Taikaa Turussa

Ei täällä suotta mainosteta Turkua joulukaupungiksi. Viime viikolla silmiini sattui ehkä jostain paikallislehdestä juttu Satusilloista. Ohikulkijat ihmettelivät kymmeniä ja taas kymmeniä kuusia, jotka oli raahattu Kirjastosillalle ja Teatterisillalle. Arvailuista huolimatta joulukuusimyyjäisistä ei ollut kyse, vaan tempauksesta pukea Aurajoen yli kulkevat kävelysillat jouluun. Lähdimmekin katsomaan Teatterisiltaa ihan varta vasten sunnuntai-iltana synttärijuhlien jälkeen. Väkeä oli yllättävän vähän paikalla, vaikka Satusiltojen avajaiset olivat tuona nimenomaisena ensimmäisenä adventtina olleet pari tuntia aiemmin. Tuuli oli aika hyytävä, mutta tarkenimme kuitenkin tehdä pienen kävelykierroksen keskustassa. Eskimoiksi pukeutuneina kävelykierroksemme kulki Stockmannin näyteikkunoiden kautta tunnelmalliselle Satusillalle, ja voitte vaan uskoa, miten tohkeissaan lapset olivat tästä joulunavauksesta!

 

 

Stockmannin näyteikkuna yllätti tänäkin vuonna. Isompi tiesi jo viime vuoden perusteella odottaa jotain spektaakkelimaista. Hän muisti, että sensorin edessä kättä heilauttamalla satumaailmassa tapahtuu taas jotain yllättävää. Näkymättömät siimat vaan viuhuvat ja ikkunan takana eläinten maailma elää omaa tarinaansa välittämättä ohikulkevista kiireisistä. Eipä silti, kyllä näyteikkuna tuntuu hyvin pysäyttävän ihmisiä hetkeksi uppoutumaan toiseen todellisuuteen. Miltäköhän tuo elämys lapsesta tuntuu? Huokailuista ja ihanan hokemisesta päätelleen aika ikimuistoista varmaan..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pari korttelia alas aurajokirantaan, ja Teatterisilta loisti jo kaukaa, vaihtaen tiheään väritystään. Sillalla sai kirjaimellisesti sukeltaa satumaailmaan, sillä siellä kuului myös tonttujen kuiskutusta ja ehkä muistaakseni myös jotain hentoa musiikkia. Tuolloin en sitä tiennyt, mutta myös Kirjastosilta on puettu Satusillaksi, ja kuusia on silloilla peräti 200!

 

Hieno tempaus naapurikaupungilta, ihania ilmaisia huveja! Näistä, jos mistä tulee joulumieli, vai mitä? Ja hei, ihanaa joulukuun alkua!

 

FB | IG

 

Katri

 

 

 

Synttärihumua

Esikoisen odotetuimmat juhlat juhlittu! Halloween-discosta asti hän puhui, että olisi kiva juhlia 7-vuotissynttäreitä disco-teemalla. Löysin Clasulta discopallon (sellaisen tosi mauttoman, mutta päätin kestää), ja voitte uskoa, että se on pyörinyt tyttöjen huoneessa melko jatkuvalla soitolla. Tyttöjen yläkerran huoneen saa ihan pimeäksi päivälläkin, koska siellähän ei ole yhtään ulkoikkunaa, vaan kahdella seinällä sisäikkunat alakerran korkeisiin huoneisiin, ja niissäkin on pimennysverhot. Discopallon kaveriksi virittelimme vain vähän viirinauhaa Tigerista, ja tietenkin serpentiiniä. Se on lapsista aina yhtä hauskaa. Annoin luvan myös lätkiä vähän kultaisia tähtitarroja seiniin. Niitä ei ehkä tarvitsekaan ottaa heti pois, koska tuovat ihan kivaa eloa seinille.

Pikkuballeriina oli välillä vähän ulkona isojen jutuista, mutta näytti nauttivan täysin siemauksin, kun jäi hetkeksi yksin tanssimaan huoneeseen. Kuvat kertovat totuuden siivosta, joka tällä kertaa jäi yllättävän iisiksi. Yläkerran lastenhuoneesta ei muuten olekaan paljoa kuvia vilkkunut blogissa. Se on ollut vähän vaiheessa pitkään, mutta nyt löysin kivoja tauluja seinille. Ehkä sieltäkin siis jotain kuvia saisi lähiaikoina!

Lasten pöydässä oli takuuvarmoja suolaisia tikkuja ja pieniä kolmioleipiä, ystävän parhaalla reseptillä tehtyjä muffinsseja ja saarekkeen jäätelöbaarista sai tulla tilamaan annoksensa haluamillaan sörsseleillä. Puolentoista tunnin aikana lapset ehtivät ainakin leikkiä tanssikilpailua taiteltavan sanomalehden päällä ja koristella isot sydänpiparit, ja oli minulla kai joku muukin ässä hihassa... Antti Tuisku piti osaltaan huolen hyvästä menosta!

Heti perään kahvittelimme myös sukulaisten kanssa, ja yllättävän hyvin lapset jaksoivatkin pitkän juhlapäivän. Meidän kaikki sukulaiset tulevat pitkän matkan päästä, joten suolainen vie yleensä voiton juhlapöydässä. Tällä kertaa kokeilin jotain uuttakin, itse tykkäsin eniten helpoista "savulohipasteijoista" ja punajuuri-homejuustoleipäsistä. Överisuklaakakku nutellatäytteellä sen sijaan oli vähän floppi. Tai oikeastaanhan turvauduin kääretorttukakkuun, koska kakkupohja lässähtää minulla aina.

Illalla ehdimme vähän tutkia yhdessä kivoja lahjoja ja henk. koht. Instassa jo vilautinkin, minkä vähän isomman projektin aloitimme uuden työpöytäni ääressä. Onpa kivaa pitkästä aikaa keskittyä noinkin pieneen pipertämiseen, 500 palan palapeliin! Keittiön pöytä olisi ollut vähän hankala noin isolle palapelille, joten onneksi en ollut vielä koneideni kanssa ehtinyt valtaamaan työpöytää. Illalla ehdimme vielä käymään Turussa katsomassa jouluvalaistua kävelykatua ja Stockmannin satumaista näyteikkunaa. Oli kuulemma ihanin synttäripäivä ikinä! :)

Näiden kekkereiden jälkeen joulu onkin jo ihan nurkalla, ja saa alkaa huolella virittäytyä joulukauteen. Itsenäisyyspäivää, pikkujouluja, lasten joulujuhlia ja muuta pientä odotettavaa... Hyviä marraskuun viimeisiä päiviä, laskeudutaan joulukuuhun!

FB | IG

Katri

Viikonloppuruoka - Nyhtölohitacot

Miten on taas keskiviikko? Viikot hujahtavat sitä tahtia ohi, että jatkuvasti tuntuu olevan viikonloppu tulossa. Viime lauantaina tulin hirveän nälän kanssa kotiin kampaajalta ja poikkesin kauppaan hakeakseni jotain pientä iltasyötävää. Joskus ne parhaat ideat syntyvät silloin, kun ei ole yhtään miettinyt kauppalistaa, ja niin nämä nyhtölohitacotkin vaan pingahtivat mieleen. Kaupassa googletin nyhtölohta ja löysin Suusta suuhun -blogista superherkulliset kuvat, ja sain sieltä ideat lisukkeiksi. Ihastuin vähän aikaa sitten fenkoliin, kun mies oli jostain syystä halunnut kokeilla sitä jonkun lohiruoan lisukkeena. En olisi varmaan itse ostanut, edellinen kokemus kun ei ollut kauhean miellyttävä.. Mutta fenkolihan on todella hyvää ja virkistävän erilaista, kunhan sen suikaloi ohueksi ja paistaa vähän! Reseptiä tacoihin ei välttämättä tarvitse, mutta laitetaan nyt vähän osviittaa.

 

Nyhtölohitacot

 

Santa Maria Taco veneitä tms.

lämminsavulohta pala, taisi olla 300 g

BBQ kastiketta, esim. Santa Maria Smokey Hickory, jos haluaa savuisuutta lisää

 

punasipulia

valkosipulia

oliiviöljyä

 

(salaatinkorvike)

kurkkua

fenkolia

avokadoa

limeä, suolaa, pippuria, hunajaa

 

fetajuustoa

 

Paista punasipulia ja valkosipulia kevyesti öljyssä. (Jos olisi ollut aikaa, niin olisin laittanut punasipulit marinoitumaan, vielä parempaa!) Riivi lohi haarukalla irti nahasta, ja sekoita joukkoon bbq-kastiketta varovasti, ettei lohi mene ihan mössöksi. Laitoin aika vähän, ehkä 0,5 dl. Oli muuten aika paljon sokeria tuossa kastikkeessa, onneksi en katsonut kaupassa!

 

Tee halutessasi salaatti: suikaloi fenkolia ohueksi ja paista kevyesti pannulla, jotta anismainen kitkeryys lähtee pois. Suikaloi myös kurkku ja avokado ohueksi, purista joukkoon vähän limemehua ja sekoittele nämä keskenään suolan, hunajan ja pippurin kanssa.

 

Jos haluat revitellä täytteillä, niin anna mennä! Tacoissa parasta on se, että voi jokaisesta tehdä vähän erilaisen.

 

 

 

Kas tässä, pitkästä aikaa ruokajuttuja! Olen alkanut löytää ruoanlaittoinnostuksen taas jostain uudelleen. Syksyn aikana tulleet Maku-lehdet ovat antaneet tosi paljon ideoita ja hyviä kokeiluja, myös Ruoka-Pirkka-lehtiä on kerätty talteen hyvien reseptien ansiosta. Nyt teenkin vähän listaa ensi sunnuntain synttäritarjottavista, tekee mieli kokeilla jotain uutta!

 

Hyvää loppuviikkoa!

 

FB | IG

 

Katri

Joulu-zen

Aina yhtä idyllinen ajatus, leipoa nyt lasten kanssa pipareita! Kuuluuhan se joulun ajan perinteisiin, ja ihana tuoksu valtaa koko kodin. Olen kyllä aina tykännyt leipoa, ja leipoa lastenkin kanssa, mutta se on saanut ihan uusia sfäärejä viimeisen parin vuoden aikana, kun keittiössä on alkanut häärätä yhden lapsen sijasta kaksi. En ole muutenkaan koskaan ymmärtänyt sanontaa "siinä se toinen menee samalla kun ensimmäinenkin", ja keittiöhommissa siinä ei varsinkaan ole mitään tolkkua. Jos kaksi lasta on jo lieden edessä omilla jakkaroillaan, niin miten siihen mahtuu itse väliin auttamaan? Tai edes selvittelemään nahinaa siitä, kumman vuoro on sekoittaa piparitaikinaa? Nämä ovat niitä hetkiä, joita jälkeenpäin muistelee kaiholla, joten keskellä kunnon härdelliä ajattelinkin, että olkoon meteli ja kahina, minä voin muuttaa suhtautumistani.

 

Kaikki oikaisevat siitä mistä tykkäävät, ja panostavat siihen, mikä tuntuu tärkeältä. Meillä on tapana tehdä piparitaikina itse, mutta sen sijaan koristelut jäävät meillä aina vähemmälle. Piparkakkutaloa varten olen kyllä yleensä ostanut taikinan, koska siinä on muutenkin niin monia vaiheita...

 

Koska vetäydyin pariinkin otteeseen takavasemmalle hengittelemään, päätin kirjoittaa muutaman must know vinkin muillekin vastaavaan puuhaan ryhtyville, tositarkoituksella:

 

 

 

 

 

 

 

- Hommaa kaikille oma kaulin. Jo sen kädessä pitäminen on puoli voittoa omaa vuoroa odotellessa.

- Sulje silmäsi hukkapaloilta ja unohda vieriviereen-säännöt

- Älä mutise taikinan syömisestä, eivät ne kuitenkaan lopeta sitä. Ei kuulemma haittaa, vaikka tulee maha kipeäksi.

 

 

- Lämmitä itsellesi glögiä, ja laita lempisoittolistasi soimaan. Omia suosikkejani Spotifyssä tällä hetkellä ovat Vain Elämää 5, Raikkaat talvihitit, Mellow Morning ym. muita, mitä löytyy Chillailun alta.

 

 

 

- Kohta lapsetkin haluavat glögiä, joten pitäkää suosiolla tauko. Sillä aikaa he pyörittelevät kätevästi käsissään taikinapalloa hukkapaloista, ja vahingossa valmiistakin pipareista.

- Ala paistaa valmiita pipareita vasta kun lähes kaikki on paineltu. Ja muista käyttää uunin ajastinta tai muuta munakelloa, se viisi minuuttia on yllättävän lyhyt aika...

- Jossain vaiheessa he kyllästyvät. Sitten on sinun joulun ajan tähtihetkesi - pari minuuttia aikaa nauttia tiiviisti painellun, tehokkaasti hyödynnetyn piparitaikinan visuaalisesta harmoniasta.

 

- Kun operaation jälkeen huomaat, että glögisi on edelleen juomatta, lämmitä se uudelleen, ja istu nauttimaan uunituoreista pipareista ja lehdistä, joita et ole ehtinyt viikolla lukea.

 

 

 

Taisin onnistua zen-metodiikkani kanssa, sillä loppujen lopuksi suuremmilta hikeentymisiltä vältyttiin, vaikka perheemme kipakoilla naisilla aineksia olisi ollut kiehahtamiseenkin. Paras palkinto oli, kun esikoinen pyysi apua pipareiden pellille nosteluun ja samalla kuiskasi, että joulussa on kyllä parasta kun saadaan leipoa pipareita. <3

 

Hmm, tuli muuten ihan sellainen fiilis, että tätä samaa ajatusmallia voisi soveltaa ihan koko joulunaikaan. Erityisesti Kaikki oikaisevat siitä mistä tykkäävät, ja panostavat siihen, mikä tuntuu tärkeältä. 

 

Valitse taistelusi, ja teet tilaa asioille, jotka teidän perheelle ovat tärkeitä. Taidan oppia vuosi vuodelta rennommaksi jouluilijaksi... Joko te olette muuten aloittaneet joulun odotuksen?

 

Leppoisaa sunnuntaita ihanat!

 

FB | IG

 

Katri