Joululapset

Kurkkivat kaappeja, ihmettelevät lattialle unohtunutta pakettia. Kirmaavat joulukalenterin luokse aina yhtä toiveikkaina. Silmät kiiluvat kun pussissa tuntuu jotain muuta kuin pähkinöitä. Tappelevat rannekorusta. Miten tonttu toi toiselle ponnarit ja toiselle rannekorun??? Virhe virhe virhe! 

Haluaisivat askarrella koko ajan.. Entä kun äidillä ei riitä ideoita? Yhdenyhtäkään jouluaskartelua ei olla tehty. Tai ovathan nuo kovasti piirrelleet ja leikanneet. Onneksi on eskari. Hoilotettu on sitäkin enemmän, ja isosisko keksi koreografioita joululauluihin. Mitä lauletaan, kun pukki tulee?

Ihmettelevät, että miten niin sille pukille pitää maksaa? Pääsi vahingossa kunnon möläytys kun mietiskelin ääneen miehelle, että maksettaisko sille xx kaverin isälle sitten sen ja sen verran kun tulee pukiksi? Mies seivasi tilanteen jotenkin, kun itse jouduin pakenemaan nurkan taakse ilmeineni.

Joko teillä ollaan täpinöissään?

Antoisaa joulunaikaa - näitä on ihana muistella!

FB | IG

Katri

Tunnelmallisimmat joulumarkkinat - Gamla Malmens Julmarknad

Jokos on joulu hiipinyt mieliin? Paraislaiset ystävämme olivat kutsuneet meidät kanssaan paikallisille joulumarkkinoille Vanhalle Malmille. En ole oikein markkinaihmisiä, mutta käytyäni kesällä ensimmäistä kertaa Vanhalla Malmilla niin ikään vuotuisella Pihakirppisrallilla uskalsin odottaa näiltä markkinoilta jotain erilaista. Ja niin kävi - tunnelmaa Gamla Malmens Julmarknad'eilla on mahdoton kuvailla... Vanhan Malmin kujat ovat täynnä toinentoistaan sievempiä pikkuisia myyntipöytiä - joissain koko perhe myyntitouhuissa. Entä kun jokainen talokin noilla kujilla on kuin taideteos? 

 

Ihana puutaloidylli! Joka puolella on kynttilöitä ja lyhtyjä, ja päivän hämärtyessä kynttilät alkavat valaista ja lämmittää markkinaväkeä. Yhtäkkiä vastaan saattaa tulla joukko nuoria lauleskelemassa, yksi soittaa kitaraa ja muut hoilottavat - ja aivan kuin se olisi ihan normaalia! Jonkun talon ikkunasta saatetaan tarjoilla riisipuuroa - toiseen kotiin on laitettu pieni kahvila markkinaväelle. Lampaat määkivät pihalla. Poikkesimme kahville erääseen taloon glögikyltin perässä, ja sellaisen pienen kiusallisen hämmennyksen saattelemana astuimme peremmälle mummonmökkiin. Köökissä rouvat keittelivät puuliedellä puuroa ja kahvittelivat. Kysyimme varovasti, että  saako täältä tosiaan ostaa glögiä vai... Sitten astuimme muiden sekaan kamariin hörppimään höyryävää glögiä ja lämmittelemään sormia. Joku nypläsi nurkassa pitsiä.

Ehdoton uusi jouluperinne! Niin kodikasta, niin tunnelmallista.. Ihania käsitöitä, ja oikeasti edullisestikin! Meinasin pudottaa silmät päästäni, kun näin betonista tehdyn tarjottimen - huudahdin että "ihan oikeasti vain kympin!?" Sitä ei tarvinnut kauaa miettiä.. Ihastuin täysin, ja keksin siihen heti kivat koristukset.. Myös tuon pikkupurkin tähtianista ostin markkinoilta - eurolla. Aikamoista! Ihana hieman salmiakkinen tuoksu tulee noista tähtianiksista!

Hyvää uutta jouluviikkoa! 

FB |  IG

Katri

Hämäräkuvausvinkit - joulukoti kynttilänvalossa

Pimeään aikaan tekee mieli pitää kotikin aika valottomana. Kynttilät, valosarjat ja pikkuvalot saavat palaa kirkkaiden yleisvalojen sijaan. Valokuvaus olisi luonnollisesti helpompaa, jos valoa olisi runsaammin, mutta hämäräkuvauksessa on omat kikkailunsa, mikä tuo mukavaa maustetta ja haastetta kuvaamiseen. Kuvausvinkkejä olette aina välillä kysyneet, ja moni ihmettelee rakeisia ja tärähtäneitä kuviaan - miten siinä sillä tavalla käy?

ISO 100, valotusaika 3.2s, f/4, tarkennus pöytään

ISO 100, valotusaika 0,8s, f/1.8, tarkennus pöytään

Avaan tässä maalaisjärkisesti tärkeimpiä perusasioita manuaalikuvauksesta. Sellaisia olennaisuuksia, joiden avulla saat ainakin teknisesti ehkä parempia kuvia myös hämärään aikaan. Hyvä kuvahan sitten koostuu tietysti muustakin kuin teknisestä laadusta, mutta yritetään nyt heti alkuunsa rajata tämä juttu vain tekniseen puoleen ja sieltäkin vain kolmeen perussääntöön. Kolme vuotta sitten kaikki oli minullekin ihan totaalista hepreaa. En meinannut millään ymmärtää termejä, enkä asioiden yhteisvaikutuksia, mutta asiat aukenivat, kun aloin vaan kuvata manuaaliasetuksilla ja kokeilemaan kaikkea. Luin monia lähteitä, samaa asiaa selitettynä eri tavalla, ja pikkuhiljaa palaset alkoivat loksahdella myös minun päässäni. 

ISO100, valotusaika 1,6s, f/2.2

Noniin, yritetäänpä... Kuvan pitäisi olla tasaisesti valottunut, ja tähän automaattiasetuksetkin pyrkivät näitä kolmea asiaa yhdessä säätämällä. Valotukseen vaikuttaa siis kolme asiaa yhdessä:

- valotusaika/suljinaika, esim. 1/80s (vaikuttaa kuvan tärähtämiseen tai muun liikkeen näkymiseen/pysäytykseen)

- aukko, esim. f/3.5, (vaikuttaa myös syväterävyysalueeseen)

- ISO-herkkyys, esim. ISO400. (mitä suurempi ISO-arvo sen enemmän rakeisuutta/kohinaa)

Valotusaika

Ajattele, että kameran kennolle tulee valoa sen ajan, kun suljin on auki (sen aika kun naksahtaa). Itse opettelin ymmärtämään suljinajan taputtamalla käsiäni yhteen eri nopeuksilla - Eka taputus on se hetki kun laukaisen kameran, ja toinen se hetki kun suljin menee kiinni. Jos suljinaika on 1/100s, niin kennolle tulee valoa sadasosasekunnin ajan, eli vain pienen hetken. Jos suljin on kauemmin auki, niin kuvaan tulee näkymään liikettä - joko kohteen liike tai käden tärähdys. Riippuen käden vakaudesta ja kameran tai objektiivin kuvanvakaajasta 1/100s on aika varma muistisääntö pitämään kuvan terävänä, tärähtämättömänä. Nopeasti liikkuvia lapsia kuvatessa tämä suljinaika on usein isoin haaste (tarkennuksen lisäksi). Valotusaika pitäisi saada jopa nopeammaksi kuin sadasosasekunnin, jotta he eivät näyttäisi liikkuvilta. Joskus taas kohteen liike halutaan säilyttää ja pitkähkö valotusaika on tarkoituksellinen. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa halusin säilyttää touhottavan lapsen liikkeen. Kuvailin sillä aikaa kun torttulevyt sulivat, ja eipä mennyt aikaakaan kun pikkuapulainen säntäsi keittiöön. :) Olen tarkentanut etualan hyasinttiin, ja kauempana olevat kohteet ovat pehmeitä, koska aukko oli melko suuri (eli pieni syväterävyysalue, tästä edempänä lisää). Kuvatekstissä arvot.

ISO 100, valotusaika 0,5s, f/2, tarkennus hyasinttiin

Hämäräkuvissa minua häiritsee eniten kohina/rakeisuus, joka syntyy kun kuvaan tulee liian vähän valoa ja joutuu nostamaan ISO-herkkyyttä. Siksi tykkään ottaa hämäräkuvat mahdollisimman pienellä ISOherkkyydellä. Pieni ISO-herkkyys vaatii kaverikseen pidemmän valotusajan ja suuremman aukon, jotta valoa tulisi kennolle riittävästi. Objektiivi asettaa rajoitukset aukon koolle, ja vaikka minulla on aika valovoimainen, suurehkon aukon mahdollistava objektiivi (25mm f/1.8), niin silti tunnelmavaloissa kuvaamiseen tarvitsen enemmän valoa kuvaan, kuin mitä maksimiaukko 1.8 antaa. Viimeinen keino on siis pidentää valotusaikaa, ja silloin tarvitsen jalustaa. Ylläoleva kuva on otettu niin pitkällä valotusajalla (0,5s), että käsivaralla kuva olisi tärähtänyt totaalisen sekavaksi. Ylläolevan kaltainen kuva, jossa kohde liikkuu, mutta muut alueet ovat selkeitä, ei olisi mahdollinen ilman jalustaa.

Hämäräkuvaus on siitä ihanaa, että saa säätää oikein kunnolla ja kuunnella, kun kuva valmistuu. Ajattele, miten kauan kestää laukaisimen painamisesta, kun suljin naksahtaa kiinni - pitkällä valotusajalla vaikka 5 sekuntia! Kannattaa muuten käyttää joko etälaukaisinta tai ajastusta, jotta kuva ei tärähdä painalluksestasi.

ISO 100, valotusaika 0,4s, f/2.5, tarkennus keksipurkkiin

ISO 100, valotusaika 0,8s, f/2.2, tarkennus mandariineihin

Noniin, ensimmäisessä esimerkissä tuli jo viitattua myös aukkoon ja ISO-herkkyyteen, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Seuraavaksi yritän selittää aukon vaikutusta tarkemmin.

Aukko

Aukon koko vaikuttaa kameran kennolle tulevan valon määrään, ja syväterävyysalueeseen. Syväterävyysalue tarkoittaa sitä aluetta kuvassa, joka on syvyyssuunnassa terävä. Ylläolevassa mandariinikuvassa huomaat, että olen tarkentanut mandariineihin, eli syvyyssuunnassa katsottuna sekä lähempänä että kauempana olevat asiat (kastehelmi-kippo ja adventtikynttilät) ovat pehmeämmät, eivät teräviä, koska aukko on melko suuri f/2.2 (pieni syväterävyysalue). 

Olen varmaan hölmöjen muistisääntöjen kuningatar (minulla on muistisääntö myös sille, miten erottaa varis ja harakka...), joten tässä tulee valotusajan taputusesimerkin lisäksi toinen näppärä muistisääntö: Opin muistamaan aukon vaikutuksen valon määrään ihan niin naurettavan käytännön tasolle vietynä, kuin muodostamalla sormillani pienen aukon ja käsilläni suuremman. Suuresta aukosta tulee selkeästi enemmän valoa! :) Tätä muistisääntöä uhkaa kuitenkin sekottaa sellainen käänteissääntö, että aukon koon määre ilmaistaan f-lukuna seuraavasti: suuri aukko=pieni f-luku esim. 1.8 -- Pieni aukko=suuri f-luku, esim. 12. 

ISO 100, valotusaika 0,2s, f/1.8, tarkennus vihreisiin oksiin

Usein on siis valotuksen kannalta hyvä käyttää mahdollisimman suurta aukkoa (pienintä mahdollista f-lukua), koska silloin valoa tulee mahdollisimman paljon. Suuri aukko aiheuttaa kuitenkin myös pienen syväterävyysalueen (eli sellaisen kauniin pehmeän taustan muualle kuin tarkennuskohtaan), joka ei aina ole tarkoituksenmukaista. Yllä olevassa kuvassa oli tarkoituskin saada kaunis bokeh, pehmeä tausta ja valosarjan valot utuisiksi palloiksi, joten suuri aukko toi halutun lopputuloksen. Sisustuskuvissa taas olisi joskus kiva, että kuva olisi laajemmalti tarkka, eli halutaan suurempaa syväterävyysaluetta. Silloin täytyy pienetää aukkoa, eli kasvattaa f-lukua. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa aukko on f/5.6, jolloin puulieteen tarkennettuna taaempanakin oleva senkki on vielä tarkka, eikä utuinen. Myös maisemakuvissa halutaan usein suurta syväterävyysaluetta, vähintään f/11.

Aika usein huomaan käyttäväni melko suurta aukkoa. Tykkään kyllä pehmeän utuisesta taustasta. Sopivan syväterävyysalueen löytäminen on kuitenkin aina hakemista, jotta tarkennusalueen ulkopuoliset kohdat eivät ole liian sumeita. Esimerkiksi aivan postauksen ensimmäisessä kuvassa pienensin aukkoa f/4:n, jotta tarkennuksen ollessa pöydässä lastenhuoneen jutut näkyvät vielä sopivan selkeinä.

ISO100, valotusaika 1,3 s, f/2.5. Kiva tahmajäljet peilissä muuten!

ISO herkkyys

Tämä oli itselleni vaikein asia ymmärtää. Perehdyin siihen vasta, kun olin oppinut ymmärtämään aukon ja valotuksen yhteisvaikutuksen. Siihen asti pidin ISO-herkkyyden automaatilla. Suosittelen samaa lähestymistä muillekin, jotka opettelevat manuaalisäätöjä. Herkkyys vaikuttaa sananmukaisesti siihen, miten herkkä kenno on ottamaan valoa. Ulkona riittää usein hyvin ISO100, mutta hämärässä ja sisällä herkkyyttä täytyy yleensä nostaa, käsivaralta kuvatessa. Matalat ISOherkkyydet vaativat enemmän valoa joko valotusaikaa pidentämällä, tai aukoa suurentamalla. Alussa mainitsin, että suuri ISOherkkyys aiheuttaa kohinaa, jota mielellään yritän välttää jos vaan on aikaa ja mahdollisuus (eli jalusta käytössä). Jalustan avulla voi pidentää valotusaikaa kuvan tärähtämättä, ja sen ansiosta pienentää ISOherkkyyttä.

ISO1600, valotusaika 1/60, f1.8

Yleensä aikaa ja viitseliäisyyttä jalustalle ei kuitenkaan ole, ja silloin täytyy vaan nostaa ISOherkkyyttä, jotta valotusaika pysyy sopivissa raameissa, eikä kuva tärähdä. Ks. ylläoleva kuva eilisillalta, käsivaralta hämärävaloissa. Senkin luona on niin kamala kohina, että silmiin sattuu... Juuri tätä kohinankestoa varten aion seuraavaksi hankkia täyden kennon kameran.

Liikkuvien kohteiden kuvaaminen hämärässä on erityisen hankalaa juuri siksi, että valotusaika täytyy pitää lyhyenä liikkeen pysäyttämiseksi, mutta silloin valoa täytyy saada ISOherkkyyttä nostamalla. Kohinainen kuva on kuitenkin parempi kuin tärähtänyt, koska kohinaa saa vaimennettua melko hyvin Lightroomissa, mutta tärähtänyt kuva on pilalla. 

Alla oleva kuva on esimerkki tilanteesta, joita varten kamera on aina pöydällä, ja jossa on käytetty suurta ISOherkkyyttä.. Lasten kanssa ei voi varautua kuvaustilanteisiin, eikä tilannekuvia muutenkaan voi napata jalustan kanssa... Aamulla oli hämärää, mutta omppuni suoriutui näiden ihanien hetkien tallettamisesta kuitenkin aika hyvin, kiitos hyvän objektiivin! 

ISO1600, valotusaika 1/80, f/1.8, tarkennus tyttöihin

ISO1600, valotusaika 1/60, f/1.8, tarkennus isosiskoon

Tässä viimeisessä kuvassa huomaa myös aukon vaikutuksen - pikkusisko näkyy sumeana, koska syväterävyysalue on niin pieni (f1/8.). Jos olisin pienentänyt aukkoa vaikkapa 4:n (ja saanut näin pikkusiskonkin enemmän syväterävyysalueen sisään), niin ISOherkkyyttä olisi pitänyt nostaa huomattavasti, ja kuvasta olisi tullut entistä kohinaisempi. Mutta kuten huomataan, parhaat kuvat eivät todellakaan ole niitä teknisesti parhaita...

Miltäpä kuulostaa? Olisi tosi kiva tietää, jos tämä avasi valotuksen pyhää kolminaisuutta sinulle ja sait joitain eväitä matkaasi! 

Näiden valotusoppien lisäksi kannattaa kiinnittä huomiota tarkennukseen ja tarkennuksen lukituksen (painat laukaisijaa puoleen väliin) jälkeen kuvan uudelleen sommitteluun... Minulla on usein keskimmäinen tarkennuspiste käytössä, mutta koska yleensä en halua kohdetta aivan keskelle, täytyy kuva vielä nopeasti sommitella näytöllä tai etsimessä ennen pohjaan laukaisua.

Hyvää viikonloppua kaikille, erityisesti kuvausintoilijoille! ;)

Blogia voit muuten seurata mm. Bloglovinissa, Facebookissa ja Instagramissa...

Katri

Elämää suurempia

Olen ollut lähes äänetön koko illan, ohjannut lapsia käsimerkein ja välillä joutunut taputtamaan käsiä vähän kovempaakin yhteen. Kurkunpääntulehduksesta tuntuu tulleen jokavuotinen riesa... Aina pienen nuhan jälkeen tauti eskaloituu siihen, että ääni menee jossain vaiheessa. Nyt yritän vain olla hiljaa, jotta tärkein työvälineeni olisi kunnossa taas alkuviikosta... Kuitenkin, tässä hiljaa itsekseni miettiessä muistin, että Katja haastoi minut pohtimaan vähän suurempia ja syvällisempiä.. Hänen pohdintansa ovat aina niin syvällisiä ja aitoja, mutta kuitenkin hauskoja ja helposti samastuttavia, että vaikea tässä on yrittää samoihin sfääreihin päästä. Tai oikeastaan eihän se ole tarkoituskaan - kiitos Katjalle kovasti, haasteet ja toiveet teiltä ilahduttavat aina!

Mistäkö olen kiitollinen juuri nyt?

Näitä hetkiä varten kamera on aina keittiön tasolla käyttövalmiina. <3

Ehkä vastaus on vähän ennalta arvattavissa: näistä nakeroista... Tuovat iloa ja valoa harmaan ja kaamoksen keskelle. Ihan kuin heihin kaamos ei vaikuttaisi mitenkään. Voiko se olla mahdollista? Onko kaamosväsymys vain psykologinen juttu? Joka päivä kiitän siitä, että meitä on kaksi niin hyvää toisillemme. Että toinen ajattelee toisen puolesta.

Olen myös äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen saanut niin paljon niin nuorena. Toisaalta ei mikään ole tullut kuin manulle illallinen, välillä on ollut ehkä turhankin monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Olen myös todella helpottunut ja kiitollinen siitä, että meillä molemmilla on töitä. 

Tuolinraahaja taas elementissään. Reviiri laajentuu keittiöstä olohuoneeseen. Kun ei pääse etenemään, vaikka kuinka lykkää, niin on pakko riuhtoa matotkin syrjään.. <3 Touhuli.

Terveys, sitä ei ehkä osaa arvostaa riittävästi ennen kuin jotain vakavaa tapahtuisi. Joka viikko jonkun kysyessä ollaanko oltu terveitä, mietin näitä pikkujuttujakin että luojan kiitos, olemme olleet tosi terveitä. Ennen lapsia luin kauhulla niitä juttuja, että lapset sairastavat keskimäärin kahdeksan flunssaa vuodessa. Häh? Lapset ovat olleet flunssassa ehkä kerran vuodessa. Olen ollut kipeä viimeksi raskausaikana, ja silloinkin tässä samassa taudissa, joka ei edes kuumeeksi ylly, mutta vie äänen. 

Ja hei mitä näistä pikkuflunssista - tuntuu naurettavalta edes puhua niistä terveyteen liittyen. Olen niitä ihmisiä, jotka liikuttuvat jo pelkästään lukiessaan toisten sairastumisesta... Hatunnosto kaikille, jotka hoivaavat vakavasti sairasta lastaan, puolisoaan tai muuta läheistään... <3 Terveydestä, jos mistä olen niin kiitollinen, mutta ehkä niin helpolla päässyt, etten osaa siitä tarpeeksi edes nauttia.

Mitä haluaisin muuttaa tai tehdä toisin elämässäni, jos voisin?

Näitä katumuskysymyksiä olen aina välillä miettinyt ja pyöritellyt - katuisinko jotain? En ole mitään suuria mokia tehnyt, mutta totta puhuen nuorena tuli sooloiltua ehkä vähän turhan jänniä juttuja. Yläasteikäisenä sisäoppilaitoksessa - kai siellä nyt jotain väkisinkin tulee häröiltyä. Taitaa pitää paikkansa se sanonta, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Niiltä ajoilta kadun joitain asioita niin paljon, että haluaisin unohtaa. Toivon, että omat lapset säästyvät.

Entä mikä on elämän tarkoitus?

Tähän minun on kyllä nyt pakko lainata omaa miestä, kun hän sen niin hyvin muotoili.. Oli kuulemma työpaikan pikkujouluissa tullut keskustelua näinkin syvällisistä ja oli loksauttanut suut koko pöydältä.. Että kun panostaa siihen, että läheiset on onnellisia, niin melko varmasti siitä onnellisuudesta pääsee itsekin osalliseksi. Elämä on paljon simppelimpää ja kaikki ovat tyytyväisempiä, kun on pystynyt määrittelemään ihan ydinlähipiirin sekä läheisimmät sukulaiset ja ystävät, ja panostaa näihin ihmissuhteisiin ensisijaisesti. Muutkin ovat toki tärkeitä, mutta ruuhkavuosissa ei mitenkään pysty hanskaamaan kaikkea, eikä olemaan kaikille ja kaikkialla läsnä ja se jos mikä uuvuttaa. Silloin tällöin huomaan, että jotkut ihmiset (kuten mieheni) ovat oikeasti omaksuneet ajatuksen tee toisille niin kuin tahdot itsellesi tehtävän ja elävät sen mukaan. Kyllä minä itsekin siihen pyrin, mutta haluaisin kyllä olla parempi ihminen. Ihmisenä kasvu voisi olla ensi vuodelle sellainen pieni tavoite...

Huh, joskus nämä haasteet ovat aika isoja pohdintoja! Kuka uskaltaa tarttua? Saa napata! En uskalla haastaa ketään, koska näissä joulutohinoissa se voisi kuitenkin unohtua jonnekin pöytälaatikoihin. :)

Hyvää viikonloppua, toivottavasti pysytte terveinä!

FB | IG

Katri