Perjantai-ilottelut

Ihana rauha ja hiljaisuus - mies on koulureissulla, esikoinen yöunilla ja vauva kerää voimia ennen iltatankkausmaratonia. Oltuani pari päivää olosuhteiden pakosta lähes yksikseni, olen saanut mukavasti esimakua arjesta kahden lapsen äitinä. Nyt ymmärrän, millaista multitaskingia se vaatii ja apua, näitä on vasta kaksi (ja normaalisti on toinen syli ja käsiparikin)! Riittämättömyyden tunne taisi tulla vakiovieraaksi. Jos ei koko ajan tarvitse tehdä kotihommia, syöttää tai leikkiä, niin vähintään olla mukana leikissä - vastailla taukoamattomaan tarinankerrontaan ja olla kiinnostunut.

Kaaos siirtyy paikasta toiseen sitä mukaa kun E rakentaa uutta majaa ja sisustaa niitä joulukoristeilla. Tykkään järjestyksestä ja minulla on paljon parempi olla, kun koti on perussiisti (tavarat suurimmaksi osaksi paikoillaan). Ajattelin, että nyt on paremmin aikaa pitää kotikin siistinä, kun olen enemmän kotona. Hahhaa, miten absurdi ajatus!! Nyt lähinnä yllytän leikin levittämiseen, jotta E uppoutuisi leikkiin, eikä tarvitsisi minua lattialle rakentamaan legoilla juuri silloin, kun vauva syö. Toisaalta ei ole vaikea miettiä, otanko päiväunet vai siivoanko. E nukkuu onneksi vielä parin tunnin päiväunia ja siitä lepohetkestä olen pitänyt itsekin kiinni. Ilta huipentui arvoisellaan tavalla, kun majaa siivotessaan E:ltä putosi sellainen lasinen joulukoriste, jossa lunta leijailee hiljalleen, lattialle. Lasinsirut, hileet ja lumihiutaleet leviävät pitkin lattiaa, vesi lähtee imeytymään parkettiin ja jalkalistan rakoon, ja minä sohvalla pikkupiraijan otteessa...

Siispä päätin hemmotella hermojani varmoin keinoin - hyvä ruoka on minun henkireikäni. Herkkusalaatti (homejuustolla!!), pussillinen fudgepalleroita ja The Voice Of Finland! Kyllä on perjantai-illan iloista tullut pieniä!  :) Oikaisen sohvalle, hengitän syvään ja nautin siitä, että ei tarvitse edes vastata kenellekään.

Rentouttavaa viikonloppua kanssaihmiset!!

Katri

Elämäni helmet ranteessa

Heippa "pitkästä" aikaa! Ja lämpimät kiitokset onnentoivotuksista! Mukava tietää, että siellä ruutujen toisella puolella on eletty meidän onnessa mukana! Täällä on arki alkanut leppoisasti vauvaa yhdessä ihmetellessä ja nuuhkiessa. :) Joka päivä taivastelen itselleni ja kuulumisten kyselijöille, miten hyvin kaikki on lähtenyt käyntiin: Imetys onnistuu, olen saanut nukahdettua ja nukuttua, mieliala ei ole romahtanut - kaikki on siis aivan toisin kuin viimeksi! Olisinpa neljä vuotta sitten tiennyt, että näinkin voi vauva-arki alkaa. Tai no, ehkä parempi etten tiennyt... Olisi voinut ottaa vielä enemmän päähän, että miksi juuri minulla ei suju.

Ennen joulua bongasin eräästä blogista BESO Helsingin koruarvonnan, jossa palkintona oli nahkainen, yhdenkertainen rannekoru yhdellä makeanveden helmellä. Olen etsinyt simppeliä, konjakinruskeaa nahkaranneketta melkein vuoden, mutta mistään en ole löytänyt kohtuuhintaista. Siispä kävin vähän BESO Helsingin FB-sivuilta katselemassa mallia koruista, otin yhteyttä Taruun ja kyselin, olisiko suunnitelmani mukainen koru mahdollista toteuttaa ja mihin hintaan. Ajattelin ensin uskallanko edes kysyä, kun pelkäsin hinnan nousevan esteeksi, mutta päinvastoin yllätyin Tarun käsintehtyjen korujen edullisuudesta.

Halusin pitää korun mahdollisimma simppelinä, mutta silti halusin siihen sekä tekstiä, että helmiä. Kaikilla mausteilla, tottakai... :) Ehdotin tekstiä ja helmien asettelua, ja Taru ammattilaisena onneksi ymmärsi soperruksistani, miten se kannattaisi toteuttaa. Korusta tuli aivan täydellinen, en voisi olla tyytyväisempi!

Tämä on taas niitä blogimaailman iloja - ilman BESO Helsingin yhteistyöarvontaa Marian blogissa minulle ei olisi edes tullut mieleen, että voisin teettää uniikin nahkakorun. Olisin päätynyt johonkin kompromissiratkaisuun, jolla ei olisi välttämättä ollut sellaista tunnearvoa, kuin itse suunnitellulla. Ajattelin ensin, että hankinpa itselleni joululahjan, mutta koska vauvan syntymäkin meni näin pitkälle, niin tämä voisikin nyt olla synnytyslahja minulta minulle! :D Aina löytyy hyvä syy hemmotella itseään vähän, vai mitä?! 

Jaaha, sopuli kutsuu syömään. Kivaa loppuviikkoa!

Katri

Pienin rakas

Saimmepa perheen pienimmän rakkaan vihdoin maailmaan! Synnytys käynnistyi lopulta yöllä lapsiveden menolla ja kaikki kävi vielä nopeammin ja rajummin kuin viime kerralla (mutta hyvin ehdittiin sairaalaan!). Kyllä tuollainen alkukantainen tapahtuma laittaa miettimään, että on se luonto ihmeellinen voimissaan... Ja hienosti on järjestetty sekin, että kaikki unohtuu tuota pientä tuhisevaa, nassuttavaa possua katsellessa ja tuoksutellessa! :)

Pääsimme kotiin heti seuraavana päivänä ja olemme totutelleet uuteen arkeen hissukseen. Me molemmat voimme erinomaisesti ja kaikki on lähtenyt käyntiin paljon paremmin kuin viime kerralla - turhaan siis huolehdin (*klik*). Kiitos vertaistuesta, jota silloin sain teiltä! :) 

Molemmat tyttäret ovat päiväunilla, tosin pienemmän kehdosta alkaa kuulua pientä vaimeaa mutinaa. Hän on niin kovin rauhallinen - ei juuri hötkyile syömistensä kanssa. Kätilökin totesi heti synnytyssalissa tilanteen rauhoituttua, että "onpa rauhallisen oloinen vauva, ihan kuin vanhempansa"! Olen äärettömän kiitollinen maailmalle kaikista kolmesta rakkaastani! <3

Palataan taas! P.s. Ihanaa päästä pitkästä aikaa lueskelemaan, mitä teille kuuluu!!

Katri

Arjen pikaruokia - keittoinspiraatiota

Tein tänään bataattisosekeittoa ja tuli siitä mieleeni julkaista muutama keitto-ohje, jotka ovat jääneet luonnoksiin, koska tämä ei varsinaisesti ole mikään ruokablogi. Tykkään kuitenkin kirjoitella toimivia reseptejä ylös ja keitot ovat yleensä vielä niin intensiivisen värisiäkin, että ne tekee mieli aina kuvata! :)

Mukavuudenhaluinen kun olen, teen usein keittoja, koska ne ovat nopeita valmistaa ja niitä pystyy tekemään kerralla ison määrän. Ruokaa on valmiiksi jääkaapissa ja ne vain paranevat vanhetessaan. Aikaa jää olennaiseen ja joka päivä ei tarvitse häärätä keittiössä, mitä arvostin varsinkin työpäivien jälkeen. 

Luvassa siis paahdettu paprika-tomaattikeitto, paahdettu kurpitsakeitto ja hernesosekeitto. Niin ja se bataattisosekeitto, jota en jaksanut kuvata. Lisää keittoja löytyy sivupalkin reseptit-tunnisteen alta.

Paprikakeitto paahdetuista kasviksista saa aloittaa:

Ainekset:

n. 500 g paprikoita

2 tomaattia

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

oliiviöljyä

suolaa

hunajaa

pippuria

1/2 tl timjamia

6 dl vettä

1 prk tomaattimurskaa (voisi jättää pois tai korvata tomaateilla!)

1 kasvisliemikuutio

1/2 ruukkua basilikaa

Valmistus:

Pese ja lohko paprikat ja tomaatit. Laita ne vuokaan, samoin kuin sipuli ja valkosipulin kynnet. Lorauta päälle reilusti oliiviöljyä, sekä kääntele suola, pippuri, hunaja ja timjami joukkoon. Paahda kasviksia uunissa 200 asteessa puolisen tuntia ja kääntele välillä. Anna kasvisten levätä folion alla hetki. 

Laita vesi kiehumaan, lisää kasvikset, kasvisliemikuutio ja tomaattimurska ja anna poreilla viitisen minuuttia, lisää basilika. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää vettä tarvittaessa. Maista ja lisää maun mukaan suolaa, sokeria ja pippuria. Tyhjensin vielä loppupurkit tomaattipyrettä ja punaista pestoa (molempia noin ruokalusikallisen) joukkoon. Sopii siis tuunattavaksi! (Teollisen tomaattimurskan maku tuli vähän liikaa läpi, joten ensi kerralla jätän sen pois tai korvaan laittamalla enemmän paprikoita/tomaatteja/porkkanaa.)

Hernesosekeitto on minulle uusin löytö. E toivoi ruoaksi hernekeittoa, mutta en itse oikein ole sen perinteisen hernekeiton ystävä. Minulla on kummallinen suhde hernekeittoon: nyrpistän nenääni, jos sitä on jossain tarjolla ja valitsen mieluummin jotain muuta. Kuitenkin aina kun syön sitä, se on mielestäni ihan hyvää. :) Liekö jotain traumoja koulun hernekeitosta... Päätin kuitenkin tehdä hernesosekeiton, koska se on todellista pikaruokaa herneiden liotteluun verrattuna. Ja purkkihernekeittoihin en sentään lähde.

Ainekset:

voita

1-2 sipulia

1-2 valkosipulinkynttä

3 perunaa

suolaa keitinveteen

800 g pakasteherneitä

1,5 litraa vettä

2 dl kuohukermaa kevyesti vaahdotettuna

yrttisuolaa

valkopippuria

2 rkl sitruunamehua

Valmistus:

Kuullota sipulia ja valkosipulia voissa ja pyörittele siinä myös perunanpaloja hieman. Lisää kattilaan vesi ja anna kiehua kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Vatkaa kuohukermaa kuohkeammaksi, mutta ei kovin kauaa. Laita pakasteherneet kattilaan ja anna kiehua hetki. Ennen soseutusta kannattaa kaataa hieman vettä pois - keittoa on helppo ohentaa, mutta aika vaikea paksuntaa. Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää vaahdotettu kerma ja sitruunamehua, sekä suolaa ja pippuria maun mukaan. Kyytipojaksi sopivat oliiviöljyssä paistetut krutongit (jälleen kerran...).

Entäs kurpitsakeitto... Hyviä kurpitsoja näkyy vieläkin olevan kaupoissa, mutta tämän keiton tein jo Halloweenien aikaan. Valmistin keiton aika pitkälti Liemessä -blogin ohjeella, mutta määriä en osaa sanoa, koska koversin siihen viiden kilon kurpitsan! Paahdoin vain sisälmykset ilman reunoja (toisin kuin ohjeessa), koska koversin kurpitsasta Halloween-lyhdyn. Päälle paahdoin pekaanipähkinöitä ja niistä tuli ihana, vähän toffeemainen maku!

Ja sitten se bataattisosekeitto, josta tuli muuten aivan tajuttoman hyvää! Mies sulatti tänään pakkasen, ja samalla lämpeni myös jääkaappi, joten käytin tähän vähän sitä sun tätä, mutta enimmäkseen vain sitä (bataattia). Ja tällä ohjeella tulee sitten aivan järjetön 3:n litran satsi (tein tarkoituksella pakkaseen vähän hätävaraa), joten kannattaa ehkä puolittaa.

n. 2,5 l vettä

1,5 kg bataattia

1 paprika

n. 15 cm pätkä purjoa

1 kasvisliemikuutio

n. 2 dl hapanmaitovalmisteita (laitoin purkin smetanaa ja desin verran turkkilaista jogurttia)

0,75 tl yrttisuolaa

1 tl basilikaa

1 tl korianteria

1 tl timjamia

Keitä bataattilohkoja kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä, kunnes ne ovat melkein kypsiä. Lisää mahdolliset muut jääkaapin aarteet sopivassa vaiheessa kiehumaan (paprikan ja purjon annoin poreilla kymmenisen minuuttia). Kun kaikki on kypsää, ota hieman keitinvettä pois, jotta keitosta ei tule liian litkua, mutta pystyt tarvittaessa ohentamaan sitä. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää smetanaa/ranskankermaa/turkkilaista jugurttia - mitä nyt sattuu löytymään. Mausta keittoa yrttisuolalla sekä yrteillä (varmasti monet muutkin yrtit käyvät).

Siinäpä varsinainen resepti, kun joka kohtaan olisi voinut kirjoittaa "voit tehdä näin tai noin, hyvä tulee kuitenkin"! :) Vaikka sitähän se arkikokkailu yleensä on - löysin rantein ainesten pataan heittelyä...

Näillä mennään varmasti myös sitten vauva-arjessa, kunhan nyt ensin loppuisi tämä odottelu... Leppoisaa loppuviikkoa! 

Katri