii sen tyyppistä kärsivällisyyttä, että yleensä se ei ole minun heiniäni... Parasta se on vain hitusen kärähtäneellä pinnalla.

Aurinko laski, tuli hämärä, ja aloin jo miettiä, että pääsemmehän täältä keskiaikaisen kirkon mäeltä alas ennen pilkkopimeää. Mies tiesi reaktioni, mutta joutui myöntämään, ettei se kyllä ole mahdollista, koska lohikaan ei ole vielä valmista. No, mikäpä siinä nuotion vieressä on istuskella lämpimässä, mutta totta puhuen en innolla odottanut paluumatkaa pilkkopimeän metsän läpi.  




Muistelimme partioleirejä ja iltanuotioita, lauloin vähän sen aikaisia lauluja ja mietimme, miten absurdi ajatus olisi asua viikko metsässä. Eihän sitä kyseenalaistanut mitenkään 15-20 vuotta sitten. Oli ihan normaalia mennä syksyllä ja talvella viikonlopuksi metsään partioleirille ja kesällä viikoksi. Ajatus esikoisesta pari vuoden päästä leirillä ilman meitä tuntuu todella omituiselta. Mutta onhan niistä hienoja muistoja, aivan korvaamattomia. Kummallisista tilanteista, kuten kilometrien yövaelluksilta, pitkistä kipinävuoroista ja litimäristä teltoista selvittiin aina, ihan aina, samanikäisten kavereiden kanssa. Ihmettelen vain, minne se rohkeus ja luottamus pärjäämiseen on itseltä kadonnut. Ehkä tietynlainen sinnikkyys on ainakin osittain sieltä peräisin. 

loimulohi nuotiolla, parisuhdeaikaa. lohta ja leipää matsään evääksi

loimulohi bruchetta, savulohibruchetta, metsäretkelle evästä

Tuli pilkkopimeä, ja oli pakko lähteä alas kappelinmäeltä, läpi pilkkopimeän metsän. Yritin olla ajattelematta sitä, että kyseinen mäki on kuulemma keskiajalla mahdollisesti toimittanut kirkon ja hautausmaan virkaa, ja eivätkös ne edelliset asukkaat puhuneet jostain kummittelulegendasta.. Yritin työntää villiä mielikuvitustani syrjään ja luottaa siihen, että mies löytää tien polkupyörille. Jossain vaiheesa oli pakko turvautua nykyaikaan ja kaivaa kännykän taskulamppu esiin - vitsit mikä helpotus! Aloin luonnollisesti taas suuntavaistoineni jankata, eikö meidän pitäisi mennä enemmän vasemmalle, mutta onneksi mies piti pintansa, ja hetken päästä ja pyörien heijastimet näkyivät. Huh, helpotus. Kiitos nykyaika - älypuhelin, jossa on taskulamppu. No okei, ennenhän taskulamppu olisi kuulunut vakiovarustukseen...

Kullanarvioisia hetkiä, parhaita muistoja! Hetki istua hiljaisuudessa, ja kuunnella rauhassa. Tuntea hymystä, miten toisen kanssa on niin hyvä olla. 

FB | IG

Katri
SHARE:

13 kommenttia

  1. Wau! Niin mieletön postaus, että meni ihan kylmät väreet. Ihana ilta, tunnelma välittyi kyllä, ehkä paremmin kuin uskoitkaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, ihan tosi?! Kiva, jos tästä välittyi jotain erityistä. <3 Tällaiset hetket kahden ovat kyllä niin kullanarvoisia.. Kiitos kivasta kommentista!

      Poista
  2. Ihanan kuuloinen ilta! Varmasti jää mieliin pidemmäksi aikaa, kun mitä illallinen ravintolassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, se oli aivan ihanaa! Ja varmasti jää paremmin mieliin!

      Poista
  3. Ihanan kuuloinen ilta! Varmasti jää mieliin pidemmäksi aikaa, kun mitä illallinen ravintolassa!

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Niin olikin! Olen itsekin lukenut tämän postauksen nyt läpi monta kertaa, ja aina tulee niin lämmin ja hyvä olo!

      Poista
  5. Kauniita kuvia ja niin tärkeitä hetkiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella tärkeitä! Ja on ihanaa huomata, miten kiva näihin muistoihin ja tunnelmiin, ja mm. siihen omaan nauruun tikahtumisen tunteeseen (kun mies työntää selästä vauhtia) on palata kun lukee tätä postausta uudelleen ja uudelleen! :)

      Poista
  6. Nuotion äärellä, hämärässä - se on niin ihanaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on kyllä jotain ihan maagista! Meille tuli takka terassille, toivottavasti siinä tulee silloin tällöin polteltua tulta, vaikka ei olekaan sama asia kuin ihan nuotio, ja vielä metsässä.. Mutta siinä hiljaisuudessa ja tuijottelussa on sitä jotain..

      Poista
  7. Tämä on melkein liian ihana postaus <3. Kuvat ja kerronta veivät niin mukaan tunnelmaan. Ja mikä mieletön mainos partioharrastukselle. Olen niin tyytyväinen esikoisen partioinnostuksesta. Jospa hänkin sitten joskus veisi mukavan tyttösen tuollaisille treffeille ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, ajattelinkin, että tämä voi olla jo liian siirappista osalle lukijoista! :) Mutta toisaalta, vain perushyvää tyytyväisyyttä elämään. Ja totta, partio on kyllä todella hyvä harrastus, sitä on moni muukin sanonut. Siellä oppii monenlaisia taitoja.. Sellaisiakin, joiden merkityksen on ymmärtänyt vasta nyt aikuisena..

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig